Oletko positiivinen ja myönteinen ihminen?

[Poujou]

Itse olen taas ollut koko päivän naama nurin päin! Syyt eivät ole maailmaa mullistavia. Kaivelin hyllystä tuon Pealen kirjan "Myönteisen ajattelun voima" ja ärsyynnyin lisää.

Tsempatkaa valoisat ihmiset kertomalla kuinka optimistisia olette! Tietäisin, että kaltaisianne on oikeasti olemassa.

Muuten, eikö sen näekin ihmisestä ja ulkonäön perusteella miten tähän maailmaan suhtautuu. Silmistä lähinnä...

 

[Huopatossu]

Olen =)

 

[Emilyn]

Olen. Ehkä, kun on kohdannut tarpeeksi kurjia asioita ei jaksa murehtia pienistä vaan päinvastoin, iloitsee kaikista pienistä ja monien mielestä ihan tylsistäkin asioista =) :flower:

 

[Nalletar]

Mä olin nuorempana tosi positiivinen ihminen. Sain siitä (hyvää) palautettakin työnantajilta. En mä toki mikään vanha ole vieläkään (27v), mutta johonkin se positiivisuus on karissut. En mä toki mikään negatiivinenkään vieläkään ole...Riippuu vähän mihin vertaa...Kyllähän sen toisaalta ihmisestä näkee miten maailmaan suhtautuu. En tosin heti tekis johtopäätöstä, kun jokaisella niitä huonojakin päiviä.

 

[tossuliini]

ainakin yritän olla positiivinen ihminen mutta on niitä masennuksia välillä mullakin mutta ne ovat niitä lievempiä muotoja jotka tulee ja menee yhtä nopeasti

 

[Poujou]

Olen. Ehkä, kun on kohdannut tarpeeksi kurjia asioita ei jaksa murehtia pienistä vaan päinvastoin, iloitsee kaikista pienistä ja monien mielestä ihan tylsistäkin asioista =) :flower:

Mut voihan toi kääntyä myös itseään vastaan. Siis sillä lailla, että katkeroituu ja pelkää mitä seuraavaksi tapahtuu.

 

[Pessi]

Siitä tää mun nimenikin on saanut alkunsa

 

[Poujou]

Piti vielä kertoa, että läheinen ihminen on sellainen, että ei selitä eikä valita. Ei ole koskaan valittanut väsymystään eikä näköjään ole kateellinen koskaan.

 

[Emilyn]

Olen. Ehkä, kun on kohdannut tarpeeksi kurjia asioita ei jaksa murehtia pienistä vaan päinvastoin, iloitsee kaikista pienistä ja monien mielestä ihan tylsistäkin asioista =) :flower:

Mut voihan toi kääntyä myös itseään vastaan. Siis sillä lailla, että katkeroituu ja pelkää mitä seuraavaksi tapahtuu.

Juu niin voi, mutta tätä olen ajatellut omalla kohdallani, kun joitakin ärsyttää se kun en jaksa tehdä mitään draamaa pikkuasioista.

 

[illuusia]

Töissä olen kyllä, kotioloissa en läheskään aina.

 

[Elämää tää on]

Olen positiivinen ja myönteinen ihminen. Löydän hankalastakin asiasta sen valopilkun, positiivisen puolen. Mutta en ole kuitenkaan yltiöpositiivinen jos tiedätte mitä tarkoitan. Mutta en vaan JAKSA murehtia turhia. Ja sitten kun tosiaan tulee murheen aika, silloin itketään.

 

[vieras]

En todellakaan.
Mä oon lapsesta asti ollut pelokas, ahdistunut ja nykyään koko ajan masentunut...
On ollut kova työ oppia elämän sen kanssa.
Tein muuten tonne juuri aloituksen nauramisesta, kun en naura koskaan...

 

[evita]

Ilmeisesti. Yhdessä ihanassa kesätyöpaikassa ihmisiä tuli kamala määrä mun läksiäisiin ja sanoivat, että haluaisivat nauhoittaa mun naurua talven varalle.

Kuulemma olin heidän mielestään kovinkin iso piristysruiske, ja vastaavaa palautetta olen saanut muutenkin. Kai se on jonkinlainen syntymälahja sekin. Jotenkin ajattelen, että elämästä tulee mukavampaa, jos osaa ja jaksaa löytää valopilkkuja silloinkin, kun on oikein synkkää.