Oletko muuttunut ihmisenä yh:ksi tulon jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Utelias
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Utelias

Jäsen
23.07.2004
399
0
16
Oletko katkeroitunut?

Puhutko pahaa ex:sta tai muista ihmisistä lastesi kuullen?

Pidätkö lapsiasi vanhempina kuin ovat?

Oletko muuttunut lapsillesi enemmän kaveriksi, koska haluat olla kivempi kuin ex?

Oletko lopettanut täysin toisten ihmisten ajattelun ja nykyään odotat vain saavasi toisilta, et enää pysty antaa mitään, haluat vain. Yhteiskunnalta, exältä, lasten kavereiden vanhemmilta...

Jos kyllä, mistä muutokset johtuvat? Vihasta exää kohtaan vai yhteiskunnan kielteisestä suhtautumisesta?
 
Menehän sinä muualle typeriä utelemaan **** ! Kummallista kun kaikki nuo "muuttunut ihmisenä" yh:ksi tulon jälkeen kysymykset olivat tyyliiä että oletko jäänyt elätiksi ym, eli enemmän tai vähemmän negatiivisia \|O Hohhoijakkaa.. Kyllä monet yh:t ovat Parempia ihmisiä ilman huonoa parisuhdetta joka useimmiten syynä eroon!
 
Kuulehan AP, millainen itse olet, ja onko sinulla elämää OLLENKAAN, kun täällä tarvi purkautua?! menehän hankkimaan ELÄMÄ ja tule sitten tänne muita arvostelemaan :kieh: :laugh:
 
Vai ei kukaan suostu edes ajattelemaan asiaa...

Itse en tätä pahalla tarkoittanut. Kun ymmärrän toki, että yhteiskunta ja kovat kokemukset saattavat tehdä katkeraksi...

Minusta näyttää, että jotkut yh:t käyttäytyvät tavoilla, jotka mainitsin.

Mutta kun ei kukaan myönnä että näin olisi, niin varmaan ovat sitten aina olleet kyseisenkaltaisia ihmisiä...
 
kyllä, olen muuttunut.
Olen ONNELLISEMPI, koska minulla on nyt turvallinen ja rauhallinen elämä lapsen kanssa sekä oma kaunis omistusasunto.
Olen ILOISEMPI, koska ei enää tarvitse murehtia miehen metkuja
Olen SOSIAALISEMPI sillä kotiimme voi ja kehtaa nyt kutsua ystäviä.
Olen TASAPAINOISEMPI sillä tiedän mitä huominen tuo tullessaan, ei tarvitse jännittää ja pelätä.
Olen KYPSEMPI sillä olen läpikäynyt henkisen ja fyysisen helvetin ja pelastanut itseni ja lapseni elämälle
Olen LUOTTAVAISEMPI tulevaan, uskon hyvään elämään.
Olen ROHKEAMPI. Huomasin että minussa on valtavasti henkistä voimaa....
Olen muuttunut, onneksi.
Ja ei, en ole sosiaalisopan syöjä. ihan itse meidät kaksi leivässä pidän ja verot maksan.
Terveisiä kaikille meille urheille YH-vanhemmille
:flower: :flower:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.09.2005 klo 12:29 Totta hitossa kirjoitti:
kyllä, olen muuttunut.
Olen ONNELLISEMPI, koska minulla on nyt turvallinen ja rauhallinen elämä lapsen kanssa sekä oma kaunis omistusasunto.
Olen ILOISEMPI, koska ei enää tarvitse murehtia miehen metkuja
Olen SOSIAALISEMPI sillä kotiimme voi ja kehtaa nyt kutsua ystäviä.
Olen TASAPAINOISEMPI sillä tiedän mitä huominen tuo tullessaan, ei tarvitse jännittää ja pelätä.
Olen KYPSEMPI sillä olen läpikäynyt henkisen ja fyysisen helvetin ja pelastanut itseni ja lapseni elämälle
Olen LUOTTAVAISEMPI tulevaan, uskon hyvään elämään.
Olen ROHKEAMPI. Huomasin että minussa on valtavasti henkistä voimaa....
Olen muuttunut, onneksi.
Ja ei, en ole sosiaalisopan syöjä. ihan itse meidät kaksi leivässä pidän ja verot maksan.
Terveisiä kaikille meille urheille YH-vanhemmille
:flower: :flower:
:flower:
 
Kiitos kukkasista =) olen OIKEESTI VALTAVAN ONNELLINEN siitä että olen nyt yh.
On meitäkin, jotka sinnittelivät, ottivat turpaansa, pelkäsivät ja pakenivat.
Ja pääsivät pois.
Nyt elän ihanaa elämää maailman rakkaimman pikkuisen kanssa ja NAUTIN JOKAIKINEN PÄIVÄ !!!! :heart:
 
Olen onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni kuin koskaan aikaisemmin, vaikka 2 pikkulapsen kanssa elämään mahtuu toki myös raskaita ja vaikeita hetkiä. Tietenkin, onhan niitä myös hyvässä parisuhteessa elävillä. Enemmän ajattelen kuitenkin sitä kaikkea hyvää ja ihanaa, mitä lasten kautta saa kokea. Ja olen siitä valtavan kiitollinen.
En kaipaa aikaisempaa elämää, enkä myöskään uutta miestä. Olen vapaa! Ei riitelyä, kännäämistä, petoksia tai murjottamista. Koti on nyt meidän oma ihana "pesä" jossa on lupa nauraa ja itkeä, olla oma itsensä. Mihinkään en tätä elämää vaihtaisi.
En käytä energiaani toisten ihmisten haukkumiseen, vihaan ja katkeruuteen. Jos joskus on pakko murheitaan vuodattaa, puran ne päiväkirjaani tai parhaalle ystävälleni. Asiallisesti on tultava ex-ihmisten kanssa toimeen. Ja lapsi saa toki isästään välittää ja häntä rakastaa.
Töissä olen käynyt koko ajan opiskelujen jälkeen ja viimeiset 6 vuotta itsenäisenä yrittäjänä. Tulemme mainiosti toimeen palkallani ja voimme jopa matkustella ym. Yksinhuoltajia on siis vaikka minkälaisia. Kaiken näköisiä, kokoisia, ikäisiä ja kukin eri tilanteiden kautta yh:ksi päätynyt.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.09.2005 klo 12:24 utelias kirjoitti:
Vai ei kukaan suostu edes ajattelemaan asiaa...

Itse en tätä pahalla tarkoittanut. Kun ymmärrän toki, että yhteiskunta ja kovat kokemukset saattavat tehdä katkeraksi...

Minusta näyttää, että jotkut yh:t käyttäytyvät tavoilla, jotka mainitsin.

Mutta kun ei kukaan myönnä että näin olisi, niin varmaan ovat sitten aina olleet kyseisenkaltaisia ihmisiä...

Miksi erottelet yh:t muista mainitsemillasi tavoilla toimivista ihmisistä? Eikö lapseton tai ydinperheessä elävä voi olla katkera, sosiaalituella elävä (syystä tai toisesta) tai muuta mitä mainitsit? Ja miksi pitäisi kenenkään myöntää olevansa esim. katkera jos näin ei ole? Jos satut TUNTEMAAN yhden tai kahden yh:n jotka ovat tällaisia niin ei sitä tarvi heti olettaa että muut ovat samanlaisia. Voit sanoa sen heille itselleen mitä ajattelet. Ja jos et tunne tällaisia tapauksia niin et voi moista väittää.
 
Yh:t ovat tavallaan "katkeria" siitä asiasta miksi heillä ei onnistunut. Kaikkihan haluavat perheen ja onnellisen parisuhteen. Näinhän ihminen toimii kun maailma rusikoi. Kärjistettynä esimerkkinä talo palaa, nenee omaisuus menee kaikki, eikö siinä ole katkeruutta ilmassa. Tai vielä inhottavampi esimerkki. Lapsi sairastuu pahasti. Silloin vanhemmat katkeroituu. Eli tässä kun yh-keskustelupalsta, on viestin aloittaja & vastaajat yh:lla varmaan myös omat katkeruudet. Tuskin tarkoitettan sitä ettei ydinperheillä olisi. Yhtä lailla heillä on omat ongelma.

Mielipiteitä on hauska lukea. Täytyy aina muistaa, että kirjoittaja ja lukija kohtaavat tuotetun tekstin erillälailla jolloin tulee hyvin helposti väärinymmärryksiä.
Toisaaltaan Suomi on vapaa maa julkaista mielipiteitään...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.09.2005 klo 17:18 ihmettelijä kirjoitti:
Yh:t ovat tavallaan "katkeria" siitä asiasta miksi heillä ei onnistunut. Kaikkihan haluavat perheen ja onnellisen parisuhteen. Näinhän ihminen toimii kun maailma rusikoi. Kärjistettynä esimerkkinä talo palaa, nenee omaisuus menee kaikki, eikö siinä ole katkeruutta ilmassa. Tai vielä inhottavampi esimerkki. Lapsi sairastuu pahasti. Silloin vanhemmat katkeroituu. Eli tässä kun yh-keskustelupalsta, on viestin aloittaja & vastaajat yh:lla varmaan myös omat katkeruudet. Tuskin tarkoitettan sitä ettei ydinperheillä olisi. Yhtä lailla heillä on omat ongelma.

Mielipiteitä on hauska lukea. Täytyy aina muistaa, että kirjoittaja ja lukija kohtaavat tuotetun tekstin erillälailla jolloin tulee hyvin helposti väärinymmärryksiä.
Toisaaltaan Suomi on vapaa maa julkaista mielipiteitään...

Itse en ole katkera kuten sinä annat ymmärtää. Jos sinä yh:na olet "katkera" niin ei se tarkoita että muut ovat (ja nyt on turha alkaa väittämään ettet ole yh kun kerta "tiedät" asian. Et voi puhua noin "varmaksi" asiaa jos sinulla ei ole henk.koht. tietoa asiasta). Itse olen pikemminkin surullinen lapseni puolesta ettei hänen perheeseensä kuulu sekä äitiä että isää mutta katkera en ole.
 
Voi kuule..tällä hetkellä asun poikani ja mieheni (kohta ex) kanssa saman katon alla..
Odotan kun kuuta nousevaa sitä puhelua kun mulle sanotaan että asunto on löytynyt!!!!!
Eli siis..olen todellakin jättänyt hakemuksen vuokra-asuntoa varten,ja sen kun saan,voin luvata että en ole katkera siitä että olen yksinhuoltaja,enemmin olen katkera kun joudun vielä elämään saman katon alla mieheni kanssa,mutta en onneksi kauaa

....ihme "näkemyksiä" jollain..


:flower:
 
okei, ehkä katkera sana oli väärä, ja surullinen sopisi paremmin. Kirjoitukset ovat niin kuin ne ymmärretään.
Juu, ei ollut tarkoitus yleistää, mutta toive varmaan kaikilla on ettei tarvitsisi erota vaan lapsiperheissä aikuisten suhde onnistuisi kertalaakista
 
Mieluummin yksin lasten kanssa kuin huonossa parisuhteessa.

Minä en ymmärrä mistä tulee se käsitys, että ero olisi aina kova pala ja katkera juttu; että yh-naiset epätoivoisesti etsivät miestä ( ja elättäjää) itselleen ja isähahmoa lapsilleen; että yh-äidit olisi jotenkin huonoja vanhempia tai muuten epäkelpoja yhteiskunnan elättejä.
 
Olen muuttunut.

Olen rennompi ja onnellisempi nykyään, nautin elämästä neidin kans.

en ole katkera, en puhu EXstä pahaa neidin kuullen, pyrin välttämään yleensäkään turhaa puhumista hänestä, koska hän ei enää kuullu sillä tavalla elämääni mitä ennen.
Opiskelen täysillä ja katsotaan jos tossa joulun jälkeen ottaisin taas sijaisuuksiakin vastaan, en tosin elä nytkään tukien varassa kun en niitä saa paitsi asumistuen.

En ole neidille kaveri vaan vanhempi, joka huolehtii hänen tarpeistaan ja antaa hänelle rakkautta ja turvaa.


Onneksi elämää on edessäpäin, eikä tarvitse jäädä paikalleen, eikä varsinkaan menneisyyteen.
 
Oli jotenkin valoa antavaa lukea vastauksianne.

Itse tilanteessa, jossa odotan vauvaaa, kuukausi laskettuun aikaan ja tilanne alkaa miesystävän/lapsen isän kanssa mennä vaan huonompaan suuntaan.

Siksi tuo kommentti,jonka joku mainitsi, että yh-na olo voi ihan hyvin olla oma valinta ja ainakin minun kohdallani ainoa ulospääsy vaikeasta suhteesta.

Itse joudun päivittäin itkeä tässä vaiheessa, jossa oikeasti kuuluisi nauttia elämästä ja keskittyä vauvan tuloon....

Muutin miehen kanssa n. 2 kk sitten yhteen ja nyt mies ei sitten olekkaan valmis isäksi, eikä valmis ottamaan vastuuta ja rahasta tullut ylitsepääsemättömiä jokapäiväisiä riitoja. yms...

Elämä nykyään jokapäiväistä surua ja melkoista tuskaa...

Julmaa siinä mielessä, kun juuri luovuin asunnostani ja nyt tässä tilassa olisi jaksettava vielä etsiä asuntoa ja miettiä muuttoa yms..

Ja kaiken keskellä kuulla ettei mies lasta edes koskaan halunnut ja että lapsi todellakin EI- toivottu..

Eikö tässä tilanteessa olisi parempi sitten tosiaan olla yksinhuoltaja???
Jos parisuhde tälläinen ja parisuhteesta ei saa minkäänlaista tukea??


Toivon vain voimia, että jaksaisin tämän kaiken nyt kun vauvakin tulossa kuukauden sisällä.
:(
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.10.2005 klo 01:17 eroa miettivä kirjoitti:
Oli jotenkin valoa antavaa lukea vastauksianne.

Itse tilanteessa, jossa odotan vauvaaa, kuukausi laskettuun aikaan ja tilanne alkaa miesystävän/lapsen isän kanssa mennä vaan huonompaan suuntaan.

Siksi tuo kommentti,jonka joku mainitsi, että yh-na olo voi ihan hyvin olla oma valinta ja ainakin minun kohdallani ainoa ulospääsy vaikeasta suhteesta.

Itse joudun päivittäin itkeä tässä vaiheessa, jossa oikeasti kuuluisi nauttia elämästä ja keskittyä vauvan tuloon....

Muutin miehen kanssa n. 2 kk sitten yhteen ja nyt mies ei sitten olekkaan valmis isäksi, eikä valmis ottamaan vastuuta ja rahasta tullut ylitsepääsemättömiä jokapäiväisiä riitoja. yms...

Elämä nykyään jokapäiväistä surua ja melkoista tuskaa...

Julmaa siinä mielessä, kun juuri luovuin asunnostani ja nyt tässä tilassa olisi jaksettava vielä etsiä asuntoa ja miettiä muuttoa yms..

Ja kaiken keskellä kuulla ettei mies lasta edes koskaan halunnut ja että lapsi todellakin EI- toivottu..

Eikö tässä tilanteessa olisi parempi sitten tosiaan olla yksinhuoltaja???
Jos parisuhde tälläinen ja parisuhteesta ei saa minkäänlaista tukea??


Toivon vain voimia, että jaksaisin tämän kaiken nyt kun vauvakin tulossa kuukauden sisällä.
:(

Voimia sinulle! Jos tuntuu että aiot nyt erota miehestäsi, tee se HETI. Älä odota että juuri kun olet vauvan saanut maailmaan, rupeaisit muutamaan samaan syssyyn. Etsi samantien asunto ja muuta sinne niin pian kuin mahdollista. Voit sitten keskittyä vauvaan ja äitiyteen joka on muutenkin todella iso muutos ilman että pitäisi jaksaa vielä muuttaakin siihen päälle. Kyllä kaikki järjestyy kun laittaa asiat rullaamaan :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.09.2005 klo 09:44 utelias kirjoitti:
Oletko katkeroitunut? En ole, miksi olisdin?

Puhutko pahaa ex:sta tai muista ihmisistä lastesi kuullen?
En eksästä, joitakin muusta saatan sanoa että olipa tyhmästi tehty tuolta ihmiseltä

Pidätkö lapsiasi vanhempina kuin ovat? En pidä vanhempana kuin on, mutta meidän tapauksessa joissain asioissa täytyy olla omatoimisempi kuin perheellisen lapsen. Mutta toisaalta meillä on myös todella auttava exä ja kolma mummoa j apari isomummoa :)

Oletko muuttunut lapsillesi enemmän kaveriksi, koska haluat olla kivempi kuin ex? En, toivon myös ettei exä tunne tarveta hemmotella lastaan jota näkee vain "harvoin"...

Oletko lopettanut täysin toisten ihmisten ajattelun ja nykyään odotat vain saavasi toisilta, et enää pysty antaa mitään, haluat vain. Yhteiskunnalta, exältä, lasten kavereiden vanhemmilta... Hah haa, ilmaisen terveydenhoion saa yhteiskunnalta, niin kuin muutkin lapset. Ensiviikonloppuna vien omani ja muutaman kaverin lapset leffaan, koen siis antavani silloin enemmän kuin ottavani, 17.10 menen omani ja kahden kaverin lapsen kanssa Sirkukseen joten taas annan.. ;) mutta vastalahjaksi taas sitten saan. Niinhän se yleensä menee...

Jos kyllä, mistä muutokset johtuvat? Vihasta exää kohtaan vai yhteiskunnan kielteisestä suhtautumisesta? Mitkä muutokset? Tarkenna..
:o :kieh: :kieh:
 
En ole jäänyt elätiksi... ennemminkin muuttunut elättäjäksi. Itseni ja lasteni lisäksi elätän nyt myös ex-vaimoni niin pahalta kun se tuntuukin (ei tulisi muuten toimeen).

Katkeruus yrittää puskea pintaan, luottamus mennyt naisiin... mutta yritän taistella näitä asioita vastaan kaikilla tavoilla. Mikään ei olisi hirveämpää kuin muuttua oikeasti katkeraksi ihmiseksi, yök!
 
Kuuleppa utelias,niin fiksu kun kuvittelet olevasikin,niin mietippäs missä EI vastattais järeästi kun ilmiselvä järkipatto tulee latelemaan solvauksia?Asiasta joka ei selvästikään kysyjälle kuulu.Keskity sä vaan pitämään ukostas kynsin hampain kiinni kunnes kyntes murenee ja ukkos näkee paremman vaihturin,ja yritä ihmeessä tulla tiineeksi jos vaikka saisit sillä ukkos vähän pidemmän aikaa pidettyä,kun se sulle niin tärkeää on.Mut ei ny muuta kuin:painu vi#"#un tältä palstalta.Juttus ei naurata ketään.Eikä kyl itketäkään.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.09.2005 klo 17:18 ihmettelijä kirjoitti:
Yh:t ovat tavallaan "katkeria" siitä asiasta miksi heillä ei onnistunut. Kaikkihan haluavat perheen ja onnellisen parisuhteen. Näinhän ihminen toimii kun maailma rusikoi. Kärjistettynä esimerkkinä talo palaa, nenee omaisuus menee kaikki, eikö siinä ole katkeruutta ilmassa. Tai vielä inhottavampi esimerkki. Lapsi sairastuu pahasti. Silloin vanhemmat katkeroituu. Eli tässä kun yh-keskustelupalsta, on viestin aloittaja & vastaajat yh:lla varmaan myös omat katkeruudet. Tuskin tarkoitettan sitä ettei ydinperheillä olisi. Yhtä lailla heillä on omat ongelma.


Kaikki toki haluavat jonkun tietyn onnellisen mallin. Vaikka sitä ei aina saa, voi olla onnellinen. Arvostaa asioita, jotka ovat hyvin. Kun kaikki ei ole itsestäänselvää. Usein olen itse huomannut sen, että ydinperheet ovat katkeria jos jollain muulla menee paremmin, on isompi talo, enemmän hoitoapua tms. Yksinhuoltaja taas ei moisista katkeruutta tunne, vaan iloitsee esim.< että terve lapsi ja töitä.

Perheitä on nykyään monenlaisia ja harva liitto kestää. Ainakaan onnellisena ja ilman pettämistä. Ja harva yh jää yksin.

En rinnastaisi eroa ja lapsen vakavaa sairautta keskenään. Mautonta.
 
Ja vielä lisää. YH joutuu yksin vastaamaan lapsestaan, joten se työ on todella tärkeä turvaaja.

Yksinhuoltajuus voi olla jopa valinta. Ei seuraus parisuhteesta.

Itse olisin mieluummin yh kuin lapseton sinkku tai onneton avioliitossa.
 

Yhteistyössä