Oletko samaa mieltä: Täysi-ikäinen ihminen saa seurustella minkä ikäisen kanssa tahansa?

["brita"]

Vai pyrkisitkö vanhempana enää hallitsemaan ja puuttumaan hänen parisuhde elämäänsä jos lapsi ilmoittaa että hän on parisuhteessa esimerkiksi 25, 30, 33... jne, vuotiaan kanssa vai kunnioitatko hänen yksityiselämäänsä nyt täysi-ikäisenä ja annat olla?

Entä miten reagoisit siihen, jos pyrkisit hallitsemaan hänen yksityiselämäänsä vielä täysi-ikäisenäkin ja lapsi vetäisi raivarit, sanoisi että hän nussii vaikka nyt kolme penskaa peräkkäin eikä sekään kuulu enää meille millon hän haluaa perheen perustaa ja ottaisi sen jälkeen kamansa, painuisi vanhemman kumppaninsa luo, vaihtaisi puhelinnumeronsa ja katkaisi muutenkin yhteydenpidon vielä loppuun todeten että turha sitten itkeä jos ette lastenlasten elämässä tule olemaan kerta on noin paska asenne ja täytyy vieläkin yrittää kontrollifriikkailla?

Nuorella myös työpaikka alla, joten ei olisi rahankaan takia enää kotiin tulossa ja pienestä pitäen erittäin kova pää, joten olisit aivan varma siitä että hän sanoo todellakin sitä mitä myös tarkoittaa.

 

["vieras"]

No minkä ikäisistä henkilöistä on kyse?

Lähtökohtaisesti en puuttuisi. EI kertakaikkiaan voi tehdä niin.

 

[vierass]

Miettisin varmasti missä meni vikaan jos täysi-ikäinen vetäisi hirveitä raivareita vanhemmilleen. Pakottaa ei ketään (täysi-ikäistä) voi tekemään toisenlaisia valintoja elämässään. Keskusteluun täysi-ikäisen pitäisi pystyä. Lienee näkökulma kysymys mikä on toisen elämään puutumista, mikä sitä että antaa elämänohjeita tai keskustelee onko toinen ajatellut kaikkia asian puolia.

 

["brita"]

Siis jos puhutaan 18-vuotiaasta, juuri täysi-ikäistyneestä henkilöstä ja hänellä olisi kumppanina sitten 25, 30, 33-vuotias esimerkiksi.

Lisättäköön vielä, että vaikka menisi ukon kanssa poikki, niin töitä kun on niin pystyy etsimään myös silloinkin oman asunnon eli ei olisi kotiin palaamassa edes silloin tai sitten avittaa sossu täysi-ikäistä henkilöä tai myy vaikka kuulemma persettä kadulla jotta ei tarvitse palata kotiin. Aina on ollut tosi omapäinen ja vihannut määräilyä/hänen asioihin puuttumista ja tarpeen tullen osaa olla todella kylmä, jopa omille vanhemmilleen ja etenkin nyt kun on täysi-ikäistynyt ja jos ei saa vihdoin elää elämäänsä niin kuin haluaa ilman vanhempien motkotuksia.

 

["brita"]

Miettisin varmasti missä meni vikaan jos täysi-ikäinen vetäisi hirveitä raivareita vanhemmilleen. Pakottaa ei ketään (täysi-ikäistä) voi tekemään toisenlaisia valintoja elämässään. Keskusteluun täysi-ikäisen pitäisi pystyä. Lienee näkökulma kysymys mikä on toisen elämään puutumista, mikä sitä että antaa elämänohjeita tai keskustelee onko toinen ajatellut kaikkia asian puolia.

Sillon joutuisit ajattelemaan ennemmin että mikä hänen luonteessaan on mennyt jo syntymästä lähtien pieleen...

Lapsihan voi olla luonteeltaan jo syntymästään lähtien tosi omapäinen tapaus ja sellanen minä itte ja toistan virheeni ja opin kantapään kautta, enkä muilta halua tasantarkkaan neuvoja. Ei siihen kummempaa tartteta.

Kyllä tämäkin lapsi asialliseen keskusteluun pystyy, hetken aikaa. Mutta sitten tulisi hermostuminen ja sanoisi että " lopeta nyt jo se saatanan paapominen ja anna mun elää mun omaa elämää, mä oon kuunellu jo noita sun oppeja ja neuvoja viimeset 18-vuotta että nyt haluan ajatella ihan jo omilla aivoilla, enkä enää kuunella tuollasta lässytystä! "

Mitä vastaisitte lapsellenne?

 

[britax]

Täälläkinkö sä ikis riehut? Brita? Ihan uus nicci.

 

["brita"]

Mikä ihmeen ikis?

 

["nih"]

Jos tyttö käyttäytyisi noin niin todellakin osoittaisi epäkypsyytensä ja olisin vain enemmän huolissani heidän suhteestaan.

 

["vieras"]

Aika lapsellinen 18-v jos noin vanhempiensa kanssa riehuu.
Jos puhutaan ihan normaalisti käyttäytyvästä nuoresta aikuisesta, niin tietysti mä vanhempana neuvoisin tarpeen mukaan. Se riippuu paljon myös siitä millainen kumppani on kyseessä. Jos haistaisin ongelmia niin sanoisin kyllä.

 

[wut]

[QUOTE="vieras";28558683]Aika lapsellinen 18-v jos noin vanhempiensa kanssa riehuu.
Jos puhutaan ihan normaalisti käyttäytyvästä nuoresta aikuisesta, niin tietysti mä vanhempana neuvoisin tarpeen mukaan. Se riippuu paljon myös siitä millainen kumppani on kyseessä. Jos haistaisin ongelmia niin sanoisin kyllä.[/QUOTE]

18v on aina tietyllä tapaa lapsellinen ja sinisilmäinen. Aika paljon vaikuttaa myös millaiset vanhemmat. Jos aina vaan holhotaan ja käsketään miten tulee elää niin hermothan siinä menee keneltä tahansa nuorelta.

 

["brita"]

[QUOTE="nih";28558678]Jos tyttö käyttäytyisi noin niin todellakin osoittaisi epäkypsyytensä ja olisin vain enemmän huolissani heidän suhteestaan.[/QUOTE]

No en tiedä onko se enää epäkypsyyttä, en jaksaisi oikein uskoa siihen, koska vaikea olisi uskoa että kyseessä olisi jotain muutakin kun enimmäkseen luonteenpiirteellinen juttu. Vauvana voi osata olla todella helppo, mutta kun kasvaa ja alkaa sieltä se oma luonne näkymään niin jos on jostain taapero ikäisestä ollut täysi-ikäiseksi asti hyvin temperamenttinen ja suuttuessa lentää männyn oksat ja kävyt, ei siis koskaan väkivaltainen, on myös tosi herkkä tyttö, mutta suuttuessaan... ai jumalauta, että osaa olla suustaan paha.

Niin uskositko todella enää itse, että kyse on ennemmin epäkypsyydestä kuin vaan nopeasti tulistuvasta luonteenpiirteestä?

En tiedä miltä hän näyttää ja on vaikka sitten kun ikää 55, uskon että on oppinut hallitsemaan ainakin paljon paremmin tempperamenttistä luonnettaan, mutta emmä silti usko että se temperamentti tulee koskaan hänen luonteestaan katoamaan.

 

["brita"]

[QUOTE="vieras";28558683]Aika lapsellinen 18-v jos noin vanhempiensa kanssa riehuu.
Jos puhutaan ihan normaalisti käyttäytyvästä nuoresta aikuisesta, niin tietysti mä vanhempana neuvoisin tarpeen mukaan. Se riippuu paljon myös siitä millainen kumppani on kyseessä. Jos haistaisin ongelmia niin sanoisin kyllä.[/QUOTE]

No näetkö tempperamenttiset ihmiset lapsellisina vaikka nelikymppisinäkin?

Onko tempperamenttisuus aina jotenkin lapsellista, koska tälläsellähän henkilöllä voi valitettavasti usein ampua vähän yli?

 

[vierass]

[QUOTE="brita";28558626]Mitä vastaisitte lapsellenne?[/QUOTE]

"Pidä pää kiinni ja ala vetää, jos vanhempiasi et enää kaipaa."

Täysi-ikäinen voi minun puolestani päätää onko väleissä vanhempien kanssa vai ei, tarvitseeko ihmisiä ympärileen vai ei. Jos ihmisten kanssa haluaa väleissä olla jonkun verran on pakko sietää sitä että asioista ollaan erimieltä. Omapäinen ei ole sama asia kuin olla itsekäs.

Vihaa ei koskaan pitäisi purkaa toisiin ihmisiin, jos lapsi aikuisena käyttäytyisi noin ajattelisin että syystä tai toisesta hän ei ole oppinut käsittelemään tunteita. Syy tietysti voi olla vanhemmissakin, mutta aikuinen silti joutuu vastaamaan itsetunteistaan ja niiden käsittelemisestä. Jos tunteita ennen täysi-ikäisyyttä ole oppinut käsittelemään niin se olisi korkea aika tehdä ennen sitoutumista parisuhteeseen tai ainakin ennen perheen perustamista.

 

[wut]

[QUOTE="brita";28558739]No näetkö tempperamenttiset ihmiset lapsellisina vaikka nelikymppisinäkin?

Onko tempperamenttisuus aina jotenkin lapsellista, koska tälläsellähän henkilöllä voi valitettavasti usein ampua vähän yli?[/QUOTE]

Tunnen tempperamenttisia ihmisiä. Joskus heidän kanssa on vaikea keskustella hankalista asioista juuri heidän tulisen reagoinnin vuoksi. Heillä on myös harvempi ystäväpiiri kuin normaalisti, ja syitä ei tarvinne etsiskellä.

 

["brita"]

18v on aina tietyllä tapaa lapsellinen ja sinisilmäinen. Aika paljon vaikuttaa myös millaiset vanhemmat. Jos aina vaan holhotaan ja käsketään miten tulee elää niin hermothan siinä menee keneltä tahansa nuorelta.

Niinpä.

Keltäpä vanhemmaltakaan ei menisi?

Itse en ainakaan pystyisi olemaan parisuhteessa sellaisen miehenkään kanssa joka jatkuvasti holhoaisi minua ja käskyttäisi. Aika nopeasti saisi kengän jäljen persuuksiinsa, kun parisuhteen tulee perustua tasapainolle ja tasaarvolle jotta siinä on molempien osapuolien hyvä olla.

Tuo nuori saa kyllä usein kuulla olevansa juttujensa tasolta 25-27 vuotiaan tasolla ja olen sitä mieltä välillä itsekin. Enkä enää niin sinisilmäiseksikään sanoisi. Mutta sitten kun hänellä palaa käämit, saat varmasti nähdä oikein pisteliään lapsellisen kiukkupussin. Mutta minusta se on luonteenpiirteellinen asia enemmän ja kuka meistä riitelisi aina niin aikuismaisesti ja sivistyneesti?

 

[d444]

Kuka jaksaa tällaista pohtia, hohhoijakkaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="brita";28558739]No näetkö tempperamenttiset ihmiset lapsellisina vaikka nelikymppisinäkin?

Onko tempperamenttisuus aina jotenkin lapsellista, koska tälläsellähän henkilöllä voi valitettavasti usein ampua vähän yli?[/QUOTE]

Kyllä tempperamenttisenkin on kasvettava ja opittava käyttäytymään. Ei temperamentti ole mikään tekosyy huonolle käytökselle.
Mä olen ollut temperamenttini kanssa hankaluuksissa monta kertaa ja kyllä se on osaksi myös lapsellisuutta ja röyhkeyttä. Kaikki sitä vaan sietää kun mä nyt oon sellanen "temperamenttinen" ihminen.
Siihen tottuu että saa muut hiljaiseksi kun räjähtää. Itsetutkiskelun paikka.

 

["brita"]

"Pidä pää kiinni ja ala vetää, jos vanhempiasi et enää kaipaa."

Täysi-ikäinen voi minun puolestani päätää onko väleissä vanhempien kanssa vai ei, tarvitseeko ihmisiä ympärileen vai ei. Jos ihmisten kanssa haluaa väleissä olla jonkun verran on pakko sietää sitä että asioista ollaan erimieltä. Omapäinen ei ole sama asia kuin olla itsekäs.

Vihaa ei koskaan pitäisi purkaa toisiin ihmisiin, jos lapsi aikuisena käyttäytyisi noin ajattelisin että syystä tai toisesta hän ei ole oppinut käsittelemään tunteita. Syy tietysti voi olla vanhemmissakin, mutta aikuinen silti joutuu vastaamaan itsetunteistaan ja niiden käsittelemisestä. Jos tunteita ennen täysi-ikäisyyttä ole oppinut käsittelemään niin se olisi korkea aika tehdä ennen sitoutumista parisuhteeseen tai ainakin ennen perheen perustamista.

No minä en vanhempana viitsisi omalle lapselle noinkaan ilkeä olla, että sanoisin " pidä pää kiinni ja ala vetää " ...

Kyllä kai sitä ennemmin yrittäisi vastaan tulla, koska lapsiaan rakastaa kuitenkin hyvin paljon ja ei sitä haluaisi kokonaan heitä menettää. Rupeaisi itseäni oikeastaan kaduttamaan, että mitä nyt sanoin siitä vanhemmasta kumppanista, että oma elämähän heillä on ja olisi varmaan anteeksipyynnön paikka ja sitten voisin odottaa anteeksipyyntöä myöskin siltä nuorelta takasinpäin omasta tympeästä käytöksestään ja niinhän se fiksu nuori tekeekin.

On musta ihan ymmärrettävää, että täysi-ikäinen, etenkin tempperamenttinen nuori joka olisi jo pitkän aikaa halunnut tehdä omat ratkaisunsa ja vihdoinkin kun saa siihen mahdollisuuden kun on täysi-ikäistynyt, ei ota enää läpätystä vastaan.

On oikein että ihmisillä on erillaisia mielipiteitä, mutta sitten kannattaa miettiä viljeleekö niitä kaikkia ääneen. Onhan se nyt aika ikävää, jos omat vanhemmat ei voi hyväksyä uutta kumppania pelkän ikänumeron takia, jos kumppani on muuten huolta pitävä ja rakastava.

Minusta tuollainen herjaaminen ihan turhanpäiväsistä asioista niinku loppujenlopuks, on silkkaa hulluutta. Kuka muu yhtyy tähän?

 

["emäntä"]

Kahden täysi-ikäisen seurustelu on vain ja ainoastaan parin oma asia. Jos kuviossa lapsia, lapset on syytä ottaa huomioon ensimmäisenä, kuten kaikessa muussakin. Kaksi aikuista (18 vuotiaskin lasketaan aikuiseksi, täysi-ikäiseksi joka vastaa omista asioistaan) ovat vapaita valitsemaan, kenen kanssa haluavat olla. Aikuisen ja alaikäisen seurustelu onkin toinen juttu..

 

[d444]

Ei juma onko tää taas se hullu ikäpakkomielteinen.... yrittäen kovasti muuttaa tyyliään muttei siihen kykene. Huomaatko että täällä ei enää jakseta noita ikäerojuttuja.

 

["brita"]

Tunnen tempperamenttisia ihmisiä. Joskus heidän kanssa on vaikea keskustella hankalista asioista juuri heidän tulisen reagoinnin vuoksi. Heillä on myös harvempi ystäväpiiri kuin normaalisti, ja syitä ei tarvinne etsiskellä.

Tottahan tämäkin. Tuolla neidillä onneksi on nyt näitä ystäviä ja riittää.

 

["maija"]

Meidän likka alko seurustelee noin 17v iässä yhden 23 vuotiaan pojan kanssa . Olleet yhdessä jo monta vuotta ja kaksi lasta. Ihan hyvin heillä menee

 

[vierass]

Ei ole olemassa temperamenttisia ja temperamentittomia ihmisiä. Vilkas ja impulsiivinen ihminen voi hyvin osata käsitellä tunteensa niin ettei pura kielteisiä tunteita toisiin ihmisiin vaan enemmin vaikkapa johonkin tekemiseen liikuntaan, siivoukseen jne.

 

["brita"]

[QUOTE="vieras";28558797]Kyllä tempperamenttisenkin on kasvettava ja opittava käyttäytymään. Ei temperamentti ole mikään tekosyy huonolle käytökselle.
Mä olen ollut temperamenttini kanssa hankaluuksissa monta kertaa ja kyllä se on osaksi myös lapsellisuutta ja röyhkeyttä. Kaikki sitä vaan sietää kun mä nyt oon sellanen "temperamenttinen" ihminen.
Siihen tottuu että saa muut hiljaiseksi kun räjähtää. Itsetutkiskelun paikka.[/QUOTE]

Komppaan myös tätä.

On tuo neiti aikuistunut paljonkin ja siinä suhteessa ajatuksetkin ja sen seurauksena tempperamentti vähän myös muuttuneet, mutta oletko huomannut kuitenkin sellaista että olisit päässyt koskaan tätä luonteenpiirrettä täysin pakoonkaan?

Enkä näe miksi täytyisi täysin edes päästä. Tempperamentti on joskus minusta vain hyvästä ja aika seksikäskin asia naisella.

 

["brita"]

[QUOTE="emäntä";28558811]Kahden täysi-ikäisen seurustelu on vain ja ainoastaan parin oma asia. Jos kuviossa lapsia, lapset on syytä ottaa huomioon ensimmäisenä, kuten kaikessa muussakin. Kaksi aikuista (18 vuotiaskin lasketaan aikuiseksi, täysi-ikäiseksi joka vastaa omista asioistaan) ovat vapaita valitsemaan, kenen kanssa haluavat olla. Aikuisen ja alaikäisen seurustelu onkin toinen juttu..[/QUOTE]

Joo, tästäkin samaa mieltä.

Ei missään nimessä minunkaan korvissa tulisi läpi menemään 13-vuotiaan ja 25-vuotiaan parisuhde esimerkiksi. Ei, ei ja vielä kerran ei.