Oletko samaa mieltä: Täysi-ikäinen ihminen saa seurustella minkä ikäisen kanssa tahansa?

["brita"]

Ei juma onko tää taas se hullu ikäpakkomielteinen.... yrittäen kovasti muuttaa tyyliään muttei siihen kykene. Huomaatko että täällä ei enää jakseta noita ikäerojuttuja.

Mikä ikäpakkomielteinen?

 

["brita"]

[QUOTE="maija";28558830]Meidän likka alko seurustelee noin 17v iässä yhden 23 vuotiaan pojan kanssa . Olleet yhdessä jo monta vuotta ja kaksi lasta. Ihan hyvin heillä menee [/QUOTE]

Tuo tyttö on kanssa luonteeltaan semmonen, kun ollaan juteltu, että hän haluaa esimerkiksi nuorena lapsia. Ei vielä, mutta joskus 20-25 vuotiaana, ainakin yhden ja ehkä pyöräyttää toisenkin lapsen ja sillon on kuulemma hänen lapsensa hyvin todennäkösesti hankitut. Hän perusteli vanhemman miehen kanssa oloa siinäkin mielessä hyväksi, että kyseinen mies olisi ikänsä puolesta valmis perustamaan hänen kanssaan myöskin silloin perheen ja haluaisi itse kanssa tätä, mitä ei välttämättä oman ikäiset jannut halua vielä.

 

["brita"]

Ei ole olemassa temperamenttisia ja temperamentittomia ihmisiä. Vilkas ja impulsiivinen ihminen voi hyvin osata käsitellä tunteensa niin ettei pura kielteisiä tunteita toisiin ihmisiin vaan enemmin vaikkapa johonkin tekemiseen liikuntaan, siivoukseen jne.

Ei olekkaan.

Toisilla sitä tempperamenttiä on kuitenkin enemmän ja toisilla taas vähemmän.

Ihan hyviä keinoja sen purkamiseen on nuo liikunta ja siivous, sitä tuokin likka harrastaa, mutta on ihan turha olettaa etteikö riita tilanteissa kun hermo kiristyy tulisi hyvin usein näkymään se tempperamentti ilmi.

 

[d444]

Sinä et ole kenekään äiti, se on varma. Sunhan piti lopettaa provoilu.

 

["brita"]

Eihän tässä mitään provoilla? Käymme yleisellä tasolla keskustelua siitä, että saako täysi-ikäinen ihminen seurustella minkä ikäisen kanssa haluaa.

Minä en tiedä mistä sinä puhut.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Voi lapsi kulta. Se on "temperamentti", yhdellä p:llä. Jokaisella se on erilainen, mutta kaikilla sitä on yhtä paljon. Se ei ole mikään puolustus huonolle käytökselle.

Ja siinä, että nuoren neidin murkkuikä on venähtänyt pitkäksi, ei ole todellakaan mitään seksikästä.

 

[ais]

Lukioaikoina 38-vuotias naimisissa oleva opettaja ja kolmen lapsen lapsen isä aloitti salasuhteen 18-v luokkakaverini kanssa. Jos olisi minun lapseni kyseessä niin varmasti tekisin kaikkeni että moinen suhde loppuu.

 

["brita"]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";28558924]Voi lapsi kulta. Se on "temperamentti", yhdellä p:llä. Jokaisella se on erilainen, mutta kaikilla sitä on yhtä paljon. Se ei ole mikään puolustus huonolle käytökselle.

Ja siinä, että nuoren neidin murkkuikä on venähtänyt pitkäksi, ei ole todellakaan mitään seksikästä.[/QUOTE]

Voi hyvä aikuinen ihminen.

Meillä päin se on totuttu sanomaan kahdella peellä, niin minä olen tottunut myöskin sen kirjoittamaan. Eikä tempperamenttisyydellä ole mitään tekemistä tietääkseni murkkuiän pitkäksi venymisen kanssa, täällä päin se on alkanut todella aikaisin joten on varmaan näillä hujakoilla jo aika ohi.

 

[vierass]

[QUOTE="brita";28558905]Ei olekkaan.

Toisilla sitä tempperamenttiä on kuitenkin enemmän ja toisilla taas vähemmän.

Ihan hyviä keinoja sen purkamiseen on nuo liikunta ja siivous, sitä tuokin likka harrastaa, mutta on ihan turha olettaa etteikö riita tilanteissa kun hermo kiristyy tulisi hyvin usein näkymään se tempperamentti ilmi.[/QUOTE]

Ei vaan jokaisella on oma temperamenttinsa. Piste. Toiset ovat esim. impulsiivisempia kuin toiset. Toisen ihmisen näkemysten kunnioitaamiseen temperamentti eroilla ei pitäisi olla mitään tekemistä.

Hallitsemaan en pyri edes nelivuotiastani, vaikka jotkut asiat ovakin häneltä kielettyjä mitkä täysi-ikäiselle on sallittuja. Suoria kieltoja varmasti käytän nelivuotiaalle enemmän kuin esim. 15-vuotiaalle. Silti toivon myös pystyväni keskustelemaan näkemys eroista vielä 30-kymppisen lapseni kanssa. Kieltää tietenkään en voi häneltä seurustelua tyypin kanssa joka minusta ei ole hänelle soviva, mutta toivon voivani silti esittää oman näkemykseni siitä miksi ko. tyyppi ei mielestäni ole hyvä seurustelu kumppani.

 

["brita"]

Lukioaikoina 38-vuotias naimisissa oleva opettaja ja kolmen lapsen lapsen isä aloitti salasuhteen 18-v luokkakaverini kanssa. Jos olisi minun lapseni kyseessä niin varmasti tekisin kaikkeni että moinen suhde loppuu.

Taisi kyseinen mies olla naimisissa?

No nämä tälläiset naimisissa olevat ukkomiehet jotka vehtaavat ihan minkä ikäisen naisen kanssa tahansa, ovat yhtiä häntäheikkejä. Ei tuo sellaisiin koskisikaan, pelaa itsesuojeluvaisto kuitenkin sen verran jo.

 

[Lilith]

Lukioaikoina 38-vuotias naimisissa oleva opettaja ja kolmen lapsen lapsen isä aloitti salasuhteen 18-v luokkakaverini kanssa. Jos olisi minun lapseni kyseessä niin varmasti tekisin kaikkeni että moinen suhde loppuu.

Tässä esimerkissä luulisi naimisissa olemisen tökkivän ikäeroa enemmän..

 

["brita"]

Ei vaan jokaisella on oma temperamenttinsa. Piste. Toiset ovat esim. impulsiivisempia kuin toiset. Toisen ihmisen näkemysten kunnioitaamiseen temperamentti eroilla ei pitäisi olla mitään tekemistä.

Hallitsemaan en pyri edes nelivuotiastani, vaikka jotkut asiat ovakin häneltä kielettyjä mitkä täysi-ikäiselle on sallittuja. Suoria kieltoja varmasti käytän nelivuotiaalle enemmän kuin esim. 15-vuotiaalle. Silti toivon myös pystyväni keskustelemaan näkemys eroista vielä 30-kymppisen lapseni kanssa. Kieltää tietenkään en voi häneltä seurustelua tyypin kanssa joka minusta ei ole hänelle soviva, mutta toivon voivani silti esittää oman näkemykseni siitä miksi ko. tyyppi ei mielestäni ole hyvä seurustelu kumppani.

Samaa mieltä, osittain.

Se on oikein minunkin mielestä jos sanot että toisen ihmisen näkemysten kunnioittamiseen temperamentti eroilla ei pitäisi olla mitään tekemistä.

Näinhän sen kuuluisi olla, mutta miten tuo todellisuudessa sitten toimii?

Ei välttämättä aina niin hyvin.

Mielestäni temperamentti on sellainen asia, että ei sitä voi aina hallita jos se on voimakas. Omaa huonoa käytöstään ei saa tietysti sen piikkiin laittaa, vaan siitä tulee pystyä kantamaan nöyrästi vastuu ja pyydettävä tarpeen tullen anteeksi.

Sillä on paljon myöskin merkitystä miten asian kumppanin sopivuudesta esittää. Tekeekö sen ystävällisesti ja niin että lopullinen päätösvalta on aina lapsella ja jos kumppani on mukava, niin lupaa itse myöskin olla tälle mukava vai pyrkiikö sitten kontrolloimaan ja hallitsemaan, mikä on minusta ehdottoman väärä keino.

Katsooko kukaan teistä kauniita ja rohkeita?

Tulee mieleen ihan Bill Spencer, joka on oikein tyypillinen kuva isästä joka pyrkii hallitsemaan aikuisen lapsensa parisuhde elämää? ei niin mukavaa...

Minusta tärkeintä ei ole se ikä, vaan mitenkä kahden henkilön yhteiset kemiat sopii yhteen ja luonteet ja se että molemmat rakastaa toisiaan ja pitää hellänä ja ovat ennen kaikkea onnellisia. Kuinka moni muu yhtyy tähän?

 

["brita"]

Tässä esimerkissä luulisi naimisissa olemisen tökkivän ikäeroa enemmän..

Sanoinkin juuri samaa.

Tällänen mies ei ole halunnut mitään muuta kun juurikin sitä yhtä tuosta nuoresta ja kun on pitänyt olla vielä salaa eli ilmeisesti ei ole ollut tarkoituksenakaan tuoda ikinä sitä suhdetta julki.

Kaikki miehet eivät kuitenkaan ole samanlaisia häntäheikkejä.

Jos mies pystyy tuomaan suhteen julki, se kertoo jo jonkinlaisesta rehellisyydestä ja aidosta rakkaudesta ja jos hänellä ei ole myöskään omia lapsia, voi olla siunaus että on lykästänyt nuoremman naisen kanssa rakkausrintamalla.

Mutta tuon naimisissa olonsa takia tätä miestä ei voida mitenkään verrata ja tuo tyttökin on ilmeisesti halunnut vaan pelkkää villiä seksiä isämiehen kanssa ja kaikenlisäksi on ollut vielä lumppu, koska on mennyt sotkeutumaan naimisissa olleeseen perheen isään jolla on kolme lasta. Yläkoululainen ei tajua, mutta täysi-ikäisen pitäisi jo tajuta mitä on perheen hajoitus.

 

[d444]

Hyi vittu joo sä et tosiaan ole äiti, ei äiti kirjoittelisi tyttärensä ikäisestä ihmisestä että hän haluaa 'villiä seksiä' tai on lumppu. Yök. Taidat olla joku perverssi.

 

[Tepadj]

Täysi-ikäinen saa mielestäni seurustella ihan minkä tahansa muun täysi-ikäisen kanssa halutessaan.

 

[vierass]

Temperamentti, tunteiden hallinta ja sosiaaliset taidot eivät ole samoja asioita.
Temperamentti ei minusta pitäisi pyrikä muutaamaan tai ainakin se usein miten on hyödytöntä. Tunteiden käsittelyä pitäisi vanhempien (ja muiden kasvattajien) pystyä opettamaan tai sitä voi opetella myös itse myöhemmin elämässään jos tilaisuutta oppimiseen ei lapsena ole saanut. Sosiaalisia taitoja useimmat ihmisistä joutuu opettelemaan lähes koko elämän.

 

["vieras"]

[QUOTE="brita";28558852]Komppaan myös tätä.

On tuo neiti aikuistunut paljonkin ja siinä suhteessa ajatuksetkin ja sen seurauksena tempperamentti vähän myös muuttuneet, mutta oletko huomannut kuitenkin sellaista että olisit päässyt koskaan tätä luonteenpiirrettä täysin pakoonkaan?

Enkä näe miksi täytyisi täysin edes päästä. Tempperamentti on joskus minusta vain hyvästä ja aika seksikäskin asia naisella. [/QUOTE]

En pääse luonteenpiirrettä pakoon mutta mun on pitänyt oppia ennakoimaan tilanteita ja käytöstäni. Eli päästä eroon lapsellisuudesta ja röyhkeydestä. Temperamenttinen saa paljon anteeksi, enemmän kuin muut ja helpommin. Ihmiset ei yleensä uskalla vastata.
Kuten sanoin, temperamentti ei saa olla tekosyy sille, että päästää suustaan sammakoita pitääkseen muut ihmiset varpaillaan. Temperamenttinen voi olla ihan sivistyneestikin, se voi olla seksikästä. Sitä mä opettelen.

 

["brita"]

Hyi vittu joo sä et tosiaan ole äiti, ei äiti kirjoittelisi tyttärensä ikäisestä ihmisestä että hän haluaa 'villiä seksiä' tai on lumppu. Yök. Taidat olla joku perverssi.

Menehän sinä epäkypsä ihminen pois tästä keskustelusta.

Lue tuo viestisi pariin kertaan uudelleen ja mieti, kaivataanko me tuollaista lapsellisuutta tänne.

 

["brita"]

Temperamentti, tunteiden hallinta ja sosiaaliset taidot eivät ole samoja asioita.
Temperamentti ei minusta pitäisi pyrikä muutaamaan tai ainakin se usein miten on hyödytöntä. Tunteiden käsittelyä pitäisi vanhempien (ja muiden kasvattajien) pystyä opettamaan tai sitä voi opetella myös itse myöhemmin elämässään jos tilaisuutta oppimiseen ei lapsena ole saanut. Sosiaalisia taitoja useimmat ihmisistä joutuu opettelemaan lähes koko elämän.

Tempperamentti kuitenkin olennaisesti minusta vaikuttaa tunteiden hallintaan ja sosiaalisiin taitoihin siten, että ihminen jolla on vahva tempperamentti menettää yleensä hermonsa helpommin kuin rauhallinen ihminen joten siinä lähtee se tunteiden hallinta vähän heittelehtimään ja sosiaalisissa taidoissa tämä puolestaan näkyy siten että moni ei välttämättä jaksa aina sellaista päällepäsmäröintiä ja öykkäröintiä.

Onneksi meillä on kuitenkin tuo mahdollisuus. Viimeistään kehittää ainakin itseämme aikuisena, jos ei aikaisemmin.

 

[d444]

[QUOTE="brita";28559243]Menehän sinä epäkypsä ihminen pois tästä keskustelusta.

Lue tuo viestisi pariin kertaan uudelleen ja mieti, kaivataanko me tuollaista lapsellisuutta tänne.[/QUOTE]

'Me'? Lue sä sun viestis uudelleen ja mieti, ootko sairas vai sairaampi!

 

["brita"]

[QUOTE="vieras";28559162]En pääse luonteenpiirrettä pakoon mutta mun on pitänyt oppia ennakoimaan tilanteita ja käytöstäni. Eli päästä eroon lapsellisuudesta ja röyhkeydestä. Temperamenttinen saa paljon anteeksi, enemmän kuin muut ja helpommin. Ihmiset ei yleensä uskalla vastata.
Kuten sanoin, temperamentti ei saa olla tekosyy sille, että päästää suustaan sammakoita pitääkseen muut ihmiset varpaillaan. Temperamenttinen voi olla ihan sivistyneestikin, se voi olla seksikästä. Sitä mä opettelen.[/QUOTE]

Aivan. Ei sellainen räyhääminenkään ole fiksua.

En tiedä mitä miehet ajattelee, olisi muuten jännä saada heidänkin mielipiteitä tähän keskusteluun että mitä he ajattelevat naisen seksikkyydestä ja temperamentistä?

Pitävätkö miehet seksikkäänä sitä että nainen on itsevarma ja hänellä on ehkä vähän hallitsevakin asenne, sellainen dominoiva?

 

["brita"]

'Me'? Lue sä sun viestis uudelleen ja mieti, ootko sairas vai sairaampi!

Niin. Minä ja muut keskustelijat.

Häirikkö sinä olet.

 

["vieras"]

En pyrkisi hallitsemaan. Ei musta iällä ole niinkään merkitystä, paljon tärkeämpää on se minkälainen parisuhde on muutoin ja toki se toinen osapuoli. Mieluusti juttelen lasten kanssa parinvalinnasta, muttei tulis mieleenkään "kieltää" tai muutoin tuputtaa omia mielipiteitä asiaan liittyen.

Tuo nuoren reaktio on musta ihan normaali, ottaen huomioon, että taustalla on yritys puuttua aikuisen ihmisen asioihin.

 

["brita"]

[QUOTE="vieras";28559317]En pyrkisi hallitsemaan. Ei musta iällä ole niinkään merkitystä, paljon tärkeämpää on se minkälainen parisuhde on muutoin ja toki se toinen osapuoli. Mieluusti juttelen lasten kanssa parinvalinnasta, muttei tulis mieleenkään "kieltää" tai muutoin tuputtaa omia mielipiteitä asiaan liittyen.

Tuo nuoren reaktio on musta ihan normaali, ottaen huomioon, että taustalla on yritys puuttua aikuisen ihmisen asioihin.[/QUOTE]

Juurikin tämä.

Olen itse myös syvällisen tutkinnan ihmisiä ja tullut siihen tulokseen, että luonteet ne ratkaisee ja kemia ja mitä halutaan tältä elämältä ja se mikä on laillista koska laki koskettaa kaikkia osapuolia samalla tavalla, siitä ei voida luistaa. Eli siksi 13-vuotias ja 25-vuotias ei voi seurustella, mutta 18 ja 25, 30 tai 33 voi. Ei ne ikänumerot merkitse loppujen lopuksi yhtään mitään, rakkaus ratkaisee.

 

[vierass]

[QUOTE="brita";28559266]Tempperamentti kuitenkin olennaisesti minusta vaikuttaa tunteiden hallintaan ja sosiaalisiin taitoihin siten, että ihminen jolla on vahva tempperamentti menettää yleensä hermonsa helpommin kuin rauhallinen ihminen joten siinä lähtee se tunteiden hallinta vähän heittelehtimään ja sosiaalisissa taidoissa tämä puolestaan näkyy siten että moni ei välttämättä jaksa aina sellaista päällepäsmäröintiä ja öykkäröintiä.

Onneksi meillä on kuitenkin tuo mahdollisuus. Viimeistään kehittää ainakin itseämme aikuisena, jos ei aikaisemmin.[/QUOTE]

Temperamentilla on vaikutusta oppimiseen totta. Impulsiivinen ihminen voi joutua tekemään enemmän työtä käsitelläkseen tunteet tavalla joka ei kohdistu toisiin ihmisiin tai hän joutuu opettelemaan itsehillintää sosiaalisissa tilanteissa enemmän kuin rauhallisempi kaveri. Rauhallisemman tai harkitsevamman tyypin voi olla vaikeampi opetella jotakin muuta asiaa, ehkä jotakin toista asiaa tunteiden käsittelyssä tai sitten kokonaan muualla.

Temperamentti erot ei pitäisi vaikuttaa siihen miten suhtaudut muihin ihmisiin, heidän tunteisiinsa, temperamentteihin jne. "Vahva temperamentti" ei oikeuta yhtään enempää hallitsemaan sosiaalisia tilanteita tunteilla kuin rauhallisempi, tyynempi temperamentti.

Päälle päsmäröintiä ei minusta pidäkään sietää oli temperamentti mikä tahansa.

Vanhempina olemme onneksi erilaisia. Ilmeisesti oletuksena aloituksena on että kaikki vanhemmat vähintään täysi-ikäisiksi yrittävät hallita jälkikasvuaan. Niin ei ole, eikä edes pitäisi olla.

Hieman ketjusta saa myös kuvan että täysi-ikäinen lapsi tekee asioita uhmatakseen vanhempien päälle päsmäröinti, se ei aikuisuuden merkkeihin kuuluu. Valitettavaa tietysti jos itsenäistyminen vanhemmista tapahtuu vasta täysi-ikäisenä murrosiän uhmakkuudella.