Oletko onnellinen? Miksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En ole... Elämä ei hymyile niin kuin monilla muilla ikäisilläni. Kesäkin näyttää tyhjältä, eikä siihen täyttöä ole tulossakaan. Vanhempani ovat töissä kunnon kesäkuukaudet, joten en pääse täältä korvesta minnekkään tai ainakaan sinne minne haluaisin. En ole eläessäni käynyt ulkomaillakaan. Sellasta se on elää köyhässä perheessä.
 
Olen onnellinen, koska ympärilläni on paljon rakkautta. Koen myös itse voivani antaa läheisilleni ja ystävilleni heidän tarvitsemaansa rakkautta ja lämpöä. Elämä on mallillaan.
 
Olen oikeastaan ollut koko elämäni ajan onnellinen ja olen mä periaatteessa nytkin, mutta se on ensimmäistä kertaa mennyt hiukan miinuksen puolelle. Johtuu siitä, etten ole ennen vielä kokenut mitään kunnon vastoinkäymisiä ja nyt sellainen tuli eteen.
 
Olen oikeastaan ollut koko elämäni ajan onnellinen ja olen mä periaatteessa nytkin, mutta se on ensimmäistä kertaa mennyt hiukan miinuksen puolelle. Johtuu siitä, etten ole ennen vielä kokenut mitään kunnon vastoinkäymisiä ja nyt sellainen tuli eteen.

Liittyykö opiskeluun, työhön vai parisuhteeseen? Anteeksi utelu, mutta en ole palstaillut pitkään aikaan :)
 
Olen ihan joo. Tähän aikaan vuosi sitten olin todella stressaantunut ja elämäntilanne oli kauhea ja meni vielä pahemmaksi syksyn myötä. Nyt olen suhteellisen hyvässä asemassa. Eilisestä lähtien on työpaikkani vakituinen, lapset ovat olleet terveempiä kuin vuosikausiin, olemme kaikki aloittaneet uusia harrastuksia ja olen jo reilun puolen vuoden ajan saanut voimaa kveekarikokouksista. Kuljen valossa.

Fotolia_17790204_XS.jpg
 
Olen, todella: ihana perhe, kaikki perus asiat kunnossa, hyviä ihmissuhteita, vakituinen kiva työ, saan opiskellakin työn ohella, olen täysin terve, samoin perheeni, ihanat lemmikitkin on, ja vielä koko kesä edessä:)
 
Kyllä vaikka aina paremmin voisi mennä..sain ihanan pojan kahden vuoden yrittämisen jälkeen,minulla ihana mies ja hyvä työpaikka odottamassa:)ja sit miinuksena sanotaan ahdistuneisuushäiriö mikä on aina varjostanu elämää joskus niinkin paljon että yritin itsemurhaa mutta se on ollutta ja mennyttä..vaikka välillä ahdistaa,kaikki on hyvin:)
 
Tällä hetkellä olen onnellinen. Minulla on ihana mies, lapset ja muita ihania ihmisiä lähelläni. Kaikki ovat terveitä. Ja suru mieheni veljen pois menosta alkaa hellittään.
 

Yhteistyössä