Oletteko käyneet katsomassa vainajaa ennen siunausta ??

Oma isää kävin just ennen siunausta. Hyvin oli levollisen ja rauhallisen näköinen.

 

Olen ollut laittamassakin vainajia useaan otteeseen (vanhainkodissa) ja pitänyt kädestäkin kiinni viimeisten henkäysten ajan.

Omia sukulaisia olen käynyt katsomassa ja hyvästelemässä (kaikkia ketkä nyt oman aikuisuuden aikana menehtyneet) ennen viimeiselle matkalleen lähtöä. Siinä ihminen näyttää niin levolliselta, nukkuvalta....kenties pelottavaltakin -tunne siitä, että ihminen vain nukkuu ja avaa kohta silmät.

 

Kasvot varmaan muutuukin ja tää musta tuntuu pelottavalta jos aijon mennä katsomaan.

Riippuu ihan siitä, miten kauan on ollut kuolleena ja missä asennossa on kuollut (Jos joudutaan kääntämään, muuttuu eri näköiseksi).
Ja jos on tehty ruumiinavaus, ihminen usein muuttaa aika paljonkin näköään sen jälkeen.

 

osaatko sanoa millä tavalla positiivinen ja negatiivinen? Mulle oli ihan positiivinen, hyvä, että viimeisen kerran sain nähdä mummon. Mutta kun oli laitettu hautauskuntoon en hyvänen aika melkein tunnistanut omaa mummoa! Katsoin vaan, että onko toi oikeasti meidän mummo? Vaatteet oli sen mutta kasvot jotenkin erinäköiset.

Olin kuvitellut että vainajan kasvoilla olisi ollut levollinen ilme ikään kuin nukkuisi. Kasvojen ilme oli jotenkin kärsivä ja kun kosketin niin ruumis oli niin kylmä ja kova. Oli kuitenkin positiivista että sain hyvästellä viimeisen kerran ja nähdä omin silmin että toinen on poistunut keskuudesta.

 

Olen käynyt

sama, kyllä olen mummoani ja pappaani käynyt katsomassa. Miksi en. Viimeiset hyvästit.

 

Kasvot varmaan muutuukin ja tää musta tuntuu pelottavalta jos aijon mennä katsomaan.

Riippuu ihan siitä, miten kauan on ollut kuolleena ja missä asennossa on kuollut (Jos joudutaan kääntämään, muuttuu eri näköiseksi).
Ja jos on tehty ruumiinavaus, ihminen usein muuttaa aika paljonkin näköään sen jälkeen.

Sitä tässä pelkäänkin kun kuoleman ja hautajaisten väli on 3viikkoa ja ruumiinavaus on tehty

 

Isääni kävin katsomassa ja se oli hyvä kokemus: levollinen ja kaunis. Minusta kasvot eivät olleet mitenkään muuttuneet, mutta toisaalta en helposti kiinnitä huomiota muutoksiin. Tästä viimeisestä tapaamisesta jäi miellyttävä muisto toisin kuin siitä, kun näin isäni viimeisen kerran hengissä sairaalassa (hengitti raskaasti, en tiedä pystyikö havainnoimaan ympäristöään) . Sairaalassa jätin lapseni oven ulkopuolelle, pienimmät, mutta sairaalan kappelissa olivat kaikki lapsetkin mukana.

 

Kasvot varmaan muutuukin ja tää musta tuntuu pelottavalta jos aijon mennä katsomaan.

Riippuu ihan siitä, miten kauan on ollut kuolleena ja missä asennossa on kuollut (Jos joudutaan kääntämään, muuttuu eri näköiseksi).
Ja jos on tehty ruumiinavaus, ihminen usein muuttaa aika paljonkin näköään sen jälkeen.

Sitä tässä pelkäänkin kun kuoleman ja hautajaisten väli on 3viikkoa ja ruumiinavaus on tehty

Älä mee. Jää parempi muisto.
Eikös ne jo hautaustoimistoltakin suositellu, ettet menis?

 

Isääni kävin katsomassa ja se oli hyvä kokemus: levollinen ja kaunis. Minusta kasvot eivät olleet mitenkään muuttuneet, mutta toisaalta en helposti kiinnitä huomiota muutoksiin. Tästä viimeisestä tapaamisesta jäi miellyttävä muisto toisin kuin siitä, kun näin isäni viimeisen kerran hengissä sairaalassa (hengitti raskaasti, en tiedä pystyikö havainnoimaan ympäristöään) . Sairaalassa jätin lapseni oven ulkopuolelle, pienimmät, mutta sairaalan kappelissa olivat kaikki lapsetkin mukana.

... siis pienimmät eivät olleet edes osastolla mukana

 

Olen. Useammankin kerran.

 

En ole kysynyt hautaustoimisto mitään, oli eri vastaaja joka tätä oli kysellyt.

 

En kävisi, paitsi jos omalle lapselle jotain sattuisi (niin kuin joku oli omaa lastaan katsonut), niin toki en voisi hyvästellä lastani näkemättä.

 

oon käyny ja varmasti meen uudestaan

 

Olen käynyt papan pukemassa vielä ruumiinavauksen jälkeen...villasukista lähtien kaikki puin hänelle päälle..Olihan pappa muuttunut kamalasti, varsinkin tuon ruumiinavauksen myötä..mutta siinä tajusin ettei pappa enää ollut siinä vaan hän oli poistunut ruumiista vain tosiaan keho oli siinä..Ei siinä mitään kamalaa ollut, päinvastoin..siinä todellakin huomasi kuinka sielu on matkustanut paremmille maille<3

 

En ole käynyt, vaikka isäni kohdalla mahdollisuus olisi ollut ja samoin mummon kohdalla. Tahdoin kuitenkin muistaa henkilön sellaisena kuin hän oli elävänä, terveenä ja reippaana (varsinkin kun iskä lähti melkein seisovilta jaloiltaan) ja vainajan ulkonäkö kuitenkin säilytyksessä hieman muuttuu. Eri asia ehkä heti kuoleman jälkeen kun vielä ihossa kimmoisuus tallella ja muutenkin näyttää enemmän vain nukkuvan.

Kävin ruumishuoneella pukemassa rakkaalle mummolleni juhlamekon päälle. Olivat säilyttäneet ruumista kylkiasennossa, joten hiukan oli rinta muotoutunut. Kankea ja kylmä tietenkin oli. Ikävää oli kun ei saatu pukua päälle ilman saksia.

Lainasin tekstiä sen vuoksi, koska olen aina ihmetellyt tuota sanontaa, että haluaa muistaa henkilön sellaisena kuin hän elävänä oli. Vaikka olen mummoni nähnyt kuoleena ja laittanut häntä arkkuun, ei se ole vaikuttanut minun muistoihini siten, ettenkö muistaisi millainen hän elävänä oli. Nämä muistot elävät vieläkin vahvana mielessäni vaikka kuolemasta on liki 10 vuotta aikaa.

 

Olen käynyt isääni katsomassa. Pystyin paremmin käsittelemään isän kuoleman, kun olin käynyt katsomassa.

 

En kyllä pystyisi millään pukemaan kuollutta....

 

Olen käynyt 2 kertaa.

 

Olen käynyt, ja oli erittäin läheinen. Ei jäänyt huonoa muistoa käynnistä.

 

Mä oon joskus vuosia sitten haastatellut jotakin ammatti-ihmistä tehdessäni juttua lapsen surusta. Hän painotti, että jos lapsen läheinen kuolee, hänelle pitää näyttää se vainaja. Tai jos vainaja on ollut esim. kolarissa ja mennyt pahan näköiseksi, lapselle pitää kuitenkin näyttää edes jokin hänen osansa: vainajaa voi mennä katsomaan vaikkapa niin, että häntä peittävän lakanan alta näkyvät vain jalat tai kädet. Tämä kuulemma tekee lapselle konkreettisemmaksi sen, mitä kuolema oikeasti merkitsee, ja auttaa lasta aloittamaan omanlaisensa suruprosessin.

 

Mä oon myös käynyt katsomassa. Yhtä isomummoani ja yhtä isopappaani sekä mummoni veljeä. Nyt en muista kävinkö katsomassa pappani veljeä, jotenkin hämärän peitossa se. Muuten niissä ei ollut mitään negatiivista mutta isomummollani oli jäänyt toinen silmä osittain raolleen ja musta tuntui että se kattoo sieltä. Muistaakseni oli kuollessaan halvaantunut osittain.

 

Mä oon joskus vuosia sitten haastatellut jotakin ammatti-ihmistä tehdessäni juttua lapsen surusta. Hän painotti, että jos lapsen läheinen kuolee, hänelle pitää näyttää se vainaja. Tai jos vainaja on ollut esim. kolarissa ja mennyt pahan näköiseksi, lapselle pitää kuitenkin näyttää edes jokin hänen osansa: vainajaa voi mennä katsomaan vaikkapa niin, että häntä peittävän lakanan alta näkyvät vain jalat tai kädet. Tämä kuulemma tekee lapselle konkreettisemmaksi sen, mitä kuolema oikeasti merkitsee, ja auttaa lasta aloittamaan omanlaisensa suruprosessin.

Varmaan aika outo mielikuva jää, jos näkee lakanan alta käden...

Meillä mummu on hiipunut tässä muutaman vuoden ja odotamme suruviestiä päivänä minä hyvänsä. Lapsetkin ovat tämän muutoksen nähneet, ja he varmaan mieltävät kuoleman tulon tuossa vaiheessa.

Ehkä se äkkikuolema olisi erilainen, luulen silti, että he tajuaisivat paremmin kertomalla, että tuli autokolari kuin näyttämällä lakanan alta vainajan jalkaa.

 

Mä oon joskus vuosia sitten haastatellut jotakin ammatti-ihmistä tehdessäni juttua lapsen surusta. Hän painotti, että jos lapsen läheinen kuolee, hänelle pitää näyttää se vainaja. Tai jos vainaja on ollut esim. kolarissa ja mennyt pahan näköiseksi, lapselle pitää kuitenkin näyttää edes jokin hänen osansa: vainajaa voi mennä katsomaan vaikkapa niin, että häntä peittävän lakanan alta näkyvät vain jalat tai kädet. Tämä kuulemma tekee lapselle konkreettisemmaksi sen, mitä kuolema oikeasti merkitsee, ja auttaa lasta aloittamaan omanlaisensa suruprosessin.

Varmaan aika outo mielikuva jää, jos näkee lakanan alta käden...

Meillä mummu on hiipunut tässä muutaman vuoden ja odotamme suruviestiä päivänä minä hyvänsä. Lapsetkin ovat tämän muutoksen nähneet, ja he varmaan mieltävät kuoleman tulon tuossa vaiheessa.

Ehkä se äkkikuolema olisi erilainen, luulen silti, että he tajuaisivat paremmin kertomalla, että tuli autokolari kuin näyttämällä lakanan alta vainajan jalkaa.

Kyllähän lapsi ymmärtää, että siellä lakanan alla on piilossa muukin kroppa, kyse ei siis ole irrallisesta kädestä. Pointti on siinä, että lapsi konkreettisesti ymmärtää, että ihmisestä on "elämä" lähtenyt ja että maan multiin ei lasketa samanlaista ihmistä, joka ihminen eläessään oli. Monet lapsien kauhuajatukset kuulemma liittyvät siihen, että he miettivät, kuinka läheinen voi siellä mullan alla hengittää, vaihtaa asentoa tms. =O

 

Meillä myös minun lapseni halusi pappaa kurkistaa ruumishuoneella arkussa ja halusi nähdä että onko hänen viemä nalle kainalossa niinkuin minä lupasin..nalle oli siis viety papalle jo aikaisemmin sairaalaan papan viereen.. Kun lapsi oli sen nähnyt tokaisin vain että eipä ole pappa enää täällä, pappa on enkelinä lentänyt pois...

 

Meillä myös minun lapseni halusi pappaa kurkistaa ruumishuoneella arkussa ja halusi nähdä että onko hänen viemä nalle kainalossa niinkuin minä lupasin..nalle oli siis viety papalle jo aikaisemmin sairaalaan papan viereen.. Kun lapsi oli sen nähnyt tokaisin vain että eipä ole pappa enää täällä, pappa on enkelinä lentänyt pois...

Se asiantuntija muuten korosti sitäkin, että lapselle kannattaa ehdottaa, että hän voi viedä arkkuun piirustuksen, kirjeen, lelun, kukkia tms.