Oletteko käyneet katsomassa vainajaa?

Oma pieni enkelipoika näytti niin kauniilta, rauhalliselta ja levolliselta meidän käsivarsilla. Jos ei olisi tiennyt että poika on kuollut, olisi luullut että hän vain nukkuu..

Otan osaa.

Pakko sanoa, että keho alkaa jäykistymään tosi nopeaa. Meille ainakin saikkuopiskelijoille on sanottu, et pitäis heti laittaa leuat kiinni joksinkin aikaa liinalla, jotta ei suu jää auki:/ En ole onneksi vielä tähän tehtävään joutunut..

 

Olen papan veljeä, isääni ja pappaani. Ekassa olin jotain 6v. Isän katsomisesta jäi vähän huono fiilis, kun pää oli tikattu takaisin kiinni ja hiuksia liimattu ruumiin avauksen jälkeen. Pappa taas näytti nukkuvan rauhallisena ja jotenkin hymyilevän.

 

kyllä,isääni kävin katsomassa vaikka ajatus tuntui eka kamalalle :'(

 

En mee enää koskaan. Tai tarvii olla ihan just kuollu. Jos on jo muutama päivä aikaa ja on vaikka avattu ja asentoa muutettu, ni ei ole ittensä näköinen ihtään. Mulle jäi huono muisto.

No mä vasta kävin katsomassa isotätiäni, joka oli kuollut kaksi viikkoa aiemmin, eikä yhtään näyttänyt pahalta. Olen nähnyt aika monta kuollutta sekä työn puolesta että ihan sukulaisten hautajaisissa, eikä he mun mielestä ole näyttäneet pahoilta vaan pelkästään kuolleilta.

Myös tytär 8 v. kävi katsomassa isoisomummiaan arkussa, eikä jäänyt traumoja.

Nykyään ihmiset ei osaa suhtautua kuolemaan, vaan siitä tehdään isokin juttu, kun se ennenvanhaan oli ihan luonnollista. Useissa vanhoissa suvun valokuvissa on kuvia hautajaisista, joissa arkku on avoin ja vieraat ovat kokoontuneet sen ympärille kuvaan. Isäni kertoi myös, kuinka ollessaan pikkupoika he aina sisarusten kanssa kävivät aitassa vainajaa katsomassa, ja mieleen oli juuri jäänyt tuo parran ja hiusten kasvu kuoleman jälkeen.

Tosin jos olisi onnettomuudessa kuollut/henkirikoksen uhrina, sitten en välttämättä menisi katsomaan. Riippuu ihan näkyvistä vammoista. Luonnollinen kuolema ei sen kummempia jälkiä kasvoihin aiheuta.

 

Isäni kun kuoli, niin en pystynyt enää meneen katsomaan häntä.Hän menehtyi keuhkosyöpään ja kuoli kotona omaan sänkyynsä.
Ensimmäisen kerran näin vainajan viime vuonna, syksyllä, kun eräs vanhus menehtyi vanhainkodilla.Näytti kuin olisi nukkunut rauhallisesti.Tosin kaikkein vainajien kohdalla ei ole näin.

 

Kävin katsomassa tätiäni. Hän kuoli yöllä ja seuraavana aamuna kävimme isän ja siskon kanssa katsomassa.

Minulle se oli tärkeää nimenomaan surutyön kannalta. Kävin saattohoidon aikana katsomassa tätiäni joka päivä ja näin kuinka pikkuhiljaa elämä karkasi kehosta. Kuolema ei tosiaankaan ollut (syöpäpotilaalla) helppo ja lyhyt, se oli meille omaisille tosi rankka kokemus. Sen takia tädin näkeminen kuolleena oli tärkeää, hän oli itsensä näköinen, tosi nätisti laitettu, niin levollinen. Siitä jäi kaunis muisto, ja tavallaan myös annoin itselleni luvan tuntea helpotusta, koska myös tätini olo oli vihdoin helpottanut.

 

Niin lisään vielä, että 3v. poikani kävi myös pappaa katsomassa ruumishuoneella ja laittoi pienen pehmolelun arkkuun mukaan. Mielestäni lapsen on helpompi ymmärtää kuolemaa, kun saa "hyvästellä" ja nähdä vainajan. Tietenkin kannattaa miettiä onko se vainaja millaisessa kunnossa siellä arkussa.

 

kävin katsomassa isääni seuraavana päivänä kuolemasta, isä ei näyttänyt enää itseltään,sänki oli kasvanut ja iho oli sinertävä mutta minusta oli hyvä nähdä se ettei siinä tosiaan enää ollut kuin kuori jäljellä,isä oli poissa.oli myös hyvä jättää jäähyväiset.

 

olen nähnyt kaikki isovanhempani, appiukkoni ja oman vastasyntyneen lapseni heti kuoleman jälkeen. yhtäkään hetkeä en antaisi pois, ne ovat olleet elämäni tärkeimpiä hetkiä, hyvästit. lapseni kohdalla hautajaisissa pappi sanoi, emme sano hyvästi, sanomme näkemiin. jos et käy katsomassa kuollutta läheistäsi, uskon että tulet katumaan asiaa pitkään.

 

Isääni olen käynyt katsomassa ihan n. tunnin kuluttua kuolemasta. Äiti hänen luonaan sairaalassa ja sitten soitti lapset paikalle. isä oli siinä sairaalavuoteella peitto nätisti päällään ja ei vielä leukaa sidottuna. Syöpään kuoli, juurikaan ei vartaloa peiton alta erottanut, niin laihaksi oli mennyt.

Mielestäni oli hyvä nähdä kuolleena ja jättää viimeiset hyvästit. Ihmisen kuori siinä oli, heti näki ettei elämää enää ole. Sielu oli poissa. Hyvä ihminen oli, olisi saanut elää pidempää, 59-vuotiaana meni.

 

vuonna -95. Nuoruuteni rakkaus kuoli vain ollessaan 18v. En ole katunut, koska se oli ainoa hetki jonka vielä sain viettää hänen kanssaan ennen multiin laskua. Niinkuin edellinen sanoi, oli hetki jolloin jätetään hyvästit

 

En ole. En ole kokenut sitä tarpeelliseksi.
Työni puolesta joudun silloin tällöin tekemisiin vainajien kanssa.

 

kyllä. äitini näin arkussa ennen kuin lähdimme hänt kuljettamaan hautaustoimiston autolla noin 75 km päähän siunauskappeliin.

Vauvaani sain pitää sylissä ennen kuin luovutin hänet patologille. Tämä oli kova koettelums

 

Kyllä olen.

 

Miehen vaaria oltiin kattomassa.

Omaa isääni en olisi halunnu nähdä, koska suru oli sen verta kova. Eikä ruumiin näkeminen olisi auttanu siihen lainkaan.

 

mummoni, en oikeestaan tiedä omalla tavalla se oli jotenkin rauhoittava mutta omalla tavallaan järkyttävä kokemus jota kelailen välillä edelleen..Isäni olisin halunnut nähdä muttei sitä näytetty .

 

olen käynyt katsomassa poikaystävääni, joka oli ajanut kolarin olin 19v.

 

juu, oon pakettiin pistäny. ja ruumiinavauksessa myös ollu

 

Oma pieni enkelipoika näytti niin kauniilta, rauhalliselta ja levolliselta meidän käsivarsilla. Jos ei olisi tiennyt että poika on kuollut, olisi luullut että hän vain nukkuu..

Otan osaa.

Pakko sanoa, että keho alkaa jäykistymään tosi nopeaa. Meille ainakin saikkuopiskelijoille on sanottu, et pitäis heti laittaa leuat kiinni joksinkin aikaa liinalla, jotta ei suu jää auki:/ En ole onneksi vielä tähän tehtävään joutunut..

Se ruumis jäykistyy, mutta kuolonkankeus laukeaa tietyn ajan päästä.

 

juu, oon pakettiin pistäny. ja ruumiinavauksessa myös ollu

minä myös. Useita kertoja. Olen nähnyt myös omaisiani kuolleina.