Oletko onnellinen ? Koetko itsesi rakastetuksi (puolisosta kyse) ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mä aika ajoin koen jotain kaipuuta, mies ei juurikaan pidä hyvänä, paitsi antaa pusun kun tulee ja lähtee johonkin, eli se on vain sellainen tapa. Ei ole ikinä sanonut , että onpa ihana olla sun kanssa tai vastaavaa. Minä kyllä olen snaoanut hänelle ja toki hän siihen vastaa että niin sunkin kanssa, mutta voi kun joskus hän sanoisi sen ensin.. :( Ei suudella ikinä, paitsi jos harrastetaan sitä ihteään. Mä pidän suutelusta, enkä haluaisi, että sen pitäisi aina johtaa seksiin. Olen tuosta sanonut hänelle, mutta kun ei niin ei.
 
joskus,joskus en..riidellään nykysin melko paljon kun kummatki on niin väsyneitä ja rahasta myös tulee kinaa.meillä on aika pitkälle niin et sit ku menee huonosti,menee tosi huonosti ja sit ku hyvin ni huippu hyvin.

onhan tää tietty vähän "väljähtyny" ajan myötä,ja tunteetki vähän latistunu,mut ehkäpä sitä joskus uuteen nousuun,tai sit ei..
 
Jotenkin tuntuu, että heitän hukkaan minun elämäni, toki asiat on hyvin, on ihania lapsia ja ihana isä lapsilla, mutta kun en tunne itseäni onnelliseksi. Monet kerrat olen ajatellut eroa, mutta pelkään sitä mitä muut ihmiset siitä ajattelisivat ja miten mies sen kestäisi ja ihan ensimmäiseksi tottakai lapset, koen että minä olisin sitten se paska joka vei lapset isältään. :( Voi kunpa tuntisin itseni taas jonkin arvoiseksi ja rakastetuksi. *haaveilee*

ap
 
Mä en ole ikinä ollut mieheeni oikein kunnolla rakastunut, eikö ole omituista, silti ollaan oltu yhdessä ties kuinka monta vuotta... melkein 10. Jossain vaiheessa mieskin oli sitä mieltä , että niin ei meillä ole muuta yhteistä kuin lapset. Mutta miksi sitten me ollaan yhdessä, mikä tästä tekee niin vaikean , ettei voi elää sitten vaikka ilman toista kerran ei ole onnellinen?

ap
 
varmaan aika moniki on yhessä koska siihen on totuttu,eli se on "tapa" ja tulevaisuus yksin voi tuntua pelottavalta.mutta kukaan muu ei voi vastata siihen miksi te ootte yhessä tai mitä teidän kannattas tehä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kunnon kinttaat:
ihmisen täytyy olla ns.terveellä tavalla itsekäs,ja jokainen on vastuussa omasta onnestaan,siitä ei voi vastuuta sälyttää toiselle..

Tuo on täysin totta :) Olen puhunut ja puhunut miehelle, että voisimmeko jotenkin koittaa tehdä asian eteen jotain, että kumpikin olisi onnellinen ja kokisi itsensä rakastetuksi. Hän vastaa , että niin, joo jaa juu, mutta mitään ei sitten tapahdu. :( En minä jaksaisi olla aina se huomiota antava osapuoli, siihenkin väsyy, kun ei saa kunnolla vastakaikua. :(

ap
 
Kertokaapa te, jotka olette olleet puolisonne kanssa lähemmäksi 10 vuotta tai ylikin, miten te huomioitte toisianne, koetko vieläkin olevasi rakastunut ja rakastettu. Miten puolisosi sinua huomioi.

ap
 
Minä olen ainavaan ja edelleen rakastunut päättömästi tuohon mieheeni, ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta. Koen kyllä itseni hyvinkin rakastetuksi vaikka mies ei ole KOSKAAN sanonut minulle "rakastan sinua", " niin minäkin sinua kyllä tulee". Mies on kyllä koko ajan halimassa ja pussailemassa ja osoittaa hellyyttän kaikintavoin. Joten olen ajatellut että ei ne suuret puheet vaan ne pienet teot :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja riitu:
Minä olen ainavaan ja edelleen rakastunut päättömästi tuohon mieheeni, ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta. Koen kyllä itseni hyvinkin rakastetuksi vaikka mies ei ole KOSKAAN sanonut minulle "rakastan sinua", " niin minäkin sinua kyllä tulee". Mies on kyllä koko ajan halimassa ja pussailemassa ja osoittaa hellyyttän kaikintavoin. Joten olen ajatellut että ei ne suuret puheet vaan ne pienet teot :)

Voi, kuulostaa ihanalta <3

ap
 
Miulla kanssa välil sama tunne kun ap:lla...(melkein ku oisin ite alotuksen tehny) :kieh: Ja tunnen välil itteni onnettomaks enkä oikeen minkään arvoseks jne..jne..Mut tiiän kuitenki et kyllä tuo ukkoseni välittää ja paljonkin,ja kaikkensa se yrittää,helliäkkin jopa välillä.Omat tunteet ei oo kyl laimennu,enkä usko jot ukkoseinkaan..Mut en kyl jäis suhteeseen vaa sen takia et mitä muut aattelee,kyl toisin ajatukseni ja tunteeni julki ja yhes sit vaan puimaan et kuinka täst etiä päin. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä niin kaipaisin , että se tulisi joskus ja rutistaisi ja sanoisi " voi kun sä olet ihana" ... *itkee*

ap

Olen sanonut tämän hänelle, no, tulee sitten samantien tai jotain vastaavaa, mutta ei ikinä niin etten minä ole ensin asiasta sanonut, että olisi ihanaa jos tulisi halaamaan ja sanoisi jotain ihanaa.

Kerran kun olimme rakastelleet, hän jäikin vaan siihen makaamaan viereen ja silitti hetken hiuksiani ja poskeani, minä aloin itkemään kauheasti, hän että mitä. Sain sitten lopulta sanottua "tuo vaan tuntuu niin ihanalta" . Katsoi vähän hölmistyneenä minua, hän ei osaa jotenkaan pitää toista hyvänä eikä osaa ajatella että joku voi tuntua toisesta hyvältä, vaikkei hän ehkä pitäisi asiaa mitenkään erikoisena. *huoh*

ap
 
Alkuperäinen kirjoittaja gutupallo:
Miulla kanssa välil sama tunne kun ap:lla...(melkein ku oisin ite alotuksen tehny) :kieh: Ja tunnen välil itteni onnettomaks enkä oikeen minkään arvoseks jne..jne..Mut tiiän kuitenki et kyllä tuo ukkoseni välittää ja paljonkin,ja kaikkensa se yrittää,helliäkkin jopa välillä.Omat tunteet ei oo kyl laimennu,enkä usko jot ukkoseinkaan..Mut en kyl jäis suhteeseen vaa sen takia et mitä muut aattelee,kyl toisin ajatukseni ja tunteeni julki ja yhes sit vaan puimaan et kuinka täst etiä päin. :hug:

Kiitos.

Tää sun viesti sai mut taas itkemään. . .

Mä en muuta halua ku olla onnellinen ja että lapsilla hyvä olla .

ap
 
Niin tosiaan kohta 5 vuotta oltu yhessä ja rakkaus on ihan ennallaan,ellei syvempääkin ku alkujaan.. =) Mie vaan oon tämmöne,et välil tuntuu et en oo mitää,mut mieskin on sanonu et se on vaa miun omassa päässä,hän ei niin aattele :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja gutupallo:
Miulla kanssa välil sama tunne kun ap:lla...(melkein ku oisin ite alotuksen tehny) :kieh: Ja tunnen välil itteni onnettomaks enkä oikeen minkään arvoseks jne..jne..Mut tiiän kuitenki et kyllä tuo ukkoseni välittää ja paljonkin,ja kaikkensa se yrittää,helliäkkin jopa välillä.Omat tunteet ei oo kyl laimennu,enkä usko jot ukkoseinkaan..Mut en kyl jäis suhteeseen vaa sen takia et mitä muut aattelee,kyl toisin ajatukseni ja tunteeni julki ja yhes sit vaan puimaan et kuinka täst etiä päin. :hug:

Niin ja olen tästä sanonut monta monta monta kertaa näiden vuosien aikana..mies vaan toteaa , että eikös nämä asiat ole jo puitu moneen kertaan.. :(

ap
 
Kauhistuttaa ajatuskin mitä miehen äiti sanoisi ja isänsä , sisaruksensa ja minun sukuni jne. Tiedän, tuo on minulle ongelma, ajattelen liikaa sitä , mitä muut ajattelee minusta ja pelkään , että lapset alkaisi vihaamaan minua tai jotain. :(

ap
 
Niin ja miulla kohtapuolin 6 vuotta täyttävä poika jonka isästä olen eronnut 6 vuoden seurustelun jälkeen,suhteesta jossa petettiin sit loppujen lopuks puolin ja toisin :'( Ja nyt on hyvä näin.Ei jääty lapsen takia suhteeseen jossa ei enää kummalkaan hyvä olla.Ero oli ainakin miulle tosi rankka mut siitä selvisin ja sen jälkeen selvinny paljon muustakin.Nyt tuo jörrikkä vierelläin elellään.Ja poikaki on ihan tasapainonen lapsonen elää onnellista lapsuutta,näkee isäänsä paljon,asuu miun ja mieheni luona. :) Voimia ap:lle,kyllä se elämä kantaa,kunhan vaan suunnan saat päätettyä! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja gutupallo:
Niin ja miulla kohtapuolin 6 vuotta täyttävä poika jonka isästä olen eronnut 6 vuoden seurustelun jälkeen,suhteesta jossa petettiin sit loppujen lopuks puolin ja toisin :'( Ja nyt on hyvä näin.Ei jääty lapsen takia suhteeseen jossa ei enää kummalkaan hyvä olla.Ero oli ainakin miulle tosi rankka mut siitä selvisin ja sen jälkeen selvinny paljon muustakin.Nyt tuo jörrikkä vierelläin elellään.Ja poikaki on ihan tasapainonen lapsonen elää onnellista lapsuutta,näkee isäänsä paljon,asuu miun ja mieheni luona. :) Voimia ap:lle,kyllä se elämä kantaa,kunhan vaan suunnan saat päätettyä! :hug:

Saanko kysyä, millaisia ongelmia teillä oli eksäsi kanssa?

Kiitos, eiköhän jossain vaiheessa tule munkin vuoro olla onnellinen, pakkohan se on niin uskoa, ei tässä muuten olisi kai mitään järkeä . Kiitos sulle <3

ap
 
Varmaan meillä teki aika paljon ikä..oltiin mie 14 ja ex kaks vuotta vanhempi,hurjaa vuoristorataa,ollan,ei olla,ollaan.... ja sit tulin 18v raskaaks ja päätettiin et kyl me nyt eletään loppuelämä yhes jne...Mut ei sitten elettykkään,poitsu oli alle vuoden ku erottiin.Usko pois varmasti siunki vuoro tulee! :hug: :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja gutupallo:
Varmaan meillä teki aika paljon ikä..oltiin mie 14 ja ex kaks vuotta vanhempi,hurjaa vuoristorataa,ollan,ei olla,ollaan.... ja sit tulin 18v raskaaks ja päätettiin et kyl me nyt eletään loppuelämä yhes jne...Mut ei sitten elettykkään,poitsu oli alle vuoden ku erottiin.Usko pois varmasti siunki vuoro tulee! :hug: :heart:



Kyllä se aika tulee, ihan varmasti , mutta milloin niin sitä ei tiedä kukaan . Ehkä mä painan taas "nappia" mun päässä , että toimin kuin kone ja en ajattele koko asiaa, tai yritän olla ajattelematta.

:(

ap
 
Ja sen haluun viel sanoo et oon kyllä nyt tosi onnellinen että se ei kestänykkää vaik sillon tuntu et maailma kaatuu niskaan,en o koskaan ollu näin onnellinen ku oon nyt ja toivon et tää tästä vaan paranee vaik välil tuo riittämättömyyden tunne kalvaa ni silti rakastan miestäin tosi paljon ja syvästi.Se nyt vaa on sellane jörrikkä välil.Mut silti aivan varmasti elämäni rakkaus :p
 
Meillä tilanne oli kauan sellainen, että mies halusi hellyyttä, mulle riitti halaus silloin tällöin. Nyt on toisin, nautin oikein miehen läheisyydestä ja tunnen että mua rakastetaan ja rakastan pitkästä aikaa itekin uskomattoman paljon. Olen koko ajan laittanut lasten piikkiin (neljä lasta syntyi 3,5 vuodessa) sen, ettei miehelle mukamas aikaa. Toki päivät ovat kiireisiä, mutta minä olin jopa kylmä miestä kohtaan, enkä jaksanut panostaa liittoon. Nyt sitten ihan erilaiset tuulet puhaltaa täällä, toivottavasti kumpikin jaksetaan tehdä töitä rakkauden ja liiton eteen.
 

Yhteistyössä