Oletko rehellinen?

Pääseekö välillä valkoisia valheita? Vai oletko kentien aina ja joka asiassa täysin rehellinen?

 

Tämä lauseeni on valetta.

 

Oletko itse?

 

En minä aina ole. Jos kuljen yksin kadulla ja joku tuntematon tulee pyytämään rahaa, sanon että olen tulossa kaverilta eikä minulla siitä syystä ole lompakkoa mukana. Voin myös helposti sanoa puhelinmyyjälle, ettei ole juuri nyt aikaa puhua, vaikka aikaa sillä hetkellä olisikin.

Olen rehellinen itselleni tärkeissä asioissa - satunnaisen vastaantulijan kaljaraha tai tuntemattoman puhelinmyyjän tienesti ei sellainen ole.

 

Kyllä saatan päästellä valkoisia valheita.

Jokainen valehtelee, se vain on fakta.

 

harvoin valehtelen.

 

Enemmän harjoitan tietoista salaamista.

 

En kai mie oo täysin rehellinen...

Lapsena varmasti tullu valehdeltu pienempänä.. en tiedä???

Mut tulee sitä nytkin päästettyy välil valkoisia valheita vain kun ei ole halunu loukata toisen tunteita..

Esim:

Vaimo: Rakas istuuko tämä mekko mulle vai saako se näyttämään minut lihavalta?
Mies: (valhe) Rakas sähän olet maailman kaunein tuossa että muut tulee kateelliseksi

get the point???

 

Olen 100% rehellinen kaikille ja seison sanojeni takana. en valehtele, koska valheet on perseestä

 

En kai mie oo täysin rehellinen...

Lapsena varmasti tullu valehdeltu pienempänä.. en tiedä???

Mut tulee sitä nytkin päästettyy välil valkoisia valheita vain kun ei ole halunu loukata toisen tunteita..

Esim:

Vaimo: Rakas istuuko tämä mekko mulle vai saako se näyttämään minut lihavalta?
Mies: (valhe) Rakas sähän olet maailman kaunein tuossa että muut tulee kateelliseksi

get the point???

Mun mielestä ei olis kivaa jos mies valehtelisi noin..

Mutta mä voisin lisätä sellaisen esimerkin että: tapaan itsestään epävarman ystäväni kaupungilla, pusero joka hänellä on päällään ei suoraan sanottuna sovi hänelle. Hän kysyy "Onko tämä nyt hyvä? Voinkohan mä nyt olla tää päällä täällä?" vaikka ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla se pusero päällä juuri siellä. Sanon "On se ihan ok. Älä siitä stressaa". Jos taas tilanne olisi se että hän voisi valita päälleen toisen puseron niin sanon kyllä suoraan "Ei ehkä ihan... Olisko sulla jotain muuta minkä voisit laittaa?".

 

Enimmäkseen olen rehellinen, mutta totta kai tulee valehdeltuakin, ettei esim loukkais toisia.

 

Enimmäkseen olen rehellinen, mutta totta kai tulee valehdeltuakin, ettei esim loukkais toisia.

Miks? Totuus voi kirpasta, mut totuus on aina totuus. Jos joku kysyy, siihen pitäsi vasta rehellisesti, vaikka se satuttaisikin

 

Pyrin olemaan, ainakin isommissa asioissa. En tosin rehellisyyden nimissä halua loukata ihmisiä. Valkoisia valheita tulee.

 

Olen yleensä aina rehellinen, koska olen todella surkea valehtelija. Hankalia tilanteita ovat juuri nuo "mitäs tykkäät mun uudesta paidasta"...mutta yleensä silloin keksii edes jotakin hyvää, että voi rehellisesti kehua. Kuten vaikka kiva väri tai "jännä malli" Pyrin välttämään noissakin sitä valehtelua senkin vuoksi, että vastapuoli näkee minusta aivan takuulla että narraan, ja varmasti tulee paha mieli siitäkin.

Jos joku kadulla kysyy onko heittää euroa, vastaan vain että ei. Nimittäin heitettäväksi ei ole. Hurjan harvoin kylläkään kysytään mitään, olen kai joko tosi köyhän tai tosi veemäisen näköinen tyyppi.

 

"Mitä mieltä olet meidän kodista?" - Ihan kiva.

"Olenko mä lihava?" - Et.

"Pitäisikö mun laihduttaa?" - No ei ellet itse tahdo.

"Eikö olekin ihana vauva?" - Juu, ihan on isänsä näköinen.

 

"Mitä mieltä olet meidän kodista?" - Ihan kiva.

"Olenko mä lihava?" - Et.

"Pitäisikö mun laihduttaa?" - No ei ellet itse tahdo.

"Eikö olekin ihana vauva?" - Juu, ihan on isänsä näköinen.

oikeat vastaukset.

Ruma ja karu ku bunkkeri
Olet kamala norsu.
PITÄS
ei. Ihme E.T

 

Pääosin kyllä, mutta myönnän kyllä päästeleväni valkoisia valheitakin - etenkin exän kohdalla on joskus pakko valehdella vähän enemmänkin säästyäkseen isommalta pahalta...

 

Pikku valkoisia valheita joskus tulee sanottua...

 

Rehellisyys on hyveeni,
harmittomat valkoiset valheet paheeni.

 

Pääosin olen, joskaan en usko kenenkään olevan täysin rehellinen, edes tai etenkään itselleen(kään)
Puhun pääosin totta tai osatotuuksia. Se, ettei kerro kaikkea, ei ole valhetta.

 

Olen 100% rehellinen kaikille ja seison sanojeni takana. en valehtele, koska valheet on perseestä

peesi tälle. Olen myös huomannut, että lapseni eivät valehtele minulle. Eivät ota kaapista mitään ilman lupaa. eivät valehtele. Koska esimerkillä lapset oppivat. Jos kuulevat minun valehtelevan pikku juttuja päivät päästään niin miksi heidä pitäisi minulle puhua totta?

 

"Mitä mieltä olet meidän kodista?" - Ihan kiva.

"Olenko mä lihava?" - Et.

"Pitäisikö mun laihduttaa?" - No ei ellet itse tahdo.

"Eikö olekin ihana vauva?" - Juu, ihan on isänsä näköinen.

Ei nuo ole minulle edes valheita.

"Ihan kiva teille" (ei kaikkien kodin tarvi minua miellyttää)

En kyllä usko että kukaan kysyisi suoraan onko hän lihava... mutta luultavasti sanoisin ihan rehellisesti että "et sinä nyt mikään läski ole"

Miksi jonkun pitäisi laihduttaa jos ei itse tahdo? En oikeastaan ymmärrä. Minun vuokseniko? Jos aiotte höpöttää jotakin terveydestä, niin en kyllä edes jaksa. Pitäisikö sitten puuttua ihmisten kaikkiin ei-niin-terveellisiin elämänvalintoihin?

Vauvat nyt harvoin voi olla oikeastaan muuta kuin ihania. Semmoiset vähän rumemmatkin vauvelit on kuitenkin aika hellyyttäviä ja se vauvan ja vanhempien välinen side on aina kaunis. Se on myös oikeasti suloista että vauva muistuttaa vanhempiaan, vaikka se tarkoittaisikin hörökorvia tai jotain muuta yleisestä kauneusnormista poikkeavaa.


Noin yleensä koen, että puhun totta melkein kaikessa. En kuljeskele ympäriinsä kyselemässä näyttääkö perseeni isolta tässä eikä kulje myöskään tuttavani, ollaan varmaan harvinaisen fiksuja ihmisiä tässä asiassa. Kaverit yleensä ilahtuu antamistani kehuista kun ei ole tapana joka kerta tavatessa jaaritella pelkästä kohteliaisuudesta kuinka nyt on paita ja tukka ja meikki taas maailman paras.

Saatan joskus töksäytellä suoraankin, mutta ei sitä silloin tarvi tehdä jos näkee että toinen on jo valmiiksi herkässä tilassa ja kaipaa vain tukea.

 

oikeat vastaukset.

Ruma ja karu ku bunkkeri
Olet kamala norsu.
PITÄS
ei. Ihme E.T

Tämä ei ole rehellisyyttä vaan sitä, että epärehellisesti yrittää naamioida loukkaamisentarpeensa muka-rehellisyydeksi.
Yksi valehtelun muoto sekin.

 

Kaverini oli kerran ostanut paidan joka oli mielestäni ihan perhanan ruma. Ja tietenkin kaveri kysyi että mitä pidän paidastaan. Sanoin suoraan, et itse en ehkä olisi paitaa ostanut, koska ei ole lähelleäkään omaa tyyliäni, mutta hänelle paita sopii hyvin, koska on juurikin sitä samaa tyyliä mitä hän yleensäkin käyttää.
Kaverini ei siitä loukkaantunut, koska tietää etten voi itse henk koht sietää mitää pitsihörhelö-hepeneitä, mutta kun ne taas on hänen juttunsa niin tottahan sanon suoraan miten tilanne on.

Pyrin olemaan valehtelematta nykyisin. Ennen valehtelin kokoajan ja huomasin ettei elämäni muuttunut sen paremmaksi vaikka koitin selitellä että se olisi parempaa kuin onkaan. Nykyisin en todellakaan valehtele mielelläni. Joskus huomaan päästäväni suusta sammakoita ja valkoisia valheita ja kadun niitä samantien. En tiedä miksi niin teen, koska se loukkaa eniten minua itseäni. :/ Tiedän olevani idiootti kun silloin nuorena rakensin maailmani valheiden varaan. Toivottavasti nyt aikuisempana osaan olla fiksumpi ja jättää valheet sikseen ja olla oikeasti rehellinen niin itselleni kuin muillekin.

 

Kyllä valehtelen.