Oletko tuntenut olosi uhatuksi tällaisten miesten lähellä?

Tunnistatko näistä kuvauksista jonkun ex-miesystävistäsi tai ehkä nykyisesi? Kenties jopa tyttöystävän, perhesurmaajahan voi olla myös nainen.

AL: Perhesurmaajia on neljää eri tyyppiä | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

Oletko tuntenut olosi uhatuksi? Onko mielessä käynyt epäilys, että mies/nainen on potentiaalinen perhesurmaaja?

Oma isäni kuuluu selkeästi yhteen noista tyypeistä ja muistan lapsuudestani tilanteen, jossa hän haki aseen ulkorakennuksesta ja ilman äitini nopeita refleksejä, olisimme todennäköisesti kaikki kuolleet. Eikä se edes ollut ainutlaatuinen tilanne. Kun olin alle kouluikäinen, isä sytytti talon palamaan meidän nukkuessa ja poistui itse ryyppyreissuilleen. Yritti lavastaa sen onnettomuudeksi. Pikkuveljeni oli vauva ja herätti meidät keskellä yötä ja äiti haistoi savun ennen kun tuli ehti tarttua mihinkään. Itse en tätä muista, mutta äitini kertoi.

Vittumainen ukko, ei voi muuta sanoa. Vaikka en tunne olevani kaunainen tai mitenkään vihainen isälleni, silti raivo herää kun luen uutisia perhesurmista. Se on raivoa kaikkia tuollaisia ihmisiä kohtaan ja välillä se on raivoa niitä uhrejakin kohtaan, vaimoja ja tyttöystäviä, jotka altistavat lapsensa tuollaisille tyhjäpäille. Tuollaisten tyyppien harrastaman terrorin uhreja me osastolla yritetään auttaa jok'ikinen päivä. Kyllä turhauttaa. Ei voi muuta sanoa.

 

Äitis on edelleen sen hullun kans yhessä?

 

[QUOTE="oho";28939755]Äitis on edelleen sen hullun kans yhessä?[/QUOTE]

Ei ole ollut enää vuosikausiin.

 

Tuntisin oloni turvattomaksi, mutta en ole tuntenut enkä tunne kuvatun kaltaisia miehiä. Tämä voisi osua minun äitiini: 16 prosenttia on pettynyttä tyyppiä, joka uskoo perheen pettäneen hänet eikä perhe ole täyttänyt hänen odotuksiaan. Mutta emme ole tekemisissä.

 

En ole tuntenut ja ei ole varmasti äitinikään.

Isäni on mainio mies; aina osallistunut oikeasti lastensa elämään, kantanut kortensa kekoon kotitöissä ja on edelleen aidosti kiinnostunut jo aikaa sitten aikuistuneiden lastensa elämästä. On mainio ukki, joka jaksaa puuhailla lastenlastensa kanssa. On silti ollut aina selkeä auktoriteetti ja pitänyt sopivasti kuria.

Mieheni on samaa maata; Osallistuu perheen elämään jokaisella osa-alueella ja en voisi koskaan kuvitella, että tekisi jotain perheelleen.

 

Mun mielisairas isäni olisi voinut olla surmaaja, onneksi äiti tajusi lähteä kun vaaran merkit havaitsi.

 

En ole tuntenut yhtäkään tuollaista miestä tai naista.
Ihmettelen kyllä suuresti mitä ap:n äiti on ajatellut jäädessään miehen kanssa, joka on yrittänyt sytyttää talon palamaan vaimo ja lapset sen mukana? En tiedä, mutta jos mikään uhkaisi mun lapsia noin pahasti, niin sillä ei olis mitään asiaa lähellekkään minua tai lapsiani.

 

En oo tuntenu. Onneksi. Enkä itekään oo noidenlainen.

 

En ole tuntenut yhtäkään tuollaista miestä tai naista.
Ihmettelen kyllä suuresti mitä ap:n äiti on ajatellut jäädessään miehen kanssa, joka on yrittänyt sytyttää talon palamaan vaimo ja lapset sen mukana? En tiedä, mutta jos mikään uhkaisi mun lapsia noin pahasti, niin sillä ei olis mitään asiaa lähellekkään minua tai lapsiani.

Äitini on uskonnollinen ja luulen, että hän jäi niin pitkäksi aikaa (liian pitkäksi) isän vallan alle, koska koki uskontonsa takia painetta ja toisaalta se iän ikuinen optimismi ja halu parantaa ja auttaa. Kai tuo halu parantaa ja auttaa on siirtynyt minuunkin, mutta optimismini tapettiin jo lapsena. Kyllä minusta kasvoi hyvin realistinen, suorastaan raadollisen realistinen ihminen. Onneksi äitikin sitten lopulta tajusi lähteä. Ja onneksi noita perhesurmia ei satu ihan joka naapurissa.