Oletko synnyttänyt kotona tai suunnitellu sitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vauvailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tiedän, että mua varmaan kivitetään vielä vähän, kun esitän näitä näkemyksiäni ilman omaa kokemusta...
Mutta kaikesta voi toki keskustella, mutta toivon, ettei tarvitsisi väitellä siitä, onko kotona synnyttäminen nyt niin vastuutonta yms.

Pidän itse sairaalaa täysin hyvänä paikkana synnyttää, mutta haluan sielläkin ottaa vastuun omasta synnytyksestäni jos vain voin. JOS on pakko tehdä sektio, käyttää imukuppia tai vauhdittaa synnytystä/supistuksia, toki se sitten tehdään.

Mutta minä vain ainakin vielä uskon siihen, että äiti voi itse ottaa vastuun synnytyksestään ja vaikuttaa sen kulkuun. Sairaalassa voidaan tehdä myös paljon toimenpiteitä, jotka haittaavat synnytyksen kulkua.
 
Tiedän, että mua varmaan kivitetään vielä vähän, kun esitän näitä näkemyksiäni ilman omaa kokemusta...
Mutta kaikesta voi toki keskustella, mutta toivon, ettei tarvitsisi väitellä siitä, onko kotona synnyttäminen nyt niin vastuutonta yms.

Pidän itse sairaalaa täysin hyvänä paikkana synnyttää, mutta haluan sielläkin ottaa vastuun omasta synnytyksestäni jos vain voin. JOS on pakko tehdä sektio, käyttää imukuppia tai vauhdittaa synnytystä/supistuksia, toki se sitten tehdään.

Mutta minä vain ainakin vielä uskon siihen, että äiti voi itse ottaa vastuun synnytyksestään ja vaikuttaa sen kulkuun. Sairaalassa voidaan tehdä myös paljon toimenpiteitä, jotka haittaavat synnytyksen kulkua.

Mitä tarkoitat tolla vastuun ottamisella?

Mun synnytykset oli siis "pakko" käynnistää, kun meni jo melkein 2 viikkoa yli ja verenapaineet nousivat. Toki halusin sitä siinä vaiheessa itsekin, kun olo oli ollut jo muutaman viikon aika tukala.

Itse sain päättää mitä kivunlievitystä ja missä vaiheessa otan. Milloin alan ottaa ilokaasua (aluksi käytin kuumia vesipulloja) ja milloin pyydän epiduraalia vai pyydänkö (toki se ei ihan heti tule kun sen haluaa), sain olla missä asennossa halusin avautumisvaiheen aikana (itse suosin keinutuolia), sain päättää ponnistusasennon ja itse aktiivisesti ponnistin vauvan ulos.
 
sitä, että äiti tietää miten haluaa synnyttää ja luottaa myös oman kehonsa tuntemuksiin. Eikä minusta äidin ole pakko suostua, jos sairaalassa ollaan antamassa vaikkapa oksitosiinia tai cytotecia, jos vauvalla ja äidillä ei ole hätää. Minulla saattaa olla pieni kauhu sairaaloita kohtaan kyllä.

Vastuulla tarkoitan juuri sitä, että äiti saa siis itse päättää miten synnyttää, kuten sinäkin olet kertomasi perusteella tehnyt.
Olen saanut sairaalasynnytyksistä usein hätäilevän kuvan (en sinun kertomuksestasi kylläkään), siksi puhun siitä omasta vastuusta. Toivottavasti valaisi asiaa jonkin verran :)
 
Varmaan on tosi paljon kiinni sairaalastakin missä synnyttää. Mun kokemukset on Kätilöopistolta Helsingistä. Sitten kun olet raskaana niin kannattaa käydä sairaalassa tutustumassa jos vaan mahdollista. Ne synnytys"salit" (kättärillä syntymähuoneet) on sellaisia aika viihtyisiä paikkoja tapetteineen ym. ei siis mitään perussairaalahuoneita. siellä on keinutuolia ja jumppapalloa ja radio.siis niin viihtyisä kuin nyt tuollainen paikka voi olla.
 
sitä, että äiti tietää miten haluaa synnyttää ja luottaa myös oman kehonsa tuntemuksiin. Eikä minusta äidin ole pakko suostua, jos sairaalassa ollaan antamassa vaikkapa oksitosiinia tai cytotecia, jos vauvalla ja äidillä ei ole hätää. Minulla saattaa olla pieni kauhu sairaaloita kohtaan kyllä.

Vastuulla tarkoitan juuri sitä, että äiti saa siis itse päättää miten synnyttää, kuten sinäkin olet kertomasi perusteella tehnyt.
Olen saanut sairaalasynnytyksistä usein hätäilevän kuvan (en sinun kertomuksestasi kylläkään), siksi puhun siitä omasta vastuusta. Toivottavasti valaisi asiaa jonkin verran :)

Ei oksitosiinia tai cytotecia anneta kuin painavilla syillä. Cytotecilla käynnistetään synnytys ja synnytys käynnistetään vain silloin jos äidin tai vauvan vointi sitä vaatii. Oksitosiinia annetaan ainoastaan silloin jos äiti on puudutettu (puudutus heikentää supistuksia) tai jos supistukset laantuu ponnistusvaiheen aikana jolloin on riski vauvan hapenpuutteeseen...
Mua kiinnostaa mitä nämä toimenpiteet on mitä sairaalassa tehdään jotka voi vaarantaa äidin tai vauvan? Mulle ei ainakaan ole tehty muita toimenpiteitä kuin mitattu verenpainetta, vauvan sydänääniä ja supistuksia ja laitettu puudutus, mikään näistä ei käsittääkseni ole kovinkaan vaarallisia...
 
Mua kiinnostaa mitä nämä toimenpiteet on mitä sairaalassa tehdään jotka voi vaarantaa äidin tai vauvan? Mulle ei ainakaan ole tehty muita toimenpiteitä kuin mitattu verenpainetta, vauvan sydänääniä ja supistuksia ja laitettu puudutus, mikään näistä ei käsittääkseni ole kovinkaan vaarallisia...

En sanonut, että toimenpiteillä vaarannetaan äiti tai vauva. Sanoin että joskus ne voivat vaikeuttaa synnytyksen kulkua, kuten esimerkiksi erilaiset puudutukset voivat joissain tapauksissa pitkittää ponnistamista tai heikentää supistuksia. Lisäksi myös erilaiset mittaukset voivat joillekin äideille aiheuttaa stressiä, joka voi myös vaikeuttaa synnytyksen kulkua.
 
En sanonut, että toimenpiteillä vaarannetaan äiti tai vauva. Sanoin että joskus ne voivat vaikeuttaa synnytyksen kulkua, kuten esimerkiksi erilaiset puudutukset voivat joissain tapauksissa pitkittää ponnistamista tai heikentää supistuksia. Lisäksi myös erilaiset mittaukset voivat joillekin äideille aiheuttaa stressiä, joka voi myös vaikeuttaa synnytyksen kulkua.

Puudutukset on kuitenkin sellainen asia että ei niitä pakolla laiteta vaan ne saa jos haluaa ja kumpi on sitten parempi pitkittynyt synnytys kovankivun ja kivun aiheuttaman stressin takia vai puudutuksen aiheuttamat mahdolliset haitat?
Ainut mittaus mistä voi teoriassa aiheutua stressiä on sydänäänet, mutta eikö kuitenkin ole tärkeämpää seurata sydänääniä ja näin vauvan kuntoa kuin se että äiti mahdollisesti stressaantuu?? Kun nykyään kuitenkin sydänäänimittarit on sellaisia että ne ei sido sänkyyn vaan mahdollistaa liikkumisen synnytyksen aikana.
 
Jokainen äiti tietää, mikä itselle on parasta. En tuomitse ketään, mutta toivon, että eri näkemyksiä voi esittää avoimesti ilman turhaa väittelyä. En ole itsekään väittänyt, että vaikkapa puudutukset tai mittaukset olisivat aina huono asia, vain maininnut, että niillä saattaa olla joskus negatiivisia sivuvaikutuksia.
 
Jos jollakin olisi siis vielä ihan oma kokemus suunnitellusta kotona synnyttämisestä, olisin hyvin kiitollinen jos jakaisi sen täällä (jos uskaltaa).

Kumma kun pitää alkaa taistella ja vastustaa, vaikkei se ole keneltäkään teiltä pois, jos joku harkitsee kotona synnyttämistä.
 
Suunnitelma oli synnyttää esikoinen kotona. Kätilö oli käynyt parikin kertaa kotosalla ns. tutustumiskäynnillä ja kaikki oli selvää.

Onneksi oli tuo kotisynnytyssuunnitelma sillä rv37+4 olin kamalan kipeä ja soitin kätilölle ihmetelläkseni että voiko harjoitussupparit todellakin tehdä näin kipeää. Kehotti menemään sairaalaan ja sinne sitten menin.

Sairaalasta komensivat kotiin "voi rouva kun ei tässä nyt ole yhtään supistusta vaan pelkkää kuvitelmaa vaan".

Parkkipaikalta soitin kätilölleni uudestaan ja kerroin tilanteen, hän määräsi minut takaisin sairaalaan ja ilmoitti sinne että minut on pakko ottaa sisälle seurattavaksi. Ottivat sitten pitkin hampain minut sisälle, mies jäi luokseni. Parin tunnin kuluttua sitten alkoikin tapahtumaan...verta tuli niin ettei mitään rajaa, pyörryin kahdesti matkalla hätäsektioon.

Verenhukka oli sen verran raju tuossa istukan täydellisessä irtoamisessa että jos olisin mennyt sairaalan ohjeistuksen mukaan kotiin niin eipä olisi saatu minua eikä vauvaakaan enää hengissä pidettyä.
Joten kotisynnytyssuunnitelma pelasti meidän molempien henget.
Kätilö, joka tuntee asiakkaansa, tietää tämän tyylin ilmaista tuntemuksiaan. Minä en vaan ole niitä jotka teatraalisesti kirkuvat pienestä nipistyksestä ja tämä seikka oli koitua hengenmenoksi.
 
Jos jollakin olisi siis vielä ihan oma kokemus suunnitellusta kotona synnyttämisestä, olisin hyvin kiitollinen jos jakaisi sen täällä (jos uskaltaa).

Kumma kun pitää alkaa taistella ja vastustaa, vaikkei se ole keneltäkään teiltä pois, jos joku harkitsee kotona synnyttämistä.

No hei, se on tämän palstan tyyli, että kun asiallisesti kysyy jotain aiheesta joka jakaa mielipiteitä niin aina löytyy enemmän niitä tuomitsijoita. Älä huoli :)

Itse en suunnitellut kotona synnyttämistä, mutta ei se sitten kaukana ollut kun vauva "putkahti" ulos hetikohta sairaalaan menon jälkeen. Mulle synnytys ei ollut todellakaan kivuliain kokemus elämässäni, vaan kaikin puolin positiivinen tapahtuma. Minulta kysyttiin sairaalassa toiveita kivunlievityksestä, mutta en kaivannut mitään. Kohdunsuunpuudutusta tms. suosittelivat, mutta eivät tuputtaneet kun en halunnut. Eli mulla on yhden synnytyksen perusteella ihan hyvät kokemukset siitä äidin "määräysvallasta" sairaalassa.
 
En oo synnyttänyt kotona, en suunnitellut sitä, ja nuorimmaiseni olisi kuollut jos olisi syntynyt kotona.

Mutta jos joku tykkää kotosalla synnyttää niin siitä vaan, ei se multa pois ole.
 
Voi ei mikä kokemus, Maalaisäiti! Onneksi selvisitte siitä lopulta.

Ja minua kiinnostaisi toki myös, kun olit siis esikoistasi aikeissa synnyttää kotona, että miten kätilö siihen suhtautui ja miten valmistauduitte siihen?

Tämäkin tarina kertoo juuri sen, että odottamattomia ja ikäviä asioita sattuu, oli sitten kotona tai sairaalassa. Moni asia on joskus aivan sattumasta ja onnesta kiinni.
 
Ei, en ole synnyttänyt kotona tai edes suunnitellut sitä. Sen sijaan olen kolmesta lapsestani kaksi synnyttänyt polikliinisesti, eli olemme kotiutuneet kuuden tunnin kuluttua synnytyksestä. Se on ollut meille sopiva tapa. Luonnollisesti jos olisi jostain syystä ollut pienikin tarve jäädä synnytysten jälkeen pitemmäksi aikaa sairaalaan, olisin sen toki mukisematta tehnyt.
 
Jos jollakin olisi siis vielä ihan oma kokemus suunnitellusta kotona synnyttämisestä, olisin hyvin kiitollinen jos jakaisi sen täällä (jos uskaltaa).

Kumma kun pitää alkaa taistella ja vastustaa, vaikkei se ole keneltäkään teiltä pois, jos joku harkitsee kotona synnyttämistä.

Tuo nyt ehkä on semmoinen aihe mikä kirvoittaa mielipiteistä hiukan kärkkäitä kun tavallaan synnyttämätön ei voi ymmärtää synnyttämistä. Itsekin joskus haaveilin koti- tai ainakin luomusynnytyksestä, mutta onneksi olin sairaalassa kuin alkoi tapahtua. Kokemus löi nuijalla päähän. Kotona olisin varmaan takonut päätäni seinään pyörtymisen toivossa. Ja kiitän onneani etten ole edes joutunut autolla menemään sairaalaan kun synnytys on alkanut. Vaikka olisi ollut 10 tuntia finaaliin matkaa.

Molemmat pojat on myös tarvinneet lastenlääkäriä ja hapetusta/keuhkojen kuivatusta synnyttyään. En ikipäivänä ottaisi sitä riskiä itselleni että siksi vahingoittaisin lastani että olen halunnut synnyttää kotona. Itse asiassa menin kauemmas saiaalaan sen takia että lähisairaalassa voi mennä pahimmillaan tunti että lastenlääkäri saadaan paikalle. Onneksi.

Sairaaloiden synnärit voi olla kyllä melko nihkeitä paikkoja mutta niiden hyvä puoli on se että kun lapsi on syntynyt ja päästetty kotiin, osastosta pääsee eroon. Siellä ollaan vaan muutama päivä, lyhyt aika elämästä.

Ihan hyvä on tehdä se ensimmäinen sairaalassa ja sitten miettiä uudelleen uskaltaako edes ajatella enää kotisynnytystä.
 
Niistä mittauksista. Synnytyksen aikana multa on mitattu verenpainetta, kätilö kokeillut sormin kohdunsuun tilannetta, ollut mahan päällä se supistuksia mittaava laite ja sit vauvan päähän kiinnitettynä se sydänääniä mittava anturi. Luulisin, että näitä kaikkia samoja juttuja tarkkaillaan myös kotisynnytyksissä (vaikka ei ehkä samoilla laitteilla), joten ei niistä eroon pääse vaikka jostain syystä haluaisikin. Sairaalassa on vaan apu lähempänä jos näissä on jotain häikkää.
 
Oksitosiinia annetaan ainoastaan silloin jos äiti on puudutettu (puudutus heikentää supistuksia) tai jos supistukset laantuu ponnistusvaiheen aikana jolloin on riski vauvan hapenpuutteeseen...

Mulla on molemmissa synnytyksissä annettu oksitosiinia, kun supistukset eivät ole kunnolla alkaneet cytotecin ja kalvojen puhkaisun jälkeen. Siis jo avautumisvaiheessa ja paljon ennen puudutusta. Siis tiputettu oksitosiinia suoneen silleen vähitellen lisäten määrää.
 
Ei oksitosiinia tai cytotecia anneta kuin painavilla syillä. Cytotecilla käynnistetään synnytys ja synnytys käynnistetään vain silloin jos äidin tai vauvan vointi sitä vaatii. Oksitosiinia annetaan ainoastaan silloin jos äiti on puudutettu (puudutus heikentää supistuksia) tai jos supistukset laantuu ponnistusvaiheen aikana jolloin on riski vauvan hapenpuutteeseen...
Mua kiinnostaa mitä nämä toimenpiteet on mitä sairaalassa tehdään jotka voi vaarantaa äidin tai vauvan? Mulle ei ainakaan ole tehty muita toimenpiteitä kuin mitattu verenpainetta, vauvan sydänääniä ja supistuksia ja laitettu puudutus, mikään näistä ei käsittääkseni ole kovinkaan vaarallisia...

Niin, tai jos omasta takaa ei ole supistuksia ollenkaan, kuten mulla kävi. Mulla ei myöskään alkanut synnytys Cytotecilläkään vaikka kaksi vuorokautta odotettiin. Sitten suoraan oksitosiiniin kun viikkoja kasassa 42+3.
 
Viimeksi muokattu:
Voihan sitä synnyttää kotona. On vaan menemättä sinne sairaalaan. Helppoa?

En tiedä olisinko selvinnyt synnytyksestäni kotona. Napanuora oli tiukasti vauvan kaulan ympärillä mutta muuten itse synnytyksessä ei ollut mitään kummallista. Synnytykseni käynnistettiin 4 päivää Cytotecilla, yks päivä kuus tuntia oksitosiinitipassa, siitä seuraavana päivänä puhkastiin kalvot.
 
sitä, että äiti tietää miten haluaa synnyttää ja luottaa myös oman kehonsa tuntemuksiin. Eikä minusta äidin ole pakko suostua, jos sairaalassa ollaan antamassa vaikkapa oksitosiinia tai cytotecia, jos vauvalla ja äidillä ei ole hätää. Minulla saattaa olla pieni kauhu sairaaloita kohtaan kyllä.

Vastuulla tarkoitan juuri sitä, että äiti saa siis itse päättää miten synnyttää, kuten sinäkin olet kertomasi perusteella tehnyt.
Olen saanut sairaalasynnytyksistä usein hätäilevän kuvan (en sinun kertomuksestasi kylläkään), siksi puhun siitä omasta vastuusta. Toivottavasti valaisi asiaa jonkin verran :)

mistä vitusta olet saanut päähäsi että sairaalassa tehdään turhia toimenpiteitä väkisin äideille? kätilöillä on joku kumma fetissi tunkea neulaa neulan perään joka mammaan riippumatta tarvitseeko vai ei? onko termi "itsemääräämisoikeus" tuttu?

tässä muuten skenaario tosielämän synnytyksestä:
kaikki ok, ei lääkkeitä, säännöllinen normaali synnytys. Ponnistusvaihe alkaa, kaikki edelleen ok, voisi olla vaikka kotona. Yhtäkkiä lapsen sydänäänet häviävät. Jos olet sairaalassa, hätäsektio on muutaman minuutin päässä, ja lapsi syntyy hyvinvoivana. Jos olet kotona, odotat 5-10min. ambulanssia, odotat matkan, odotat sairaalassa sektiotiimiä. Kauan menee aikaa? Kuinka kauan kuvittelet että vauva pärjää ilman happea?

Niin ja tuo tilanne on, että istukka irtoaa ennenaikaisesti, tai kalvokiinnitteinen napanuora (googleta jos et tiedä mikä se on) repeää. Minun lapsella oli tuo kalvokiinnitteinen napanuora. Luojan kiitos sairaaloista!
 
Olen yhden synnyttänyt pakon edessä ambulanssissa. Kaikki meni onneksi hyvin, mut jos valita saisin, niin kyllä minä silti sairaalaan ihan mielellään synnyttämään menisin. Nyt vauva on perätilassa ja jännitys on suuri, et ehditäänkö tällä kertaa sairaalaan synnyttämään vai synnytänkö kotona tai ambulanssissa perätilavauvan. Ei kauhean houkutteleva vaihtoehto. : /
 
En ole synnyttänyt kotona, mutta olen ollut paikalla tätini synnyttäessä kaikki 5 lastaan kotona. En todellakaan, ikinä tai koskaan synnyttäisi kotona, todennäköisesti oltaisiin kuoltu sinne. Sairaala on paras paikka.
 
En ole synnyttänyt kotona, mutta olen ollut paikalla tätini synnyttäessä kaikki 5 lastaan kotona. En todellakaan, ikinä tai koskaan synnyttäisi kotona, todennäköisesti oltaisiin kuoltu sinne. Sairaala on paras paikka.

Miten tolla sun tädillä on menneet synnytykset? Onko jouduttu viemään ambulanssilla sairaalaan? Onko tää tapahtunut Suomessa? Siis ihan vaan kiinnostaa kun aika harvinaista toi on..
 
Olen synnyttanyt kaksi kolmesta lapsestani kotona suunnitellusti (Briteissa). Taalla saa valita kotisynnytyksen jos ei ole mitaan riskitekijoita, ja siihen tarkoitukseen kunniilla on oma joukko katiloita jotka paivystaa yota-paivaa, jos katilot sattuu olemaan jo toisessa synnytyksessa voi tosin joutua sairaalaan menemaan.
Homma on toiminut niin etta kun kotisynnytys suunnitelma on tehty, katilo/t tekee kotivisiitin n vkolla 35 ja tyo oman valine kassinsa odottamaan seka kertovat mita tulee itse hommata (lahinna pressu/ iso muovi, vanhoja lakanoita, pyyhkeita yms.) ja miten menetella, eli koska soittaa katiloille. Kun katiloille on soitettu, tulee paikalle 2 katiloa ja jos synnytys on hyvassa vauhdissa, eli yli 3cm auki jaavat paikanpaalle kunnes synnytys on ohi. Kivunlievitykseen tuovat ilokaasu sailion, ja joitain kipupiikkejakin on mahdollista saada, muttei tietenkaan mitaan tujumpaa.
Synnytyksen aikana monitoroivat sydanaania tasaisin valiajoin ja muutenkin seuraavat tarkasti synnytyksen kulkua, mika minun mielesta kotona PALJON parempi kuin sairaalassa jossa katilot juoksevat useiden synnyttajien valilla, kun taas kotona kaksi katiloa seuraa vain minua koko ajan. Mikali ongelmia ilmenee ambulanssi tilataan paikalle ja sairaalaan, eika jaada kotiin arvuuttelemaan meneeko hyvin vai ei (meilla matkaa n2km sairaalaan).
Itselleni kotisynnytykset ovat olleet hyvia kokemuksia ja olen ollut paljon rentoutuneempi omassa kotonani kuin mita olisin sairaalassa, mika varmasti osaltaan on auttanut, ja kuten sanottua paikanpaalla on ollut koko synnytyksen ajan kaksi erittain kokenutta ja tyolleen omistautunutta katiloa. Synnytyksen jalkeen katilott ovat siistineet huoneen, vieneet kaikki roskat/ synnytys jatteet mukanaan ja muutaman tunnin paasta oma katilo on tullut tarkistamaan meidan voinnin ja myohempaan viela toinen erikoistunut katilo tekemaan vauvalle tarkemman tarkistuksen. Taman jalkeen oma katilo on kaynyt kotona muutaman paivan valein riippuen tarpeesta kunnes vauva on 10 paivaa vanha.
 
Ei ois ikinä pälkähtänyt päähänikään vaarantaa lapseni/omaa henkeäni tuollaisella pelleilyllä, kun ei eletä enää 1900-luvun alkua ja synnytetä saunassa. Jos itse olin päättänyt kotona synnyttää, olisimme vainaita molemmat. Järki käteen!
 

Yhteistyössä