Oletko sellainen kuin haluaisit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "minttuska"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"minttuska"

Vieras
Oletko sellainen kuin haluaisit, iha kaikinpuolin. Luonne, ulkonäkö, ammatti, elämäntilanne.. Millainen haluaisit elämäsi ja itsesi olevan? Ja millaista se sitten on?
 
En. Oikeastaan kaikissa noissa kategorioissa olis parantamisen varaa tällä hetkellä. Toivoisin että mulla olis enemmän luonteenlujuutta ja itsekuria ja toivoisin omaavani vahvemman psyykeen. Toivoisin että mulla olisi ammatti ylipäätään, vaikka ihan mukava työ mulla onkin..mut en mä halua sitä ikuisesti tehdä. Lisäksi toivoisin että olisin valinnut järkevämmin mieheni eikä tarttis nyt katua (toi on kyllä vähän kakspiippuinen juttu..miehestä on seurannut niin paljon hyvääkin->lapset..ja muutenkin). Ja ainahan sitä toivois olevansa vähän kauniimpi ja fiksumpi ja mukavampi jne...:D Mut ei pidä ymmärtää silti väärin, oon mä kuitenkin YLIPÄÄTÄÄN tyytyväinen mun elämään, noi niinkuin kokonaisuutena. Samoin kuin itseenikin suurimmaksi osaksi. Mut ei kai kukaan koskaan voi olla täydellisesti sellainen kuin haluaisi..silloinhan ei olisi mitään syytä mennä eteenpäin ja kehittyä.
 
[QUOTE="minttuska";25546706]Oletko sellainen kuin haluaisit, iha kaikinpuolin. Luonne, ulkonäkö, ammatti, elämäntilanne.. Millainen haluaisit elämäsi ja itsesi olevan? Ja millaista se sitten on?[/QUOTE]

En ole.

Luonteessani on hyviä ja huonoja puoleita. Olisin onnellisempi, jos olisin avoimempi ja rohkeampi. Jos pääsisin ujoudestani eroon, niin elämä olis varmasti mukavampaa ja antaisi enemmän. Ulkonäössä haluaisin pidemmät jalat, söpömmän nenän, isommt silmät... Ammattiahan ei vielä ole ja tiedän jo, että tuskin se tulee olemaan mitenkään kovin suuri palkkainen ammatti. Toivoisin kuitekin, että se olisi sellainen. :D Elämäntilanteeseenkaan en voi olla tyytyväinen, koska mua väsyttää tää opiskelu! Olispa jo kesäloma.
 
Pakko olla tyytyväinen kun muuksikaan en muutu.

Ulkonäköön olen tosi tyytyväinen, elämäntilanteeseen kanssa. Luonne, noh..sen kanssa on elettävä.

Työtilanne vois pikkasen muuttua, ei siinä mitään valittamista kyllä ole nytkään.
 
toivoisin että olisin älykkäämpi. Yleensä ihmiset pitää itseään kavereitaan fiksumpana (ihan tunnettu fakta psykologian kentiltä) mut mä oon aina tuntenu itseni vähän tyhmemmäksi ku muut ja tuntuu ettei aina sytytä vaikka oon päässy lukion ihan normi arvosanoilla läpi mut sekin tuntuu sattumalta =) Ulkonäköön, perhetilanteeseen ja ammattiin oon tyytyväinen.
 
Muuten kyllä, mutta vituttaa ettei pysty elämää lapsiasiassa suunnittelemaan. Edes suurinpiirtein. Olen varmasti vähän kontrollifriikki kun ahdistaa niin paljon.
Saisinpa sen toisen lapsen nyt niin ei tarvitsisi miettiä järjestelyjä, tai sitten ei saadakaan, mutta pitää olla valmiina ja ei taas menee, elänkö ikuisesti valmiina suunnittelemaan seuraavat vuodet uudestaan vai heittäiskinkö hanskat tiskiin ja tunkisin ehkäsykapselin käteen ettei tarvitsisi miettiä. Samalla voisi repiä koko kohdun irti kun ei siellä kasva kuin hometta, alkiotakaan pysty kantamaan saatana. Pitää olla niin maho paska jo nuorena. Olisikin mahdollista saada ensimmäinen lapsi ennen opiskeluja ja toinen sen jälkeen, mutta 30vuotiaana mun elimet on varmaan kuivunu korpuksi kyvyttömyydestään.

Vähän huono päivä...
 
En ole. Eräs asia elämässäni estää minua *kliseevaroitus* olemasta kaikkea mitä voisin olla. Opiskelussa, joka tietenkin kostautuu suoraan työelämässä, yksityiselämässä jne.
Ja kyvytön olen tekemään sille mitään.
Mutta onneksi suunta on vain ylöspäin, ehkä. :)
 
Luonteeseen olen muuten ihan tyytyväinen, mutta olen ehkä liiankin syvällinen, vaikka asioiden pohdiskelu onkin musta mukavaa.
Välillä se on kuitenkin tosi rasittavaa, kun ei ole ketään kenen kanssa keskustella niistä pohdinnoista ja taas sitten toisaalta en kovin helpolla kuitenkaan mene mun ajatuksia muille purkamaan etten ole "taakaksi".
Joskus myös tuntuu, että nauran ihan liikaa ja todellakin väärissä paikoissa.
Mun huumorintaju on totaalisen paska. :D

Ulkonäköön olen tyytyväinen, minkäpä sille mahtaisi. Tosin lihasta aion nyt hankkia lisää.

Ammatti/elämäntilanne..Noihin en oikeastaan ole tyytyväinen, koska ammattia ei ole ja elämäntilannekin on joiltain kanteilta ainakin surkea, mutta sit toisaalta en noille kummallekaan vielä mitään voi.
Ammattia olen kyllä hankkimassa, mutta tie on vielä pitkä. Elämäntilanne menee pitkälti 9kk ikäisen lapseni ehdoilla.
Rahaa sais toki olla lisää. :D Heh.

Ja ehkä rakkautta?
 
Luonteeseen olen muuten ihan tyytyväinen, mutta olen ehkä liiankin syvällinen, vaikka asioiden pohdiskelu onkin musta mukavaa.
Välillä se on kuitenkin tosi rasittavaa, kun ei ole ketään kenen kanssa keskustella niistä pohdinnoista ja taas sitten toisaalta en kovin helpolla kuitenkaan mene mun ajatuksia muille purkamaan etten ole "taakaksi".

Se on se nuoruus... odota kun tuut mun ikään niin ei jaksa enää niin paljon pohtia! :laugh:

Rakkautta saat ihan satavarmasti vielä. :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
En. Tuossa kymmenisen vuotta sitten olin hilkulla olla. Mutta se meni ohi. Huolimatta siitä, että viime viikonloppuna sain kuulla, että mua luultiin sen kymmenen vuotta nuoremmaksi.

Eipä se paljoa arjessa auta. Se ilo kestää enää korkeintaan tämän vuosikymmenen loppuun, sen jälkeen alkaa hidas kuolema.:kieh:
 

Yhteistyössä