Oletko koskaan suuttunut lapsellesi?
- Viestiketjun aloittaja jassåå
- Ensimmäinen viesti
On tullut suututtua.
Seurauksena jäähyä, lastenohjelmien eväämistä, "lelujäähy" (jos ei osata leikkiä nätisti, ei lelulla tarvii leikkiä ollenkaan)
muoks. Niin ja pitkät puhuttelut on mun juttu.. välillä pitäs vähän hillitä, tollanen 3v kun ei luulötavasti ihan kaikkia mun perusteluja vielä ymmärrä
Seurauksena jäähyä, lastenohjelmien eväämistä, "lelujäähy" (jos ei osata leikkiä nätisti, ei lelulla tarvii leikkiä ollenkaan)
muoks. Niin ja pitkät puhuttelut on mun juttu.. välillä pitäs vähän hillitä, tollanen 3v kun ei luulötavasti ihan kaikkia mun perusteluja vielä ymmärrä
Viimeksi muokattu:
M
"mhm"
Vieras
Olen.
Uhma-iässä kun on. "seurannut" on sitä että olen napakasti korottanut ääntä kieltäessä lasta esim raapimasta.
Uhma-iässä kun on. "seurannut" on sitä että olen napakasti korottanut ääntä kieltäessä lasta esim raapimasta.
P
Päivittäin
Vieras
sitä saa suutahtaa vähintään yhdelle, useimmiten molemmille isommalle. Ovat sellainen jääräpäinen riitapukariveljespari, että oksat pois.. Vauva on toistaiseksi ollut vain "kiltti"
ps. nuo veljeksetkin ovat erittäin fiksuja ja hyväkäytöksisiä - valitettavasti nuo ominaisuudet ovat yleensä esillä vain kodin ulkopuolella...
ps. nuo veljeksetkin ovat erittäin fiksuja ja hyväkäytöksisiä - valitettavasti nuo ominaisuudet ovat yleensä esillä vain kodin ulkopuolella...
V
"Vieras"
Vieras
Vähän reilu 13v olen ollut äitinä neljälle lapsille yhteensä ja kyllä, olen suuttunut lukemattomia kertoja 
Seurauksena yllensä huutamista, kotiarestia, tietokoneen/ tv:n käyttökieltoa, jäähyporrasta. Yhden kerran kun murkku haistatti pas.aa päin naamaa määräsin pysymään huoneessaan loppuillan ruokailuja lukuunottamatta koko illan! Toiste ei oo (vielä....) haistatellu
Seurauksena yllensä huutamista, kotiarestia, tietokoneen/ tv:n käyttökieltoa, jäähyporrasta. Yhden kerran kun murkku haistatti pas.aa päin naamaa määräsin pysymään huoneessaan loppuillan ruokailuja lukuunottamatta koko illan! Toiste ei oo (vielä....
) haistatellu
V
"vieras"
Vieras
En tietenkään! 
Syitä useampi ja seuraukset vaihdelleet. Joskus suuttumus seuraa pelon laukaisua,kuten jos vaikka lasta ei kuulu ajoissa kotiin. Toisina hetkinä lapseen voi suutahtaa, koska on vetänyt omaa itseä liian kireälle ja jättänyt perusasiatkin huomioimatta. Lapsetkaan eivät ole täydellisiä ja virheitä sattuu ja se joskus sapettaa. Pääasia on, että seuraus on kohtuullinen ja jos ylilyöntejä käy, että ne hyvitetään ja sovitellaan. Lapsen o myös hyvä olla selvillä siitä miksi hänelle ollaan vihaisia ja rankaisu ei johda yleensä minnekään ellei sitä ohjata poistamaan suuttumuksen syy tai estämään jotakin ikävää tulevaisuudessa.
Aikuinenkin on vain ihminenja joskus suuttuminen johtaa siihen, että lapselta on pyydettävä anteeksi. Siihen on oltava tarpeeksi nöyrä.
Syitä useampi ja seuraukset vaihdelleet. Joskus suuttumus seuraa pelon laukaisua,kuten jos vaikka lasta ei kuulu ajoissa kotiin. Toisina hetkinä lapseen voi suutahtaa, koska on vetänyt omaa itseä liian kireälle ja jättänyt perusasiatkin huomioimatta. Lapsetkaan eivät ole täydellisiä ja virheitä sattuu ja se joskus sapettaa. Pääasia on, että seuraus on kohtuullinen ja jos ylilyöntejä käy, että ne hyvitetään ja sovitellaan. Lapsen o myös hyvä olla selvillä siitä miksi hänelle ollaan vihaisia ja rankaisu ei johda yleensä minnekään ellei sitä ohjata poistamaan suuttumuksen syy tai estämään jotakin ikävää tulevaisuudessa.
Aikuinenkin on vain ihminenja joskus suuttuminen johtaa siihen, että lapselta on pyydettävä anteeksi. Siihen on oltava tarpeeksi nöyrä.
P
päivittäin
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Päivittäin;27531365:sitä saa suutahtaa vähintään yhdelle, useimmiten molemmille isommalle. Ovat sellainen jääräpäinen riitapukariveljespari, että oksat pois.. Vauva on toistaiseksi ollut vain "kiltti"
ps. nuo veljeksetkin ovat erittäin fiksuja ja hyväkäytöksisiä - valitettavasti nuo ominaisuudet ovat yleensä esillä vain kodin ulkopuolella...
unohti sitten laittaa seuraukset: paljon huutoa ja karjuntaa (juu ei se auta eikä pitäisi, mutta saa edes vanhemmat omia höyryjään purkaa välillä...), paljon keskustelua, etujen menetyksiä. Pienempänä käytettiin paljon jäähyä, mutta en tiedä oliko siitäkään paljoa apua. Nykyään 6 ja 8 v hyvin harvoin jäähyllä.
no en tiiä, aina pienen hetken kerrallaan suuttuu, esim kun poika potkii/lyö tms mua tai jos tekee jotain mitä ei sais vaikka kielletty ois sen 100kertaa päivän aikana. pari kertaa oon vieny pinnasänkyyn miettimään pariks minuutiks tai sit pari karjasua riittää. tai jos satuttaa kiellosta huolimatta niin ottanut surullisen ilmeen ja sanonu että äitiä sattuu niin on lopettanut. 
ikää lapsella 1v10kk
ikää lapsella 1v10kk
V
"vieras"
Vieras
Ei millään pahalla, mutta nämä on ihan älyttömiä kysymyksiä. Ei mitään henk. koht. sulle, tykkään sun jutuista
Just aihetta vatvoneena, kun mietin että saako erityislapselle suuttua? Saako näyttää että on vihainen? Millätavoin sen saa näyttää?
Siis nää on just näitä äitien kiellettyjä tunteita joista ei pahemmin kirjoitella tai puhuta. Tai jos puhutaan niin todetaan että vaan suututtiin.
Minä suutun eriasioista eritavoilla. Huudfan, nalkutan ja meuhkaan. Olen aika tunnepitoinen persoona. Eli näkyy ja kuuluu varmasti millä mielellä olen.
Teinille nalkutan ja totean että kyllä ottaa päähän taas mitättömät hölmöilyt mitkä ovat itsestään selvyyksiä.
Erityislapselle suutuin kun oli ulosteellaan sotkenut illan tai yön tai aamun aikana koko sänkynsä petivaatetita myöten, seinät ja itsensä päästä varpaisiin. Koulussa kun tämä tuli ilmi että äiti on suuttunut ja huutanut, niin jouduin selittelemän suuttumustani
.Joo, aivan varmasti myönnän että pääsi varmaan joku: Voi helvetti! tai Voi vittu!
Siinä vaiheessa kun tällainen on tapahtunut toistakymmentä kertaa, niin alkaa olla pinna aika kireällä varsinkin kun lapsi nauraa räkäsesti päin naamaa ja hänen mielestään juttu on hauska. Minä en todellakaan ole nähnyt tässä mitään hauskaa ikinä. Tuntenut jopa inhoa siinä hetkessä sitä omaa lastani kohtaan. Saako lapselle suuttua? Ei vissiin saisi, vaikka hän on ymmärrykseltään vajavainen. Aina pitäisi vaan ymmärtää? Mä en ainakaan aina jaksa.
Tänään kerhoikäisen kohdalla suutuin kun temppuilu alkoi lounaan suhteen, niin kuin joka ikinen päivä. Eilen makaronilaatikko oli hyvää ja tänään pahaa. Hyvissä ajoin aloitettiin ruokailu huomioiden että temppuilujakso tulee varmasti. Ja niin se tulikin. Monta kertaa huomautin syömisestä. ja kun ei mennyt jakeluun millään, niin kyllä. Huusin että johan on helvetti kun ei millään tule mitään tästäkään asiasta kun viikkotolkulla tätä syömisasiaa veivataan. Kyllä lapsi alkoi syömään ja söi kaiken, ehti kerhoon.
Onneksi ei tarvi aina olla pahalla päällä. ja minulla on kilometrin pituinen pinna, mutta kun alkaa mennä siihen että sanon jo kahtakymmenettä kertaa samasta asiasta, niin saatan lopuksi korottaaääntäni että sana menee perille. Ja jos ei mene silloinkaan niin käytän voimasanojakin joskus.
Just aihetta vatvoneena, kun mietin että saako erityislapselle suuttua? Saako näyttää että on vihainen? Millätavoin sen saa näyttää?
Siis nää on just näitä äitien kiellettyjä tunteita joista ei pahemmin kirjoitella tai puhuta. Tai jos puhutaan niin todetaan että vaan suututtiin.
Minä suutun eriasioista eritavoilla. Huudfan, nalkutan ja meuhkaan. Olen aika tunnepitoinen persoona. Eli näkyy ja kuuluu varmasti millä mielellä olen.
Teinille nalkutan ja totean että kyllä ottaa päähän taas mitättömät hölmöilyt mitkä ovat itsestään selvyyksiä.
Erityislapselle suutuin kun oli ulosteellaan sotkenut illan tai yön tai aamun aikana koko sänkynsä petivaatetita myöten, seinät ja itsensä päästä varpaisiin. Koulussa kun tämä tuli ilmi että äiti on suuttunut ja huutanut, niin jouduin selittelemän suuttumustani
.Joo, aivan varmasti myönnän että pääsi varmaan joku: Voi helvetti! tai Voi vittu!
Siinä vaiheessa kun tällainen on tapahtunut toistakymmentä kertaa, niin alkaa olla pinna aika kireällä varsinkin kun lapsi nauraa räkäsesti päin naamaa ja hänen mielestään juttu on hauska. Minä en todellakaan ole nähnyt tässä mitään hauskaa ikinä. Tuntenut jopa inhoa siinä hetkessä sitä omaa lastani kohtaan. Saako lapselle suuttua? Ei vissiin saisi, vaikka hän on ymmärrykseltään vajavainen. Aina pitäisi vaan ymmärtää? Mä en ainakaan aina jaksa.
Tänään kerhoikäisen kohdalla suutuin kun temppuilu alkoi lounaan suhteen, niin kuin joka ikinen päivä. Eilen makaronilaatikko oli hyvää ja tänään pahaa. Hyvissä ajoin aloitettiin ruokailu huomioiden että temppuilujakso tulee varmasti. Ja niin se tulikin. Monta kertaa huomautin syömisestä. ja kun ei mennyt jakeluun millään, niin kyllä. Huusin että johan on helvetti kun ei millään tule mitään tästäkään asiasta kun viikkotolkulla tätä syömisasiaa veivataan. Kyllä lapsi alkoi syömään ja söi kaiken, ehti kerhoon.
Onneksi ei tarvi aina olla pahalla päällä. ja minulla on kilometrin pituinen pinna, mutta kun alkaa mennä siihen että sanon jo kahtakymmenettä kertaa samasta asiasta, niin saatan lopuksi korottaaääntäni että sana menee perille. Ja jos ei mene silloinkaan niin käytän voimasanojakin joskus.
Tänä aamuna viimeeksi huusin niin että kitarisat lepatti. Poika on jo valmiiksi flunssassa ja väitti olevansa niin kipeä että ei kykene töihin mennä mutta silti olis pitäny saada lähtee Crocseissa tai saappaissa ILMAN villasukkaa. Ja ilman pipoa, ilman ulkohousuja ja ilman käsineitä. Jätkä 8 vee.
M
"mhm"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja jassåå;27531498:mutta eihän lapselle saa suuttua(tai ei ainakaan huutaa), eikös se näin ole? ainakin palstan mukaan
Odota vaan tytsiä tähän ketjuun, sehän tuon tulee vankalla kokemuksellaan kertomaan.
V
"vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Päivittäin;27531365:sitä saa suutahtaa vähintään yhdelle, useimmiten molemmille isommalle. Ovat sellainen jääräpäinen riitapukariveljespari, että oksat pois.. Vauva on toistaiseksi ollut vain "kiltti"
ps. nuo veljeksetkin ovat erittäin fiksuja ja hyväkäytöksisiä - valitettavasti nuo ominaisuudet ovat yleensä esillä vain kodin ulkopuolella...
Ihan kuin mun näppikseltä! Naapurit ajattelee varmaan että voi lapsi parat kun äiti päivittäin karjuu,mutta ne ei tietenkään kuule seinien läpi sitä kymmentä kertaa kun pyydän kauniisti
V
"vieras"
Vieras
Kyllä suutun, ihan jok apäivä. Meillä on lapset 1v, 3v ja 5v, etenkin nuo isommat osaavat välillä temppuilla oikein kunnolla. Mulla on kyllä melkoisen pitkä pinna, mutta aika nopeasti korotan ääntä jos ei ala sana menemään perille. Välillä on ihan pakko jo senkin takia, että aina ei ehdi tai pääse fyysisesti estämään jotain hölmöilyä, mutta jotta kukaan ei satuta itseään, hölmöily on saatava loppumaan. Huudan erittäin harvoin, mutta silloin kyllä tenavat tietävät, että väärin on tullut tehtyä. Mitäs noita tilanteita nyt on...esim. kun yksi naarmutti kivellä uuden auton oven...silloin kun toinen viskeli puuroa pitkin seiniä, verhoja, kattoa sillä välin kun vaihdoin pienimmän vaippaa...niin ja silloin kun tuo esikoinen päätti vessassa kokeilla, että mitäs jos pöntön sijaan ruiskisi pissansa pitkin seiniä ja lattioita...Juu, onhan noita tilanteita ollut.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="mhm";27531507]Odota vaan tytsiä tähän ketjuun, sehän tuon tulee vankalla kokemuksellaan kertomaan. [/QUOTE]
Ai niin kun kaksivuotiaan kanssa pitää neuvotella.. just muuten luin jostain neuvolan vihkosta että kaksivuotias ei vielä edes ymmärrä että MIKSI toisen kädestä ei saa ottaa autoa. Voihan sitä selittää ja opettaa lapsen sanomaan ulkomuistista että "toisen kädestä ei saa ottaa autoa" mutta ei pidä odottaa että lapsi ymmärtää syyn ja seurauksen. Ei sillä että se jatkuva suuttuminenkaan auttaisi,mutta ei pienten lasten kanssa kyllä todellakaan neuvotella joka asiasta vaan jotkut asiat vaan nyt on niinkuin äiti sanoo.
[/QUOTE]Ai niin kun kaksivuotiaan kanssa pitää neuvotella.. just muuten luin jostain neuvolan vihkosta että kaksivuotias ei vielä edes ymmärrä että MIKSI toisen kädestä ei saa ottaa autoa. Voihan sitä selittää ja opettaa lapsen sanomaan ulkomuistista että "toisen kädestä ei saa ottaa autoa" mutta ei pidä odottaa että lapsi ymmärtää syyn ja seurauksen. Ei sillä että se jatkuva suuttuminenkaan auttaisi,mutta ei pienten lasten kanssa kyllä todellakaan neuvotella joka asiasta vaan jotkut asiat vaan nyt on niinkuin äiti sanoo.
A
"amalia"
Vieras
Uhmaikäinen lapsi, en ole koskaan huutanut hänelle, eikä todellakaan ole ollut edes lähellä. Suutun kyllä, mutta ulkoisesti olen rauhallinen ja jos lapsi huutaa niin puhun sitäkin rauhallisemmin, niin ennenpitkää hän hiljentyy kuuntelemaan uteliaisuuttaan. Kilpahuuto ei vaan ole tyyliäni, mutta enpä sitä tuomitsekaan jos joku sen toimivaksi kokee. Jos lapsi tekee jotain väärää tai vaarallista niin sanon tiukasti ja selitän tilanteen. On toiminut erittäin hyvin kun on vaan pohjattoman johdonmukainen. (Joo, taustasta voin sanoa että ongelmahevosia koulutin joskus ja sama toimi, ja siinä hommassa oppi ettei huutaminen ainakaan kannata).
Olen suuttunut. Olen melko pitkämielinen kun komennan lapsia mutta jos kymmenestä nätisti pyytämisestä huolimatta minua ei totella niin suutun kyllä ja silloin nousee desibelit. Eniten harmittaa jos on tullut kiroiltua.
Lapsia on viety jäähylle miettimään ja olen takavarikoinut lempileluja. TV- ja musakielto on yksi rangaistus.
Muutaman kerran esikoinen on saanut minut suuttumaan niin etten ole heti voinut "antaa anteeksi" kun lapsi on muuttanut käytöstään. Olen siis sortunut mököttämään lapselle mikä on äärettömän lapsellista. Tosin en ole pitkävihainen, vartti mökötystä ja sitten minun äidinsydän sulaa ja pyydän minäkin anteeksi.
Huomiotta jättäminen ja tyly kohtelu tosin kyllä tuntuu tehoavan enemmän kuin huutoäänestys.
Lapsia on viety jäähylle miettimään ja olen takavarikoinut lempileluja. TV- ja musakielto on yksi rangaistus.
Muutaman kerran esikoinen on saanut minut suuttumaan niin etten ole heti voinut "antaa anteeksi" kun lapsi on muuttanut käytöstään. Olen siis sortunut mököttämään lapselle mikä on äärettömän lapsellista. Tosin en ole pitkävihainen, vartti mökötystä ja sitten minun äidinsydän sulaa ja pyydän minäkin anteeksi.
Huomiotta jättäminen ja tyly kohtelu tosin kyllä tuntuu tehoavan enemmän kuin huutoäänestys.
V
"vieras"
Vieras
Esikoiseni on kohta 11-vuotias, toinen 9 ja sitten on alta vuoden ikäinen vauva. Vauvalle ei nyt voi suuttua, olisi aika hukkaan heitettyä. Noille isommille olen suuttunut niin lukemattomia kertoja, että niiden luettelmiseen (saati muistamiseen) menisi tovi jos toinenkin. Suututtuani olen voinut ärähtää, karjahtaa, karjua pidempään tai vain keskustella napakasti aiheesta. Seuraamus suuttumuksesta? No jos jotain tyystin älytöntä on tapahtunut tai sitten rikottu kodin sääntöjä, on siitä ikätasoisesti voinut seurata jäähy, jonkin etuuden menetys tai vaikka jälkien korjaustyötä lapsille. Yleensä se suuttumus ja karjahdus on se seuraus.
Similar threads
- "vieras"
- Aihe vapaa 2
- en tiedä
- Aihe vapaa