Oletko ollut toinen nainen/mies?

[harmaa hius]

Miten teidän suhteen kävi?Oltiinko heti avoimin kortein,kertoiko mies/nainen olevansa "varattu"?

Itse kohtasin miehen,jonka kanssa nyt homma eteni siihen,että tunteet sai ylivallan..Yhden yön jälkeen mies sitten kertoi olevansa kihloissa.Hienoinen shokki!Päätin järjellä silloin,että tapaamiset loppuu.Tunteet huusi hoosiannaa...
Mies on nyttemmin eronnut,on itse kertonut kaiken vaimokkeelleen.

 

[EI kaduta]

jep,ja ihan tietoisesti olin toinen nainen.oltiin "vaan" seksisuhteessa.

 

[viisikymppinen isoäiti]

olen ollut joskus alle 20 seurustelin 30 miehen kanssa, jonka tiesin olevan ukkomies. Kolme vuotta seurusteltiin. ja seurustelu loppu siihen kun valmistuin koulusta ja vaihdoin paikkakuntaa. Ja meidän suhteesta ei olis koskaan tullut muuta kuin seurustelu, vaikka olisin asuntu samalla paikkakunnalla edelleen. siitä suhteesta ei olis ikinä tullut pysyvää

 

[ykkönen-kakkonen]

Aikoinaan olin muutaman kuukauden seksisuhteessa. Ei varsinaisesti seurusteltu, mutta tapailtiin lähes päivittäin seksin merkeissä. Tämä mies meni panemaan toista naista ja siihen loppui suhteemme.

Nyt olen itse sekä ensimmäinen että toinen nainen samaan aikaan. Kummankaan puolisot eivät tiedä asiasta, emmekä aio koskaan kertoakaan. Salassa siis on tarkoitus pysyäkin, koska emme ole rakastuneet toisiimme parisuhdemielessä, ainoastaan seksi toimii välillämme.

 

["nainen"]

Oon ollu toinen nainen ja se mies oli mulle toinen mies. Nyt ollaan oltu yli 10-vuotta naimisissa ja hyvin pyyhkii.
Me vaan oltiin täydelliset toisillemme, ei sitä voinut heittää hukkaan. Silloiset avioliittomme oli tosi nuorena solmittuja ja molemmat oltiin täysin väärien ihmisten kanssa, joiden kans ei ollu mitään yhteistä. Joskus se menee näinkin.

 

["vieras"]

En ikinä enkä koskaan siihen suostuiskaan.

 

[Hienohelma]

[QUOTE="vieras";28816045]En ikinä enkä koskaan siihen suostuiskaan.[/QUOTE]

Sama mulla. Se olen kuitenkin tehnyt, että aloittanut heti uuden, kun edellinen suhde on päättynyt. Jotkut pitää sitä pahana, koska pitäisi olla edes muodollinen suruaika, ettei loukkaisi ex-kumppania.

 

["minttu"]

[QUOTE="nainen";28816030]Oon ollu toinen nainen ja se mies oli mulle toinen mies. Nyt ollaan oltu yli 10-vuotta naimisissa ja hyvin pyyhkii.
Me vaan oltiin täydelliset toisillemme, ei sitä voinut heittää hukkaan. Silloiset avioliittomme oli tosi nuorena solmittuja ja molemmat oltiin täysin väärien ihmisten kanssa, joiden kans ei ollu mitään yhteistä. Joskus se menee näinkin.[/QUOTE]

Vähän sama juttu. Tosin mulla ei silloin ollut toista. Ja mieheni ei heti kertonut olevansa suhteessa. Rakastuimme, ihan oikeasti. Ja kun mies kertoi (hyvin nopeasti kuitenkin) olevansakin varattu maailmani romahti. Yritin lopettaa suhteen mutta en pystynyt. Rakastin liikaa. Sitten tuli uutinen: Mieheni exä oli maannut mieheni veljen kanssa jo liki vuoden. Heidän taru loppui siihen paikkaan.

Olemme olleet yhdessä kohta 14 vuotta. Naimisissa niistä 11 vuotta. Lapsia kolme. Ja rakastamme edelleen toisia enemmän kuin mitään maailmassa. Kutsun tätä kohtaloksi. Se ei aina mene sen kauneimman reitin kautta.

 

["nainen"]

[QUOTE="minttu";28816072]Vähän sama juttu. Tosin mulla ei silloin ollut toista. Ja mieheni ei heti kertonut olevansa suhteessa. Rakastuimme, ihan oikeasti. Ja kun mies kertoi (hyvin nopeasti kuitenkin) olevansakin varattu maailmani romahti. Yritin lopettaa suhteen mutta en pystynyt. Rakastin liikaa. Sitten tuli uutinen: Mieheni exä oli maannut mieheni veljen kanssa jo liki vuoden. Heidän taru loppui siihen paikkaan.

Olemme olleet yhdessä kohta 14 vuotta. Naimisissa niistä 11 vuotta. Lapsia kolme. Ja rakastamme edelleen toisia enemmän kuin mitään maailmassa. Kutsun tätä kohtaloksi. Se ei aina mene sen kauneimman reitin kautta.[/QUOTE]



Voi että ihanaa, kun saitte toisenne

Meilläkin se oli sellaista, et järki käski eroamaan, mut ei vain pystytty. Meidän rakkaus oli ja on edelleenkin niin syvää.
Myös minä olen sanonut, et kohtalo puuttui peliin kun tapasimme, ei vaan pystytty olemaan erossa toisistamme.
Meillä on myös yhteisiä lapsia ja edelleen ollaan umpirakastuneita. Kyl elämä on niin erilaista, kun on sopivan kumppanin kans yhdessä

Pitänee vielä lisätä, et tämä on ollut todella avartava kokemus minulle. Aiemmin halveksin ns. toisia naisia ja ajattelin juuri noin et MINÄ en ainakaan ikinä...
Kuinkas sitten kävikään, kohtalo puuttui peliin ja sain perusteellisen opetuksen, ettei asiat olekaan niin mustavalkoisia!

 

["blue"]

[QUOTE="nainen";28816143]Voi että ihanaa, kun saitte toisenne

Meilläkin se oli sellaista, et järki käski eroamaan, mut ei vain pystytty. Meidän rakkaus oli ja on edelleenkin niin syvää.
Myös minä olen sanonut, et kohtalo puuttui peliin kun tapasimme, ei vaan pystytty olemaan erossa toisistamme.
Meillä on myös yhteisiä lapsia ja edelleen ollaan umpirakastuneita. Kyl elämä on niin erilaista, kun on sopivan kumppanin kans yhdessä

Pitänee vielä lisätä, et tämä on ollut todella avartava kokemus minulle. Aiemmin halveksin ns. toisia naisia ja ajattelin juuri noin et MINÄ en ainakaan ikinä...
Kuinkas sitten kävikään, kohtalo puuttui peliin ja sain perusteellisen opetuksen, ettei asiat olekaan niin mustavalkoisia![/QUOTE]

Vanha ketju, mutta "aiheellinen" minulle..niin itekkin mietin, että onko oikeesti olemassa "se oikea" vai onko se vaan harhaa..miksi ihastua toiseen, kun on jo parisuhteessa..

 

[Ciervo]

En ole ollut, enkä halua ikinä ollakaan.

Kerran olen harrastanut seksiä naimisissa olevan ihmisen kanssa, mutta se oli vain yksi yö enkä tiennyt asiasta ensin.

 

[viisikymppinen isoäiti]

kyllä nuorena, enne kuin aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. molemmat tiedettiin, että siitä ei pitempiaikaista suhdetta tule, että se loppuu siihen, kun saan kouluni käytyä. oikeasti silti toisiamme rakastettiin, ja yksi tietty osa sydämestä on aina tällä toisella.

 

[Strösselit ja kaikki!]

Olen ollut

 

[hipsterström]

Aikoinaan olin muutaman kuukauden seksisuhteessa. Ei varsinaisesti seurusteltu, mutta tapailtiin lähes päivittäin seksin merkeissä. Tämä mies meni panemaan toista naista ja siihen loppui suhteemme.

Nyt olen itse sekä ensimmäinen että toinen nainen samaan aikaan. Kummankaan puolisot eivät tiedä asiasta, emmekä aio koskaan kertoakaan. Salassa siis on tarkoitus pysyäkin, koska emme ole rakastuneet toisiimme parisuhdemielessä, ainoastaan seksi toimii välillämme.

Jollain sairaalla tavalla on pakko nostaa hattua, jos tuo onnistuu.

Kuulostaa ajatuksena hirveältä. Jos seurustelukumppanisi ei sinulle riitä, niin suhteellanne ei ole tulevaisuutta.

Jottei pelkäksi kehumiseksi mene, niin tuommoinen toiminta on ihan helkatin oksettavaa minusta.

 

[vierass]

Mä suhtaudun pettämiseen erittäin negatiivisesti. Mutta mä tiedän omakohtaisesta kokemuksesta että on olemassa "se oikea" ja siltikään elämä ei ole niin mustavalkoista.

Toki aina ei ole niin että ollaan "oikeita" toisillemme; sinä olit se oikea minulle, minä vain väärä sinulle.

Olin parisuhteessa ja tapasin erään miehen. Vietimme kävellen ja jutellen kaksi tuntia. Tuon kahden tunnin aikana rakastuin järjettömästi siihen mieheen. Kemia välillämme oli suunaton. Kun palasin kotiin soitin yhdelle kaverilleni ja sanoin löytäneeni elämäni miehen. Näin luulin...

Tapailimme tuon miehen kanssa säännöllisesti, oikeastaan lähes joka päivä. Viikonloput vietimme luonani. Kolmen kuukauden seurustelun jälkeen eräänä päivänä miehen tullessa luokseni hän kertoi valehdelleensa nimensä. Otti ajokortin taskustaan ja näytti tietonsa. Hän ei kuitenkaan tässäkään vaiheessa kertonut kaikkea.

Olimme onnellisia yhdessä ja jatkoimme edelleen säännöllisiä tapamisia. Kaikki viikonloput vietimme yhdessä. Olin erittäin rakastunut. Kuvaan tuota suhdetta ; sen valheellisen kuplan sisällä kun olimme kaksin kaikki oli täydellistä. Sitä se todellakin oli kaikin tavoin. Meillä oli jumalaista sängyssä, mies oli jumalainen kokki ja erittäin hellä ja ihana minua kohtaan.
Toki hänessä oli paljonkin puutteita jotka järjellä ajatellen ovat vakaviakin. Ihan narsistiksi häntä ei voi kuvata tuon kaiken lämmön ja minua kohtaan osoittamansa hyvän ja hellän käytöksensä vuoksi. Mutta mustasukkaisuus ja hänen kaikki muu käytöksensä tuon "kuplamme" ulkopuolella. Siinä oli monta ongelmakohtaa. Kukaan kavereistani ei kelvannut hänelle, joukossa hänen täytyi aina olla keskipisteenä. Patologinen valehtelu monesta asiasta. yms.

Tiedän ja tajuan hänen pyrkineen eristämään minut ystävistäni. Siihen hän vain ei todellakaan kyennyt. Kerroin kyllä suorin sanoin että vaikka hän on rakastamani mies niin hän ei yksinään "riitä " minulle vaan haluan ystäviä ympärilleni. Kaikessa rakkaudessanikin en suostu alistumaan ja olemaan vain hänelle. Mutta muut miehet eivät koskaan olisi tulleet minulle mieleenikään.

Ja sitten seuraa se lopullinen ongelma. Olimme siis aina luonani enkä koskaan käynyt miehen asunnossa. Toki minulla oli koirat joten niiden vuoksi oli helpompi olla luonani. Joku kuitenkin epäilys minussa heräsi ja soitin exälleni joka on poliisi. Tämän puhelun aikana selvisi että miehen osoitteessa asuu myös hänen vaimonsa.... Tämän mies unohti kokonaan kertoa.

Päätin suhteen sydän karrella, ja valitettavasti todettakoon että meni muutama viikko ja jatkoimme suhdetta. On /off suhdettamme kesti noin pari vuotta. Kävimme yhdessä parin viikon lomareissullakin. Kunnes sitten eräs vuodenvaihde päätin että nyt tämä pelleily päätty. Kerroin että hänen on valittava, minä tai vaimo. Mies aloitti että asia ei ole niin yksinkertainen. Sen pidemmälle hänen ei tarviinnutkaan jatkaa.

Kun asia ei ollut hänelle yksinkertainen niin minulle oli. Se päättyi siihen, lopullisesti.

Tästä erosta on nyt aikaa noin 10vuotta. Tapasin tuon miehen uudelleen noin vuosi sitten. Hän on edelleen naimisissa. Minä yllätyin siitä kuinka voimakkaasti hän edelleen minuun vaikutti. Tapaamisen jälkeen minulla oli edelleen se sama järjetön kaipaus ja todellakin fyysisesti paha olo palatessani tuolta kahvihetkeltä. Että joku ihminen voikin vaikuttaa niin voimakkaasti vielä vuosienkin jälkeen.

Kutsun häntä edelleen ainoaksi mieheksi jota koskaan olen rakastanut. Se mihin oikeasti edelleen haluaisin vastauksen on ymmärrys hänen vaimostaan. Onko hänkin niin rakastunut edelleen vai mistä ihmeestä on kysymys. Onko hänen vaimonsa tällainen alistettu ja muista ihmisistä eristetty nainen joka ei vain osaa lähteä ja hyväksyy millaista käytöstä vaan? Vietimme nimittäin yhteistä aikaa niiin paljon ettei ainakaan minun kanssani seurusteleva, saatikka yhdessä kanssani asuva ihminen voisi olla niin paljoa pois. Lapsia tähän sotkuun ei littynyt.