Oletko koskaan pettänyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tytsi-89
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
minä en tule koskaan pettämään ja sillä siisti.
on minulla ollut mahdollisuuksia ja tilaisuuksia vaikka kuinka paljon, mutta kun perhe ja oma mies on vaan tärkeämpiä kuin mikään muu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett-79:
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:
Tarkoitin lähinnä, että olen törmännyt ihmisiin, joita en tunne kunnolla, mutta heidän asenteensa, moraalinsa ym. on sellaista, etten ihmettele, kun olen kuullut, että ovat pettäneet,,,vaikea selittää tätä nyt ymmärrettävästi.

Mutta on olemassa ihmisiä joista ei olisi kukaan koskaan uskonut, että nämä pettävät.


Tämä on myös totta! Huomaattekos, alkaa keskustelut taas sujua, kun oikaistaan väärinkäsitykset ja tullaan hiukan vastaan ;) :)
Minusta muutama tyyppi yritti sanoakin tätä, että on ihmisiä joiden ei olisi ikinä uskonut pettävän. Mä en usko ns."pettäjätyyppiin".

 
Alkuperäinen kirjoittaja Anselmi Avaruusapina:
Tytsi miettii näitä asioita tv:n saippuasarjoihin pohjaten, eikä omaa henkilökohtaista kokemusta seurustelusta? Niinkö?

Niin. Hyvinkin pitkälti näin....


Ja täällä ei mun mielestä kukaan ole moralisoinut tuota tytsin päätöstä olla pettämättä vaan sitä, että sillä on varaa tuomita ne jotka ovat pettäneet!!!
Kukaan ei kuitenkaan voi tietää taustoja ja vaikka tietäisikin niin ei mulla ainakaan ole niin täydellistä elämää, että mulla olisi varaa arvostella muita.
Ymmärtää ei aina tarvitse eikä edes hyväksyä, mutta tarviiko siltikään tuomita? Nähtävästi tarvitsee.....


Ja ystävyyteen tuota on aivan turha peilata. Ystävyys ja parisuhde ovat kuitenkin niiiiiiiiin kaukana toisistaan, että ihan heti en niitä lähtis vertaamaan, että jos petät puolisoasi niin petät ystäväsikin. Vai tunteeko sun ystäväsi itsensä petetyksi jos käyt panemassa naapurin Mikkoa???
Ja vaikka sä pettäisitkin joskus puolisoasi (mitä et tietenkään ikinää tee, mutta jossitellaan nyt kuitenkin...) niin haluaisitko sinä, että KAIKKI sun ystävät hylkäävät sut vaan sen vuoksi? Koska sen jälkeen sinä olet moraalisesti arveluttava ja suhun ei voi luottaa?!! Miksi olla siis semmoisen ystävä? Vaikka mitään et olisi ystävilles tehnyt....!!! Siinä sitten saisit ihmetellä, että miksi kukaan ei halua olla sun kaveri.... syy? Pettäminen???!!!! Siitä ehkä myös pääsee siihen, että kuinka moni sitä edes kertoo tai mainostaa jos onkin pettänyt?
Sulla on niin korkea moraali, että en ainakaan oikeen jaksa uskoa, että vaikka joku sun ystävistäs olisikin pettänyt se siitä ensimmäisenä sulle tulisi kertomaan, koska tietää varmaan jo sanoessaan, että sieltä tulee tolkuton moraalisaarna ja sitä ei varmastikkaan kukaan siinä tilanteessa kaipaa.
Joten suosittelisinkin nyt pitämään ystävies kesken galluppia että kuka on pettänyt ja sen jälkeen jos vastaus on myöntävä viivaamaan ne sun ystäväkirjasta yli... pysyy sun kultainen sädekehä elämä tasapainossa.

Mutta siihen nähden olen ihan iloinen, että tuo asia tuli esille, koska
tässä taas näkee sen miten ihmiset muuttavat eri asiayhteydessä mieltään, koska täällä on kuitenkin ollut näitä ketjuja, että olisitko tällaisen naisen ystävä josta tiedät, että pettää miestään ja kertoisitko tälle miehelle?
No suurin osa vastauksistahan oli sitä luokkaa, että eivät voisi olla tämmöisen ihmisen ystävä ja että pysyisivät kaukana koko perheestä.
Tytsi varmasti kuuluu näihin.
Ainoostaan yhden tiedon perusteella tuomitaan ihmiset ilman, että vaivaudutaan sen enempää tutustumaan. Minusta se on surullisen säälittävää.... Niinkjo jo aikasemmin sanoin, että kuinka se onkaan niin
helppoa heittää se ensimmäinen kivi!!! :/


 
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta heitän tämänkin näkökohdan. Parisuhde on voinut alkaa jo tosi nuorena. On opiskeltu, menty naimisiin ja tehty lapset. Ihan hyvin menee mutta kolmekymppisenä iskee paniikki; tässäkö tämä oli!
En sitten ole kokeillut seksiä kuin tämän yhden miehen kanssa. Saattaa herätä kiinnostus millaista se olisi jonkun muun kanssa, haluaisiko minua oikeesti joku muukin ym? Tähän on tietysti helppo sanoa, että olisit elänyt aikansi ennen lapsia ja vakiintumista mutta ei ole parikymppisellä sama määrä järkeä päässä.
Mielestäni kuitenkin parempi vaikka pettää kuin hajoittaa saman tien koko perhe ja erota. pettämisestä ei toki kannata kertoa kellekään ja harvan pää kestää syyllisyyttä. Mutta näinkin voi käydä. "Pettämisvaiheen" jälkeen voi jatkaa jopa parempaa parisuhdetta!
 
nytpä oliskii antoisaa saada nuo isät- ja seksipalstojen mammuskat tänne vastailemaan :laugh:
en oo pettäny enkä usko kokevani tarvettakaan. pelisäännöt on sovittu kyllä kaikenlaisten tilanteiden varalle, ollaan kumpikin opittu lähipiirin toilailuista sen verran et ollaan kouliuduttu aika realisteiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja petturi:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta heitän tämänkin näkökohdan. Parisuhde on voinut alkaa jo tosi nuorena. On opiskeltu, menty naimisiin ja tehty lapset. Ihan hyvin menee mutta kolmekymppisenä iskee paniikki; tässäkö tämä oli!
En sitten ole kokeillut seksiä kuin tämän yhden miehen kanssa. Saattaa herätä kiinnostus millaista se olisi jonkun muun kanssa, haluaisiko minua oikeesti joku muukin ym? Tähän on tietysti helppo sanoa, että olisit elänyt aikansi ennen lapsia ja vakiintumista mutta ei ole parikymppisellä sama määrä järkeä päässä.
Mielestäni kuitenkin parempi vaikka pettää kuin hajoittaa saman tien koko perhe ja erota. pettämisestä ei toki kannata kertoa kellekään ja harvan pää kestää syyllisyyttä. Mutta näinkin voi käydä. "Pettämisvaiheen" jälkeen voi jatkaa jopa parempaa parisuhdetta!



Tosi sairasta minun mielestä. :$ Mä oon ollut mun miehen kanssa 16 vuotiaasta asti ja mennyt naimisiin 18 vuotiaana. Lapsi me saatiin 19 vuotiaina vahingossa. En oo ikinä harrastanut seksiä kenenkään toisen kanssa. Mä täytän 27 vuotta.
En oikein millään usko, että vielä kolme vuotta, niin muutunkin idiootiksi, jonka on yhtäkkiä saatava jokin "kokemus". En usko sitä miehestänikään. Ja todella toivon, että minulle oltaisiin rehellisiä, koska se nyt vaan on hyvän parisuhteen perusta.

Nuorena perheen perustaminen on tosi paska tekosyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja petturi:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta heitän tämänkin näkökohdan. Parisuhde on voinut alkaa jo tosi nuorena. On opiskeltu, menty naimisiin ja tehty lapset. Ihan hyvin menee mutta kolmekymppisenä iskee paniikki; tässäkö tämä oli!
En sitten ole kokeillut seksiä kuin tämän yhden miehen kanssa. Saattaa herätä kiinnostus millaista se olisi jonkun muun kanssa, haluaisiko minua oikeesti joku muukin ym? Tähän on tietysti helppo sanoa, että olisit elänyt aikansi ennen lapsia ja vakiintumista mutta ei ole parikymppisellä sama määrä järkeä päässä.
Mielestäni kuitenkin parempi vaikka pettää kuin hajoittaa saman tien koko perhe ja erota. pettämisestä ei toki kannata kertoa kellekään ja harvan pää kestää syyllisyyttä. Mutta näinkin voi käydä. "Pettämisvaiheen" jälkeen voi jatkaa jopa parempaa parisuhdetta!

onhan minullakin tuollaisia mietteitä, mutta ne saavatkin jäädä vaan mietteiksi.
olen teininä seurustellut useammankin pojan kanssa, mutta neitsyyteni menetin miehelleni.
 
joskus useita vuosia sitten.. seukkasin yhen idarin kans ja no ei oltu yhteyksis 2vkoon joten kaipa se suhe oli ollu jo ohitte... kävin kuksasee yhtä tyyppii.. viikko myöhemmin sain "poikaystäväni" kiinni ja hänellä oli jo uus et en kai mä sit oo pettäny...
 
Olen, suutelin toista miestä :ashamed: Ja sain siitä niin hirveet morkkikset että ei mitään rajaa... Sillon päätin että jos joskus tulee halu pettää niin ensin kyllä jätän... Eli nykyisessä suhteessa en ole pettänyt, enkä petä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:
Mä kyllä itse asiassa tiedän, että en pettäisi ikinä hetken huuman takia, jos olisi riskinä menettää sen vuoksi rakas aviomies =) Ajattelisin siinä tilanteessa seurauksia ja sitä, etten todellakaan pystyisi nauttimaan siitä seksistä kun kerran rakastaisin miestäni ja tajuaisin pettäväni sitä. Ja kyllähän sen jo tossa tilanteessa ymmärtää, ettei siitä mitään hyvää seuraa.

Tai siis en tiedä 100% varmasti, koska mistään ei voi ikinä olla ihan idiootinvarma.

Saanko kysyä, että miten ikinä voisit edes joutua tuohon hetken huumaan-tilanteeseen eli mahdolliseen pettämistilanteeseen jos on niin rakas aviomies ettet voisi edes ajatella hänen pettämistä kuten monissa ketjuissa sitä toitotat? Eikö ne hälytyskellot pitäisi soida jo ennen kuin tilanne pääsee niinkin pitkälle, että pitää ratkaista pettääkö vai ei.

 
Alkuperäinen kirjoittaja harmauduin:
Olin jopa ihan hirveästi aborttia vastaan, enkä hyväksynyt sitä missään muodossa.. Mutta entäs sit kun se sattuikin omalle kohdalle!? 15 vuotias kakara raskaana ja miettimässä että mitä tehdä! Lääkärissä kertoivat että raskaus olisi minulle hengenvaarallinen (niin kypsymättömät paikat vielä niin nuorella...) ja päädyin aborttiin.

Joops, en yleensä pahemmin näihin keskusteluihin kantaa ota, mutta tuli pakottava tarve kommentoida kun tämän viisaan lauseen tuolta välistä bongasin. Vai että ihan hengenvaarallinen.. Kyllä allekirjoittanutkin (+ moni muu samanikäinen esimerkiksi omassa tuttavapiirissäni ) on synnyttänyt 15-vuotiaana noista "kypsymättömistä paikoista" ihan oikean, elävän ihmislapsen. Paskat hengenvaarasta, mulle ei oo koskaan tommosesta mainittukaan.

Tai sitten mulla ja monella, monella kaverilla (jne) on jotenkin erityisen "kypsät paikat". :headwall:
 
Ja vielä: en ole pettänyt. Ja joo, en tiedä tulenko tulevaisuudessa pettämään. Tiedän että en siihen juuri nyt lähtisi, mutta mistäpä sitä tietää, mihin tää maailma on menossa ja mitä just mun elämä on kymmenen vuoden kuluttua. En kuitenkaan näe mitään syytä murehtia sitä nyt kun tässä hetkessä on hyvä ellää :xmas:
 
[quote="tytsi-89

Mä en ole tähän mennessä vielä koskaan livennyt tärkeimmistä periaatteistani. Kai se jo kertoo jotain, että suurin osa ihmisistä ei tod.näk. petä, joten minkä takia juuri mä olisin muka potentiaalinen pettäjä? :whistle: Joitakin asioita voi päättää/tietää etukäteen, ikävää, jos se ei kaikilta onnistu. Mulla on omanlaiseni moraali, ehkä teidän moraalinne on sitten hyvin erilainen, mä pystyn hillitsemään itseni ja pitämään kiinni periaatteistani, jos todella tahdon. Miksi pitäisi pettää, kun voi jättää? :headwall: Mä tiedän jo nyt, että mun olisi hyvin vaikea elää sen asian kanssa, että olen pettänyt miestäni..sitäpaitsi en aio koskaan harrastaa yhden illan juttuja niin en ainakaan seksin takia petä..jos tulee tarvetta pettää niin jätän ennemmin puolisoni. Mä en sitä paskaa halua aiheuttaa kenellekään, en voisi edes kuvitella koskevani varattuun mieheen, saati sitten että omaa miestäni pettäisin. Onneksi tunnen itseni paremmin kuin te, kukaan ei voi mun pääni sisälle nähdä.
[/quote]


Ihanan sinisilmäistä ja viatonta! Kyllä asia nyt vain on niin, ettet ole vielä juurikaan elämään nähnyt, joten sinuna pitäisin suuni supussa ja odottelisin elämän alkamista, enkä todellakaan menisi kokeneempia moralisoimaan.
Ei kai kukaan ajattele suhteen alkaessa, että tässä mulla on sellainen mies jota melko varmasti petän? Että kyllä nämä elämän yllätykset tuppaavat tulemaan niin sanotusti puun takaa.
Ja joskus vielä huomaat, että ihminen on melkein eläin tietyissä asioissa, kuten vaistoissa ja vieteissä. Otetaan esimerkiksi äidinrakkaus tai seksuaalinen intohimo. Ne on sellaisia asioita, joista ei montaa sanaa voi sanoa jos ei ole kumpakaan kokenut. Näin olen ymmärtänyt, ettei sulla kummastakaan kokemusta ole? Näissä asioissa järki, harkinta ja pidättyväisyys ovat hyvin kaukana. Äidinrakkautta ei voi verrata rakkauteen serkkuja tai muita kohtaan, intohimoon ei ole senkään vertaa vertauspohjaa. Ja sen verran on pakko opastaa, että vaikka neitsyytesi menettäisitkin, et välttämättä koe intohimoa...
Ja vaikka "olet jo 18" Ja "ajattelet edellen samoin kuin 13-vuotiaana, etkä 15-vuotiaasta ole miksikään muuttunut", niin nämä asiat juuri kertovat, ettet ole vielä valmis mitään näistä asioista edes kohtaamaan. Joten kasva rauhassa, silloin on hyvä vielä ehdoton ollakin. Mutta muista, mikään ei opeta niin kuin elämänkokemus. Siinä häviää koulut mennen tullen.

 
Yli kymmenen vuotta sitten, kun suhteemme oli nuori, niin tuli nykyistä miestäni petettyä. Tanssin, pussailin ja muuten vehtasin. Olin kuin vapaa, mutta tapahtumien edetessä sänkyasteelle, "juoskin karkuun" tilanteesta. Onneksi. Koen silti pettäneeni miestäni, vaikka en ole muiden kanssa "itse asiaa" harrastanutkaan.

Lapsellinen hölmö olin. Onneksi järkiinnyin ja nykyään lapsiakin on. Kai se jotenkin itsetuntoa korotti, kun miehiä pörräs ympärillä. Nykyään yritän pitää jalat maassa ja huomattavsti onnellisempi nykyään olenkin. Ja jos olisin silloin mieheni jättänyt, niin kyllä kaduttas. Sen verran mahtavaksi ihmiseksi osoittautunut. Kyllä nuorena ihminen osaa olla tyhmä!



 
Alkuperäinen kirjoittaja harald haaraparta harmaana:
minä en tule koskaan pettämään ja sillä siisti.
on minulla ollut mahdollisuuksia ja tilaisuuksia vaikka kuinka paljon, mutta kun perhe ja oma mies on vaan tärkeämpiä kuin mikään muu.


Mä olen samaa mieltä siitä, että ihminen voi tietää, ettei tule koskaan pettämään, ainakin melko varmasti. Moni täällä on sanonut, että tietää, ettei koskaan petä...mutta heti kun mä sanon samaa niin eikös kaikki ole jo kimpussa.
 
En vieläkään ymmärrä, että miksi pitäisi olla seurustellut ennen kuin voi sanoa, ettei pettäminen ole oma juttu eikä sitä tule koskaan tekemään. Täytyykö olla jo kolmekymppinen tai vanhempi, että voi sen sanoa/tietää? Pettäminen sattuu olemaan niin kaukana musta itsestäni, että tiedän, etten sitä koskaan mene tekemään..jos tekisin niin kyllä ihme tapahtuisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytsi-89:
En vieläkään ymmärrä, että miksi pitäisi olla seurustellut ennen kuin voi sanoa, ettei pettäminen ole oma juttu eikä sitä tule koskaan tekemään. Täytyykö olla jo kolmekymppinen tai vanhempi, että voi sen sanoa/tietää? Pettäminen sattuu olemaan niin kaukana musta itsestäni, että tiedän, etten sitä koskaan mene tekemään..jos tekisin niin kyllä ihme tapahtuisi.

näitä ihmeitä tapahtuu harva se päivä.. :kieh:
 

Yhteistyössä