Oletko koskaan toivonut...

Toivon kaikille keskenmenoa. Meillä oli km 7kk sitten ja yhä ilman uutta raskautta!
Toivon myös vastasyntyneille possunuhaa..

sano, ettet ole tosissas :kieh:

Kyllä olen. Vihaan kaikkia jotka saavat vauvoja ja me ei. Olisi niin oikein että naapurin vauva kuolisi, kaveri kokisi myös keskenmenon jne..

Ehkäpä juuri tuollainen ajattelutapa pitää raskautumisen kaukana sinusta... =(

Tai ehkäpä tämä ajattelutapa on tullut vasta keskenmenojen myötä.

 

Toivon kaikille keskenmenoa. Meillä oli km 7kk sitten ja yhä ilman uutta raskautta!
Toivon myös vastasyntyneille possunuhaa..

sano, ettet ole tosissas :kieh:

Kyllä olen. Vihaan kaikkia jotka saavat vauvoja ja me ei. Olisi niin oikein että naapurin vauva kuolisi, kaveri kokisi myös keskenmenon jne..

Ehkäpä juuri tuollainen ajattelutapa pitää raskautumisen kaukana sinusta... =(

Tai ehkäpä tämä ajattelutapa on tullut vasta keskenmenojen myötä.

Ihmeellistä minusta että ihminen "antaa" ittensä katkeroitua muille siitä ettei saa lapsia. Tai että lapsen saanti on hankalaa.
Itekki olen kokenu lukemattomia keskenmenoja, mut silti olen jokasen tuttavan ja ystävän raskaudesta ollu aidosti iloinen ja onnellinen, ja innostunu. Ja saanu siitä vähän voimaa itellekki, että vielä minuaki onnistaa. Kun se ei kuitenkaan ole muitten vika, eikä se jonku muun raskaus vähennä minun mahollisuuksia saaha lasta.

 

En tietenkään, karmea toive. :$

 

Ei mulla ole sellaisia tuttavia.

 

En todellakaan!

 

En. Mutta kieltämättä olen joskus miettinyt parin ihmisen kohdalla että miten meinaa selvitä uuden lapsen kanssa, kun aiemmatkin ovat otettu huostaan tai vastaavaa.

 

En oo ikinä tuommosta toivonu kenellekään, enkä usko että tulen ikinä toivomaankaan. Ite oon välillä toivonu että en ois raskaana ollenkaan. Ja oon myös siitäkin tuntenu huonoa omaatuntoa tulevaa vauvaani kohtaan.