Oletko varautunu avioeroon? ja kuinka?

[manselainen]

Haluaisin kuullä miten olette varautuneet avioeron mahdollisuuteen vai oletteko mitenkään? Enkä tarkoita nyt pelkkää avioehtoa. Entä jos et ole ottanut avioehtoa, oletko ajatellut kuinka pärjäät jos erotilanne tulee?

Luin artikkelin jossa pohdittiin kuinka yleensä nainen jää tyhjän päälle avioerotilanteessa koska yleensä nainen jää lasten kanssa asumaan isompaan kotiin koska lapset jäävät yleensä äidille. Isä muuttaa pienempään (ja halvempaan) asuntoon. Jäin pohtimaan jutun luettuani että mitä jos joskus itse eroaisin. Takana 7v avioliittoa, koskaan en ole edes ajatellut että voisi tulla tilanne että eroaisimme. Mutta jutun luettuani jäinkin miettimään että mitä jos... Meillä ei ole avioehtoa. Mies tuskin suostuisi siihen jos nyt ehdottaisin, kokisi sen varmaan että suunnittelen eroa tms. Meillä ei ole asuntolainaa eikä siis sellaista velkataakkaa, mutta minulla on jonkun verran säästöjä ja omaisuutta, nehän menisi erotilanteessa puoliksi. Olen aina ajatellut että avioehto on turha, koska avioliiton päätteeksi tuntuu turhalta taistella rahasta, tilanne on hankala molemmille osapuolille, joten eikö ole kohtuullista pistääkin omaisuus puoliksi. Jutun luettuani jäin kuitenkin pohtimaan että sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa että joskun eroaisin puolisostani, minä olisin se joka jäisi enemmän tyhjän päälle. Jos mun säästöt menee puoliksi miehen kanssa niin mies silti sa apitää työnsä, mutta minä oon tällä hetkellä työtön. Mulle jäisi siis lapset ja haluaisin ehdottomasti jäädä tähän asuntoon joka on unelma mutta vuokraltaan kalliihko jos ei ole työssä. Lisäksi muun säästöt puolittuisi ettei niistäkään olisi pitkään apua mulle. Sen sijaan mies pitää työnsä ja muuttaa halvempaan asuntoon

Kiinnostaisi kuulla mitä muut, oletteko varautuneet

 

[tirhi]

En ole. En mennyt avioon ajatellen eron tulevan, jos niin käy niin uskon elämän kantavan omalla painollaan eteenpäin.
En elä ylipäätätän tulevaisuudessa vaan tässä päivässä nauttien elämästäni juuri nyt.

 

["vieras"]

Ennemminkin muotoilisin kysymyksen niin, että oletko varautunut elinikäiseen avioliittoon ja miten?

 

["mie"]

Meillä on talo, joka erotilanteessa menisi varmaan myyntiin, kumpikin saisi tällä hetkellä talon myynnistä n. 100 000euron pesämunan. Eli omasuutta löytyy, vaikka puoliksi menisikin. Lisäksi on säästöjä ja minulla itsellään hyvä työpaikka kohtullisella palkalla. Meistä kumpikin tarvitsisi eron jälkeen kohtuullisen kokoisen asunnon, koska lapset olisivat 50/50 periaattella kummankin vanhemman luona. Ja lapsia on kolme.
Vaikka eroa en suunnittelemassa olekkaan, niin koen että olisin eron sattuessaan ainakin taloudellisesti turvattu.

 

["tähti"]

Olen varautunut eroon olemalla menemättä naimisiin Niin monia kurjia tapauksia on tullut vastaan. Yksi tuttu toisti saman virheen kahdesti ja kahdesti iso omaisuus meni puoliksi.

Jos mies rakastuisi toiseen, jättäisi ja ottaisi eron ja veisi mun säästöistä puolet, mä en kyllä todellakaan suostuisi sellaiseen. HUH.

 

["hmm"]

säästöni ovat käteisenä purkissa. niistä ei kukaan saa tietää eikä täten kukaan saa puolia. jos sitäpaitsi eroaisit ja sinulla olisi tilillä säästösi ja olisit työtön, et saisi tukia ennenkuin olet käyttänyt säästösi itsesi elättämiseen.

 

[-.-]

Olen nuoresta asti säästänyt rahaa ihan vain itselleni, mies ei edes tiedä näistä rahoista.

 

["vieras"]

[QUOTE="hmm";23041483]säästöni ovat käteisenä purkissa. niistä ei kukaan saa tietää eikä täten kukaan saa puolia. jos sitäpaitsi eroaisit ja sinulla olisi tilillä säästösi ja olisit työtön, et saisi tukia ennenkuin olet käyttänyt säästösi itsesi elättämiseen.[/QUOTE]

Mulla myös =) Mutta ei eroa ajatellen,vaan ihan yleisestikin haluan pitää varani "pimennossa"

 

["huoh"]

Olen nuoresta asti säästänyt rahaa ihan vain itselleni, mies ei edes tiedä näistä rahoista.

Voi terve!

Ja sitten kuulee näitä kun "mies on sika, sillä on tili josta en tienny mitään!!!".

 

[-.-]

[QUOTE="huoh";23041515]Voi terve!

Ja sitten kuulee näitä kun "mies on sika, sillä on tili josta en tienny mitään!!!".[/QUOTE]

Mieheni saa ihan rauhassa minun puolestani säästää oman pahan päivänsä varalle, kunhan yhteiset menot maksetaan puoliksi kuten tähänkin asti.

 

["Kenguru"]

Niin no, lapsista saa elarit ja korotetut lapsilisät. Kahden lapsen kanssa summa pyörii 700€/n paikkeilla/kk. Asumistukeakin voi saada tietyille neliöille. Kyllä sitä pärjää ihan normaalisti vaikkei mitään omaisuuksia olisikaan.

 

[kumpikin varautuu]

Voit jättää ne lapset miehelle ja muuttaa itse pienempään. Ei naisen ole pakko, eikä aina edes järkevää "ottaa" lapsia. Aika erikoinen ajatus, että mies edes ajattelisi asioiden menevän automaattisesti noin.

Mutta varautumisesta. Eläkää säästeliäästi. Laittakaa säästöön ja ostakaa oma asunto. Järkevämpää asua mahdollisimman edullisessa omistusasunnossa kuin kivassa mutta kalliissa vuokra-asunnossa. Erotilanteessa on sitten kummallekin pesämunaa jaettavaksi.

 

[Saraldo]

Mä tulen varautumaan siten, että kun mä perin vanhempani, meille tulee avioehto joka rajaa perinnön kaiken ulkopuolelle. Itse asiassa en yhtään ihmettelisi, vaikka mun isäni olisikin jo tehnyt sellaisen testamentin, missä perintöön tulee ehto eli ettei kenenkään meidän puolisoilla ole siihen minkäänlaista oikeutta.

Jos meille tulisi ero nyt, niin kaikki menisi puoliksi. Todennäköisesti ostaisin miehen tästä asunnosta pois tai sitten vaan pistettäis myyntiin.

 

[nohh]

Vakituinen työsuhde. Lainaa vähän suhteessa tuloihin. Omaisuutta niin, että "miinukselle" ei voi jäädä missään tilanteessa.

 

["vieras"]

En tietenkään ole varautunut, ei kuulu mun tapoihini elää elämää.

 

["poikia3"]

En ole varautunut avioeroon muuten kuin pitämällä huolen siitä, että mulla on ammatti ja pystyn siitä saamallani tulolla elättämään itseni ja lapseni. Tienaan ihan hyvin joten elareiden kanssa ei pitäisi olla mitään ongelmaa jäädä edes nykyiseen omistusasuntoon. Lainaa joutuisin ottamaan lisää, mutta uskoisin että sekin järjestyisi.

 

["minna"]

Meillä ei kummallakaan ole ollut omaisuutta ennen naimisiin menoa. Meillä menis kaikki puoliks ja niin oltas tyhjän päällä molemmat, jos oltas. En mä siitä ole huolissani enkä murehdi tulevaisuutta. Jos näin tulee tapahtuun, uskon kyllä selviäväni.

 

[LisaMarie]

En ole varautunut varsinaisesti eroon, koska en koe sitä tarpeelliseksi. Tänään tiedän, että en tarvitse miestä mihinkään, vaan olen parisuhteessa, koska haluan olla ja jos en enää halua olla, niin käytännön asiat on vaan järjestelykysymyksiä.
Meidän kohdala ei tarttis edes miettiä noita asumisjärjestelyjä, olis selvä että mä muuttaisin lasten kanssa pois täältä korvesta oman työni lähelle.

 

[jassåå]

mulla on vakkarityö, tienaan ihan hyvin. Asunto on 50%mun ja 50%miehen, kaikki menee puoliksi, paitsi miehen säästöihin en koske, eikä hänkään minun. Tulisin pärjäämään hyvin...

 

["vieras"]

[QUOTE="poikia3";23041773]En ole varautunut avioeroon muuten kuin pitämällä huolen siitä, että mulla on ammatti ja pystyn siitä saamallani tulolla elättämään itseni ja lapseni. Tienaan ihan hyvin joten elareiden kanssa ei pitäisi olla mitään ongelmaa jäädä edes nykyiseen omistusasuntoon. Lainaa joutuisin ottamaan lisää, mutta uskoisin että sekin järjestyisi.[/QUOTE]
Oletat siis että lapset jäävät luoksesi asumaan? Entä jos toinen ei siihen suostu?

 

[enpä kai]

No en tiedä.
en kai mitenkään erityisesti. Säästöni käytin tähän meidän taloon.

En aio koskaan erota mutta jos mies vaatimalla vaatisi, niin kai nuo lapset saisivat puoliksi olla meillä huollettavana. Puolet ja puolet. Eli kai se olisi lähdettävä perään riippumatta siitä mihin mies asettuisi, jos jonnekin olisi lähdössä. Kai nuo lapset isän tarvitsevat.

Minä en eroaisi vaikka pettäisi tai jotain. Ihan sama. Hyvä isä se on ja lapsensa joutuisi hoitaa aina joka tapauksessa ja elättää puoliksi, vähintään.

rahallisesti olisi varmaan vaikeinta. Jos kahta asuntoa pitäisi pitää yhden sijasta. Miten lasten harrastusten kävisi? Se kyllä vituttaisi.

 

[Terveisiä maalta]

Opiskelemalla itselleni ammatin. Eli töitä on ja säännölliset tulot. Mun ei ole mikään pakko omistaa asuntoa, missä asun, voisin asua myös vuokralla. Ja perinnönkin saan tässä joskus tulevaisuudessa, että ehkä sieltä sit sitä taloudellista puskuria. En kyllä käsitä, mihin mä nyt yht' äkkiä niin kauheen paljon enempi rahaa tarviisin yh:na (tarkottaen yhteishuoltajaa meidän tapauksessa) kuin nytkään. Varmaan meilläkin lapset olis 50/50 ja heidän kulut hoidettas yhdessä.

 

[Micosa]

Talo on 50-50 omistuksessa.
Mutta en jää tyhjän päälle vaikka talo jäisikin miehelle, olen meistä varakkaampi osapuoli nyt sekä tulevaisuudessa (myös tulevien perintöjen jälkeen)
Asunnotta en jäisi, se hoituisi heti.
Toistaiseksi minulla on vielä työpaikka odottamassa, vaikka nyt opiskelenkin tällä hetkellä. Tulevaisuus näyttää onko sama työpaikka enää.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Mä jo nyt vastuussa omaa elämistäni enkä elä toisen rahoilla, joten tulisin toimeen myös eron tai kuoleman sattuessa. Toki siinä tilanteessa elintaso kyllä laskisi ja joutuisin tarkkaan laskemaan, onko minulla varaa esim lunastaa mieheltä talon puolikas ja ylläpitää sitä. Todennäköisesti ei olisi. Mutta sitten muutettaisiin pienempään asuntoon, niinhän se vaan on.

 

["vieras"]

En ole. Olen sitoutunut avioliittoon!