Oletko sinä tai tuttavasi ollut psykoosissa?

  • Viestiketjun aloittaja "pii"
  • Ensimmäinen viesti
HippuTAR
Mun äiti on ollu psykoosissa. Se luuli että on sota ja teki ja puhui kaikkea hullua. Vietiin suljetulla, sai lääkkeitä ja muuta hoitoa. Kuukauden päästä pääsi kotilomalle, kahden kuukauden päästä kokonaan pois. Kotona söi vielä jokusen viikon lääkkeitä mutta lopetti ne sitten. Parantui se psykoosista sinänsä kokonaan, jäi sille sellanen että kuvittelee itelleen vaivoja ja sairauksia. Ei kuitenkaan mee lääkäriin niitten takia. Nyt tosin politiikka on aikalailla syrjäyttänyt noi vaivat...Psykoosista aikaa reilu 20 vuotta.
 
kyllä
Tuttavani sairasti psykoosin synnytyksen jälkeen. Oli suljetulla jonkin aikaa ja sitten hiljalleen päivälomia kotona. Toipunut hyvin. Lääkitys oli pitkään, en tiedä onko vieläkin. Toista lasta ei kylläkään uskaltaneet yrittää.
 
"hui"
Alkuperäinen kirjoittaja kyllä;29964092:
Tuttavani sairasti psykoosin synnytyksen jälkeen. Oli suljetulla jonkin aikaa ja sitten hiljalleen päivälomia kotona. Toipunut hyvin. Lääkitys oli pitkään, en tiedä onko vieläkin. Toista lasta ei kylläkään uskaltaneet yrittää.
Hui kamala. Tiedätkö mikä laukaisi psykoosin? Oliko synnytys rankka vai kokonaisuudessaan niin rankkaa?
 
"..."
Mulla kanssa kaveri sairastui psykoosiin kuukausi-kaksi synnytyksestä. Oli kuukauden osastolla ja sitten läääkeiden kanssa kotiin. Terapiaa ja lääkkeitä käytti parisen vuotta, nykyään on terve ja voi hyvin.
 
kyllä
[QUOTE="hui";29964129]Hui kamala. Tiedätkö mikä laukaisi psykoosin? Oliko synnytys rankka vai kokonaisuudessaan niin rankkaa?[/QUOTE]

Ei ollut sen ihmeemmin rankkaa, normaalia vauva-arkea, normaali synnytys. On muuten sellainen huolehtija ja perfektionisti. Halusi varmaan olla superäiti ihanalle pojalleen. Ei enää uskonut, että riittää sellaisena kuin on. Ei tullut heti synnytyksen jälkeen. Tarkemmin en halua toisen asioista kertoa. Näistä ei voi vielä tunnistaa ketään.
 
Töissä olen kohdannut useammankin psykoosipotilaan. Omassa elämässä miehen sisko häilyi aivan psykoosin rajoilla vaikeassa masennuksessaan. Töissä osa on toipunut, osa taistelee mielenterveysongelmien kanssa jatkuvasti. Miehen sisko toipui työkuntoon ja on nyt ihan oma itsensä. Pari vuotta siihen toipumiseen melkein meni.
 
Suht lähipiirissä kaksi, molemmat ok kunnossa nyt. Ei tietysti elämänsä kunnossa, mutta ainoa lääkitys taitaa olla masennuslääkkeet nykyisin. Toisella kesti vähän pidempään toipuminen ja oli osastollakin kauemmin, toinen ei ollut kuin jotain päiviä ja toipuikin aika nopeasti. Se oli hullua aikaa, mutta molemmat saatiin avun piiriin tosi nopeasti kun alkoi selkeä oirehtiminen (sekavat puheet, pakkoliikkeet jne) Onneksi on paljon läheisiä ympärillä tukemassa ja huolehtimassa tarvittaessa :)
 
nyt nikitönnä
Itse sairastan vaikeaa masennusta, psykoottistasoista. Osastolla toukokuussa 3 vkoa ja nyt on edessä uusi osastojakso-todennäköisesti useampia kuukausia olen suljetulla. Toivottavasti paikka vapautuu ensi vkolla koska olen niin itsetuhoinen. Toipuminen tulee kestämään vuosia lääkärin mukaan. Lääkitys on ja kun osastolle palaan niin varmasti muutetaan ja lisätään
 

Yhteistyössä