Alkuperäinen kirjoittaja Seera:
Alkuperäinen kirjoittaja Piparnakkeli:
Asuin raskausajan ulkomailla, kahvia en kyennyt juomaan kun haisi niin kamalalle ja tuntui pahalta jos edes maistoin. Paikallisia suosituksia en muista (paitsi ruokien suhteen jotka kyllä nosti niskakarvat pystyyn toisinaan).
Alkoon en koskenut lainkaan, eipä tuo nyt pitkä aika (plus imetys) ole ilman olla. Tosin oli se hupaisaa kun vanha väki tuli neuvomaan että juo tyttö guinnessia niin saat rautaa...
Saanko kysya millaista oli olla raskaana Irlannissa? Itsekin siella asuin pari vuotta
.
Sanoisin että ensin pelottavaa, lähes jatkuvasti tunne etten tiedä mitä tehdä ja minne mennä.
Osa raskausajan seurannoista hoidettiin GP:llä, oli ihanaa kun pääsi jonottamatta lääkärille ja häneltä kyllä sai hyvää palvelua. Synnytyin Rotundassa, missä oikeasti sai varata koko päivän (aamukasista iltapäivä viiteen) huonolla tuurilla, homma oli pelkkää jonotusta. Eka jonotit kansiotasi, sitten jonotit vessaan, sitten mittauttamaan verenpainetta, jonotit kätilön tai jonku muun vastaanotolle, jonotit ultraan... En tiedä kuinka Suomessa noi menee, mutta kaikki mahdollinen kyllä hajautettiin eri päiville, eri pisteisiin pitkin sairaalaa tai kaupunkia.
Töissä sen sijaan suhtautuivat hyvin, ehdin olla vain 6kk hommissani ennen kuin jäin älomalle. Mutta sielläkin eriksensä työpaikan oma lääkäri ja terveydenhoitaja halusivat seurata vointiani. mm. synnytysvalmennuksiin pääsin loistavasti, samoin mieheni omalta työpaikaltaan vaikka hänellä oli lain puolesta lupa tulla vain kahteen tai kolmeen, noita kertoja oli 6.
Noin yleisesti sanoisin että synnyttäisin kuitenkin mielelläni uudestaan Irlannissa. Ultria saimme noin rv 12, 15, 25 ja sitten muistaakseni jostain viikolta 34 useammankin virhetarjonnan vuoksi.
Synnytys sitten menikin sektioksi perätilan vuoksi, sairaalasta pääsin viidentenä päivänä ja tulihan siinä nähtyä kaikenlaista (mitä varmasti näkee ihan Suomessakin). Erityistä kiitosta kyllä antaisin kätilöille tuesta imetyksen suhteen. Pari päivää kotiutumisesta ja vielä viikko sen jälkeen hoitaja kävi kotona katsomassa kuinka menee ja aina sai apua jos oli jotain ongelmia imetyksessä. Ja tosiaan sairaalassa auttoivat vaikka keskellä yötä vauvan rinnalle tai kävivät herättämässä (tehostettiin syöttöä parin tunnin väleihin keltaisuuden vuoksi).
Ruokasuositukset raskausajalla olivat hupaisia. Mm. aamupala olisi pitänyt koostaa kananmunista, teestä, paahtoleivästä. Valmennuksissa heillä oli mm. sanonta "hammas lapsesta", viitaten vähäiseen kalsiuminsaantiin ja hammaslääkärien välttelyyn. Toisaalla sanoivat että välttäkää suolaa ja sitten ihan sairaalassakin tarjosivat hyvin suolattuja ranskiksia tai suosittuja kolmioleipiä joiden välissä majoneesia, pekonia ja herran ties mitä muuta...