Oletteko huomanneet - eka raskaus vs. toka raskaus??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja malla.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

malla.

Vieras
Ekan raskauden aikana ihmiset kyselivät, että miten voit ja ootko väsynyt jne. Ja sai nukkua vaikka vuorokauden ympäri ja kaikki olivat kovin empaattisia, kun oli niin rankkaa ja väsytti.

Toista kun alkaa odottamaan, ei kukaan kysy enää mitään väsymyksestä. Siinä sitten odotat toista ja taapero täytyy hoitaa, mutta kukaan ei tule kysymään, että voisiko auttaa pesemällä ikkunat tai mitään muuta ja jos erehtyy sanomaan, että väsyttää, niin asenne on se, että omapahan oli ratkaisunne, kun halusitte lapset noin peräkkäin... Siis eikö se eka raskaus sitten ollut oma ratkaisu???

Meillä nimittäin mies ei hoida edes taaperon yöheräämisiä, vaikka mä olen lähes pystyynkuollut, kun olen niin väsynyt. Toki mies käy töissä, mutta minä hoidan kodin lähes kokonaan yksin. Isommat siivoukset tietty viikonloppuna, kun ei jaksa tämän ison vatsan kanssa niin paljon. Ruuat on aina valmiina ukolle pöytään töistä tullessa ja hän käy harrastamassa 4-5krt/vko. Mä käyn joskus, ehkä kerran tai joskus kaksi.

Mä olen aina halunnut kolme lasta ja mies sanoikin tuossa mulle, että vielä vai pitäs kolmas saada vaikka tämäkin on tällästä itkua ja porua... :O Loukkaannuin kyllä tosi pahasti. Jos hänen mielestään lapsen kantaminen 9kk on niin helppoa, niin olisi sitten itse kantanut tämän lapsen ja mä olisin käynyt töissä ja harrastuksissa. Ei muuten varmaan tarvitse mainita, että jos mies taaperon kanssa on pari päivää täällä, niin kaikki kotityöt on tekemättä. Lapsi on sentään hoidettu.
 
No kyllä vointia kysytään yhtä ahkerasti kuin esikoista odottaessa. Mutta onhan ihan luonnollista että kun odottaa toista lasta niin esikoinenkin on hoidettava siinä sivussa joten sellaista "nukun nyt koko päivän" unia ei voi ottaa ellei joku muu hoida tuota parivuotiasta :D
 
Ei multa kysytä. Ja ei toki voi nukkua koko päivää, mutta jännä kun kukaan ei nyt tarjoudu auttamaan. Nyt se apu ehkä olisi enemmän tarpeen tuon esikoisen hoidossa kuin esikoista odottaessa ikkunanpesussa... If you know what I mean...
 
Ei mua paljon hetkauta, et kyseleekö ihmiset jotain, mitä sitten, auttaako se kyseleminen jotain johonkin? :D

Tässä se menee neljättä odottaessa, ei tarvi kysellä, mies sentään antaa ihan konkreettista apua, se riittää.
 
Miten sen ukon saa tajuamaan, että mua väsyttää? Tänä aamuna sanoi, että oot sä vissiin vähän väsynyt, kun olin itkenyt ja huutanut aamuseiskalta puoli tuntia...
 
Miten sen ukon saa tajuamaan, että mua väsyttää? Tänä aamuna sanoi, että oot sä vissiin vähän väsynyt, kun olin itkenyt ja huutanut aamuseiskalta puoli tuntia...

Tähän päivään mennessä ei ole vastaan kävellyt miestä, saatikka naista joka osaa ajatuksia lukea.
Eikö sille ukolle voi vaan nätisti sanoa, et sä tarvit unta, mies hoitaa mukulan ja sillä selvä.
 
Itselläni neljä lasta eikä edes ensimmäisen kohdalla kukaan kysellyt vointeja tai kehottanut lepäämään tms. Sisareni on nyt raskaana ja äiti hyysää ja huolehtii vierellä jatkuvasti, siivoaakin siellä siskoni puolesta, joka on kyllä terveyden perikuva ja jaksaisi itsekin. Jatkuvasti hokee sisarelle kuinka pitää levätä ja nukkua ja soittaa joka päivä jos ei kylään kerkeä. Minulle soitti kerran viikossa niitä näitä... Harvemmin mitään tärkeää.
 
Meillä myös neljä lasta eikä kukaan ole kyllä kertaakaan pahemmin kysellyt vointeja saatikka tarjonnut jotain apua. Itse ajattelen kylläkin niin, että en näitä lapsia tänne maailmaan ole toisten hoidettavaksi tehnyt, että kyllä ne ihan itse hoidetaan. Meillä on myös iso omakotitalo ja sen kaikki työt hoidettavana, mutta itse nekin hoidetaan eikä odoteta muiden hoitavan.
 
Meillä minä sanoin miehelle suoraan, etten jaksa. Siinä se alotti saman marinan "koira olis pitäny vielä ottaa, vaikket jaksa lastakaan hoitaa" " Ethän edes tee mtn" YM.

Noh, sitten alkoi tulemaan supistuksia n. 20-30/pv ja lääkäriin varasin ajan, otin miehen mukaan ja kun lääkäri selitti miehelle asioita niin ymmärsi vihdoin.. :)

Mutta juu, mitään ulkopuolista apua en saa muualta kuin omalta äidiltäni.
Anoppi on juuri tuollainen "mitäs teitte toisen nyt jo" tyyppi.
 
En ole, mun mies on ymmärtänyt jonojen ollut väsynyt yms eikä ole mitään tuon kaltaista muistaakseni ainakaan sanonut. Mutta tottahan se on että esikoista odottaessa on aikaa levätä ja seuraavat raskauden voivat aiheuttaa enempi hampaan kiristystä koska väsyttää.
Ja hormoonihuuruissa toisen lausunnot saattaa aiheuttaa pahaa mieltä vaikkei toinen sitä välttämättä niin tarkoittaakaan. Tottahan sitä omaa jaksamista kannattaa kuunnella, on koko raskaus on vaikea niin pitää vähän arvioida jaksaako ja missä vaiheessa vielä uutta.
 
Meillä mies osasi ymmärtää ja lohduttaa kun hormoneissani olin herkillä ja itkin.

Nyt, varsinkin jos tulee riitaa ja sitten itken, ei tuota voisi vähempää kiinnostaa - pitää vaan mykkäkoulua ja on niinku ennenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsimätön odottaja;27893176:
Meillä minä sanoin miehelle suoraan, etten jaksa. Siinä se alotti saman marinan "koira olis pitäny vielä ottaa, vaikket jaksa lastakaan hoitaa" " Ethän edes tee mtn" YM.

Noh, sitten alkoi tulemaan supistuksia n. 20-30/pv ja lääkäriin varasin ajan, otin miehen mukaan ja kun lääkäri selitti miehelle asioita niin ymmärsi vihdoin.. :)

Mutta juu, mitään ulkopuolista apua en saa muualta kuin omalta äidiltäni.
Anoppi on juuri tuollainen "mitäs teitte toisen nyt jo" tyyppi.


Ai koira. :)
Onkohan se niin, että nainen vinkuu vauvaa ja mies hätäpäissään yrittää viivytellä lasten hankkimista ehdottamalla koiraa ja sitten kun se koira on hetken aikaa ollut ja nainen vinkuu
taas vauvaa niin mies myöntyy ja vauva tehdään. Sitten siinäö nainen vinkuu kun pitää koiraa hoitaa ja lasta ja siivota pitää ja pyykkiä pestä jne. eikä mies koskaan auta.
Loppupeleissä nainen saisi vaan syyttää itteään.
 
Katotaa mitä mies tänään sanoo kun töistä tulee. En ole tehnyt täällä kotona YHTÄÄN MITÄÄN, kun en ole jaksanut. Siis lapsen toki olen hoitanut, mutta en mitään muuta. Täällä on järkyttävä kaaos, pedit petaamatta, lelut levällään, tiskipöydällä vuori, ite näytän tosi räjähtäneeltä. Lapsikin nukkui päikkärit mun vieressä kun siinä nukkuu pidempään eikä enää koskaan nukuteta vieressä ettei tottus. Paitsi siis tänään. Mein pitää lähteä mies hakemaan kohta. Kaupan kautta meinasin käydä, mutta se onkin sitten ainoa asia jota meinasin tänään tehdä.
 
Huomasin, en onneksi oman miehen kohdalla mutta muiden. Ja sama jatkui vauva-aikana, kun esikoista olisi ollut oven takana hoitajia jonoksi asti, kuopuksen kohdalla ei sitten vapaaehtoisia enää ollutkaan. Kuopus sai vähemmän onnittelukorttejakin kuin mitä esikoisesta tuli :confused:
 
Outoa. En tajua. Mä en vaa jaksas uskoa, että oma mieskään ei tajua. Oon yrittänyt hyvällä ja tänä aamuna sitten pahallakin. Mutta hänellä on uusi työ ja hän on niin sen lumoissa, että ei ymmärrä muuta. Omista harrastuksistaan pitää kiinni. Nyt jos valittaa vähänkään tämän asunnon siivottomuudesta, niin mä en tajua mitä mä tekisin. Hajoan varmasti.
 
Mä olin niin nuori ja jaksava kun esikoista odotin. Nyt huomaan kun on työelämässä, koti ja lapsi hoidettavana et en ookkaan niin jaksava! :D onneks mies antaa nukkua, tekee ruuan ja hoitaa iltatoimet. Kerran jouduin miehelle muistuttamaan millasta hänen ois olla kuukausia kestävässä vatsataudissa ja krapulassa, kantaa koripalloa sisällä ja puskea se vielä pienestä reijästä ulos. :D se riitti.
 
En ole kokenut samaa. Toisaalta olin juuri muuttanut kun odotin esikoista, niin ei ollut uudella paikkakunnalla ystäviä jotka olisivat auttaneet ja kyselleet. Nyt odotan toista ja kyselijöitäkin alkaa olla :) mies on tässäkin odotuksissa avulias ja ymmärtäväinen. Jos mulla olisi ollut tunne etten saa raskausaikana ja tulevaisuudessa mieheltä tarvitsemaansa tukea, en olisi kyllä tähän ryhtynytkään, eka raskaus oli niin vaikea. Onneksi toinen raskaus on ollut niin helppo etten ole paljon tarvinnut ylimääräistä apua vaikka on tuo taaperokin. Voisiko vaikka neuvolassa joku puhua miehelle, että hänen osallistumisiaan tarvitaan enemmän?
 
Mjaa, esikon odotuksen aikana sain hemmotteluja, mut vietiin syömään, lahjakortteja hierontaan, kosmetologille ja jalkahoitoon. Ja nyt odotan toista, rv. 36. Kerran on viety syömään ja kerran leffaan (senkin järkkäsin itse). Ja joo, KYLLÄ VITUTTAA.

Ainoa, mitä on tosin tehnyt on pitänyt kämpän kunnossa ja esikon tyytyväisenä, että pitäis vissiin kiittää siitä sitten. Mutta kun en halua.
 

Yhteistyössä