Oletko työnarkomaani? :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Milanna85
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Milanna85

Tunnettu jäsen
14.02.2014
8 708
193
63
Mä aloitin itseä pitämään täysin työnarkomaanina. Tuntu jos pakotan itseä pikkasen edes lepämään, päässä ei pyörii muuta kun työt ;D. Mutta, rakastan sen mitä teen, se tuo mulle niin paljon kokemuksia ja paljon muutakin mistä nautin.
 
En enää. Opin kantapään kautta, että terveys, perhe ja ystävät ovat tärkeämpiä kuin työ. Pidän työstäni ja joskus joudun muistuttamaan itseäni, että päivän 8 tuntia on täynnä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;30628197:
En enää. Opin kantapään kautta, että terveys, perhe ja ystävät ovat tärkeämpiä kuin työ. Pidän työstäni ja joskus joudun muistuttamaan itseäni, että päivän 8 tuntia on täynnä.
Minusta taas tuntu että mun ainakin mielenterveys voi ihan hyvin kun teen jotain :). Perhe minullekin on tärkein ja lapset, mutta en voi itseä kuvitella kotiäitinä -_-.
 
Yrittäjällä työn ja kotiasioisen sommittelu menee varmasti eri tavalla kuin palkollisilla. Oma yrityshän on intohimo, ei sitä muuten jaksaisi.

Juu intohimo se on :) ja kun vielä näkee miten kaikki etenee kovan työn jälkeen. Rakastan myös kun teen ulkomaailla paljon, niin ne matkoja, uusia ihmisiä, suunnitelmat, omia tuotteiden suunnitelu on jotenkin niin hauska ja kehittävä. Sekä ympärillä minulla on aivan loistavat yhteistyökumpanit, oikein kultaisia ihmisiä, sekä oma mies kannusta ja auta paljon minua ja mä tietysti hänellekin autan.
 
Juu intohimo se on :) ja kun vielä näkee miten kaikki etenee kovan työn jälkeen. Rakastan myös kun teen ulkomaailla paljon, niin ne matkoja, uusia ihmisiä, suunnitelmat, omia tuotteiden suunnitelu on jotenkin niin hauska ja kehittävä. Sekä ympärillä minulla on aivan loistavat yhteistyökumpanit, oikein kultaisia ihmisiä, sekä oma mies kannusta ja auta paljon minua ja mä tietysti hänellekin autan.

Kuulostaa mukavalle :-) Kiva työ antaa virtaa arkeen. Kolmen asian täytyy olla tasapainossa. Jos yksi elementti pettää, niin homma ei toimi. Työ, perhe ja rentoutus oli sitten liikuntaa tai mitä tahansa, mikä saa hyvälle mielelle.
 
20 vuoden työnarkomanian jälkeen ja sairastuttuani sen vuoksi vakavasti en ole enää työnarkomaani. Olen yhä ahkera, teen paljon töitä yrittäjänä, mutta katson, että työnarkomania muokkasi minusta narsistisen, omaa tahtotilaani painottavan ilonpilaajan, jolta ei riittänyt ymmärrystä siihen, jos joku ei halua tehdä töitä samalla tavalla kuin minusta olisi oikein.

Teen myöskin yhteistyötä erilaisten, kivojen ihmisten kanssa, mutta minulla on myös kello, josta katson koska se kiva lopetetaan. Näin se kiva kestää pitempään, jos sitä ei ahmi koko ajan.

Onneksi mieheni ei ole samalla alalla. Tulisin hulluksi, jos kotona puhuttaisiin vain minun työstäni. Elämässä pitää avartaa itseään tutustumalla myös sellaiseen, mikä ei minua niin innostaisikaan. Sillä tavoin pärjää myös niiden vähemmän kivojen ihmisten kanssa, joita myös tulee työelämässä vastaan.
 
20 vuoden työnarkomanian jälkeen ja sairastuttuani sen vuoksi vakavasti en ole enää työnarkomaani. Olen yhä ahkera, teen paljon töitä yrittäjänä, mutta katson, että työnarkomania muokkasi minusta narsistisen, omaa tahtotilaani painottavan ilonpilaajan, jolta ei riittänyt ymmärrystä siihen, jos joku ei halua tehdä töitä samalla tavalla kuin minusta olisi oikein.

Teen myöskin yhteistyötä erilaisten, kivojen ihmisten kanssa, mutta minulla on myös kello, josta katson koska se kiva lopetetaan. Näin se kiva kestää pitempään, jos sitä ei ahmi koko ajan.

Onneksi mieheni ei ole samalla alalla. Tulisin hulluksi, jos kotona puhuttaisiin vain minun työstäni. Elämässä pitää avartaa itseään tutustumalla myös sellaiseen, mikä ei minua niin innostaisikaan. Sillä tavoin pärjää myös niiden vähemmän kivojen ihmisten kanssa, joita myös tulee työelämässä vastaan.

Tiedän tunnen, olen samoja asioita käynyt läpi, eli joskus en kestänyt ettei muut tekee samalla tavalla kuin minä, mutta se oli hetkellistä ja ehkä jopa aiheettakin on ollut, mutta yritän aina katsoa peiliin että ei voi olla niin että vain minä olen oikeassa ja teenkin niin, katson peiliin jos sellainen tilanne tulee olemaan, sitten asiat toimii :).
 
Sä et taida ap tajuta, että joskus on pakko pysähtyä eikä kyse ole välttämättä henkisestä puolesta vaan fyysisestä puolesta esim. sydänkohtaus. Psyykkiset ja fyysiset ongelmat on elimistön tapa ilmoittaa työnarkomaanille, että nyt pitäisi jarruttaa. Työnarkomaanina eläminen ei ole tervettä vaan elimistöä kuluttavaa. Jo tuo kertoo ongelmista kun et osaa levossakaan ajatella muuta kuin töitä. Taitaisi olla aika istua alas ja pysähtyä miettimään onko tuossa mitään järkeä.
 
[QUOTE="Maarikka";30628286]Sä et taida ap tajuta, että joskus on pakko pysähtyä eikä kyse ole välttämättä henkisestä puolesta vaan fyysisestä puolesta esim. sydänkohtaus. Psyykkiset ja fyysiset ongelmat on elimistön tapa ilmoittaa työnarkomaanille, että nyt pitäisi jarruttaa. Työnarkomaanina eläminen ei ole tervettä vaan elimistöä kuluttavaa. Jo tuo kertoo ongelmista kun et osaa levossakaan ajatella muuta kuin töitä. Taitaisi olla aika istua alas ja pysähtyä miettimään onko tuossa mitään järkeä.[/QUOTE]

Minulla on paljon ideoita ja kun on vapaata niin en voi muuta ajatella, kun että ,,ahah nyt on tullut vielä sellaista mieleen,, :). Se ei ole minulle rasittavat yhtään, päinvastoin nautin. Sydänkohtaus jos tulee niin se tulee ilmankin tätä. Mun työ ei vaan vaikuttaa mun terveyteen sen enempää kun istuminen paikalla. Päinvastoin istuminen paikalla ja kotona oleminen tekee minusta sairaan. Uskon että olemme kaikki erilaisia ja jokainen ottaa asioita niin kuin hän itse halua, sekä jotkut tykkävät olla paikalla ja jotkut eivät voi kuvitella elämä ilman liikumista ja touhumista.
 
Minulla on paljon ideoita ja kun on vapaata niin en voi muuta ajatella, kun että ,,ahah nyt on tullut vielä sellaista mieleen,, :). Se ei ole minulle rasittavat yhtään, päinvastoin nautin. Sydänkohtaus jos tulee niin se tulee ilmankin tätä. Mun työ ei vaan vaikuttaa mun terveyteen sen enempää kun istuminen paikalla. Päinvastoin istuminen paikalla ja kotona oleminen tekee minusta sairaan. Uskon että olemme kaikki erilaisia ja jokainen ottaa asioita niin kuin hän itse halua, sekä jotkut tykkävät olla paikalla ja jotkut eivät voi kuvitella elämä ilman liikumista ja touhumista.

Eli et tajunnut yhtään mitään. Et sä sitä itse päätä mikä on elimistölle hyväksi. Se on FAKTA, että työnarkomaanin elämäntapa on sellainen, että se on suuri rasitus elimistölle. Vaikka sä miten selittäisit asiaa itsellesi. Jokaisen olisi hyvä opetella pysähtymään ja lepäämään kunnolla.
 
[QUOTE="Maarikka";30628334]Eli et tajunnut yhtään mitään. Et sä sitä itse päätä mikä on elimistölle hyväksi. Se on FAKTA, että työnarkomaanin elämäntapa on sellainen, että se on suuri rasitus elimistölle. Vaikka sä miten selittäisit asiaa itsellesi. Jokaisen olisi hyvä opetella pysähtymään ja lepäämään kunnolla.[/QUOTE]

Jos minua väsyttää mä saan levätä ja yritänkin järjestä sen. Jos ajatella, niin eleimistölle mitään ei ole hyväksi ;D. Mun isoisä oli aika työnarkomaani, hänellä ollut vaikka mitä jopa oma lotto Virossa, eikä sairastanut ikinä, kuolikin kun on ollut 96 vuotias. Jokainen sen voi tulkata ihan miten halua ja suhtautua, itse nautin kun teen jotain, mä sairastun jos jään paikalle sen mä tiedän.
 
Perhe ja ystävät ovat tärkeämpiä kuin raha. Jonakin päivänä huomaat olevasi yksin, kun aina joku muu menee näiden edelle, siis sinä.

Se että teen työt niin jään yksin? :D Ok... Toisalta minulla ei ole muuta elämä kun perhe ja työt, olen itse huono pitämään kontaktia ystäviin, minulla nykyään pieni mutta varma piiri missä pyörin ja ne olivat mun valintoja.
 
No, tavallaan. Teen yksitoikkoista toistotyötä (ei koulutusalan), mutta aina se kotona olemisen voittaa. Tunnen itseni arvokkaammaksi ja tärkeämmäksi kun olen töissä. Olen ollut työtönkin vuosia, ja se ei ollut kivaa. Työn jälkeen saa levätä luvalla.
 
Tiedän tunnen, olen samoja asioita käynyt läpi, eli joskus en kestänyt ettei muut tekee samalla tavalla kuin minä, mutta se oli hetkellistä ja ehkä jopa aiheettakin on ollut, mutta yritän aina katsoa peiliin että ei voi olla niin että vain minä olen oikeassa ja teenkin niin, katson peiliin jos sellainen tilanne tulee olemaan, sitten asiat toimii :).

Mitenniin "joskus" :rolleyes:
 
En ole. Olen onnekas että minulla on työpaikka jossa voin hoitaa työtehtäviä 8h/pvä ja siitä maksetaan kohtuullinen korvaus. Työpäivän jälkeen (teen osin myötä etätyötä) voin sulkea työpaikan oven / koneen ja keskittyä perheeseen ja harrastuksiin ja viettää laadukasta vapaa-aikaa.
 

Yhteistyössä