Oletko koskaan pettänyt?

[tytsi-89]

tässä ketjussa on hullua se, että ne, jotka eivät hyväksy pettämistä tai eivät ole itse pettäneet koskaan (selvä vähemmistö siis ), leimataan naiiveiksi, kapeakatseisiksi ja mustavalkoisesti ajatteleviksi. Ja toitotetaan sitä, että elämänkokemus puuttuu tai että ei sitä koskaan voi tietää. Pettämälläkö se tarvittava puhevaltuus sitten saadaan asian suhteen? Minusta se on hyvä asia, että uskoo itseensä ja periaatteisiinsa. Jotkut toimivat periaatteidensa mukaan lopun elämänsä, toisilla osa periaatteista heittää häränpyllyä, joillakin kaikki. Mitä siitä sitten? Eri asiat ovat eri ihmisille tärkeitä! Jollekin on ihan sama, vaikka menisi ja panisi kaikkia vastaantulevia, joku toinen taas ei tee sitä. Jollekin on ihan sama, käykö kumppani vaakamamboilemassa muualla, toiselle se on maailmanloppu. Me olemme erilaisia, niin miehet kuin naisetkin, ja hyvä niin.

Minä olen 30v (samassa parisuhteessa elänyt nyt 10 vuotta), enkä koskaan ole ketään pettänyt. En tunne itseäni pettäjiä paremmaksi tai huonommaksi ihmiseksi. Mutta uskollisuus on minulle tärkeää, ollut jo aivan teini-iästä asti (tulin silloin petetyksi). Minulle se on yksi parisuhteen ehdottomista perusteista, niin tärkeä, että voin vilpittömästi sanoa, etten koskaan tule pettämään. En silti ole mikään täydellisyys, mulla on omat huonot puoleni, niin kuin kaikilla meillä. Meillä kaikilla on onneksi myös hyvät puolemme.

Sen verran vielä tähän pettämiskeskusteluun otan kantaa, että tämän jälkeen luen aivan uusin silmin niitä tämän palstan ketjuja, joissa jotakin naista on petetty. Niin kuin joku aiemmin mainitsikin, moni tässäkin ketjussa oman pettämisensä myöntänyt, kehottaa petettyä naista jättämään miehensä saman tien. Ja usein vielä tehostettuna tuolla legendaarisella "pettää kerran, pettää toistekin" -lausahduksella. Jos naiset ansaitsevat toisen tilaisuuden ja pystyvät muuttumaan, niin mikseivät miehetkin? Elkääkä nyt taas alkako vetää palkokasveja nenään, nämä ovat vain minun ajatuksiani!

Peesaan melkein joka sanaa!

 

[vieras]

Oon ollut kohta 20v yksissä mieheni kanssa, enkä ole pettnyt. Ja voin sanoa etten petäkkään, on tämän yhteiselon aikana ollut kuintekin niin paljon ylä-ja alamäkiä, kivikkoja ja kantoja että monikin olisi jo eronnut, karannut tai pettänyt. Mä olen lupautunut yhdelle miehelle *kunnes kuolema meidät eroittaa* ja tämä lupaus pitää. Häpeäisin itseäni, tekoani enkä pystyisi katsomaan läheisiäni enää silmiin jos pettäisin mieheni. Samalla pettäisin myös itseni, omat periaatteeni, omantuntoni.

 

[ellukka1]

tässä ketjussa on hullua se, että ne, jotka eivät hyväksy pettämistä tai eivät ole itse pettäneet koskaan (selvä vähemmistö siis ), leimataan naiiveiksi, kapeakatseisiksi ja mustavalkoisesti ajatteleviksi. Ja toitotetaan sitä, että elämänkokemus puuttuu tai että ei sitä koskaan voi tietää. Pettämälläkö se tarvittava puhevaltuus sitten saadaan asian suhteen? Minusta se on hyvä asia, että uskoo itseensä ja periaatteisiinsa. Jotkut toimivat periaatteidensa mukaan lopun elämänsä, toisilla osa periaatteista heittää häränpyllyä, joillakin kaikki. Mitä siitä sitten? Eri asiat ovat eri ihmisille tärkeitä! Jollekin on ihan sama, vaikka menisi ja panisi kaikkia vastaantulevia, joku toinen taas ei tee sitä. Jollekin on ihan sama, käykö kumppani vaakamamboilemassa muualla, toiselle se on maailmanloppu. Me olemme erilaisia, niin miehet kuin naisetkin, ja hyvä niin.

Minä olen 30v (samassa parisuhteessa elänyt nyt 10 vuotta), enkä koskaan ole ketään pettänyt. En tunne itseäni pettäjiä paremmaksi tai huonommaksi ihmiseksi. Mutta uskollisuus on minulle tärkeää, ollut jo aivan teini-iästä asti (tulin silloin petetyksi). Minulle se on yksi parisuhteen ehdottomista perusteista, niin tärkeä, että voin vilpittömästi sanoa, etten koskaan tule pettämään. En silti ole mikään täydellisyys, mulla on omat huonot puoleni, niin kuin kaikilla meillä. Meillä kaikilla on onneksi myös hyvät puolemme.

Sen verran vielä tähän pettämiskeskusteluun otan kantaa, että tämän jälkeen luen aivan uusin silmin niitä tämän palstan ketjuja, joissa jotakin naista on petetty. Niin kuin joku aiemmin mainitsikin, moni tässäkin ketjussa oman pettämisensä myöntänyt, kehottaa petettyä naista jättämään miehensä saman tien. Ja usein vielä tehostettuna tuolla legendaarisella "pettää kerran, pettää toistekin" -lausahduksella. Jos naiset ansaitsevat toisen tilaisuuden ja pystyvät muuttumaan, niin mikseivät miehetkin? Elkääkä nyt taas alkako vetää palkokasveja nenään, nämä ovat vain minun ajatuksiani!

samaa mieltä.

 

[lisse]

en ole, enkä aio,

 

[Minusta]

Elkääkä nyt taas alkako vetää palkokasveja nenään, nämä ovat vain minun ajatuksiani!

Viisi 400g pakastevihannespussia ajattelen vetäistä nekkuuni B)

No ihan ok siinä tapauksessa, että pussit sisältävät muitakin vihanneksia kuin palkokasveja! Juu, mä lähen nyt nukkumaan teidän mielenkiintoisesta seurastanne huolimatta, että jaksan aamulla ylöskin nousta...

 

[Scarlett O Harava]

On muuten kaksi eri asiaa, että on syy pettämiseen ja että se pettäminen olisi oikeutettua. Aivan oikeasti siihen pettämiseen voi olla syy, mutta ei se tee siitä pettämisestä mitenkään oikeuttua.

Ihminen joka on jossakin parisuhteessa pettänyt, voi olla 100% uskollinen toisessa parisuhteessa.

Kerran pettänyt voi ottaa opikseen ja olla pettämättä.

 

[vieras]

Mä kyllä itse asiassa tiedän, että en pettäisi ikinä hetken huuman takia, jos olisi riskinä menettää sen vuoksi rakas aviomies =) Ajattelisin siinä tilanteessa seurauksia ja sitä, etten todellakaan pystyisi nauttimaan siitä seksistä kun kerran rakastaisin miestäni ja tajuaisin pettäväni sitä. Ja kyllähän sen jo tossa tilanteessa ymmärtää, ettei siitä mitään hyvää seuraa.

Tai siis en tiedä 100% varmasti, koska mistään ei voi ikinä olla ihan idiootinvarma.

No mutta entäs jos se aviomies ei (enää) olekaan niin rakas? Suhteesta lähteminen vaikeaa, asiat paljon monimutkaisempia ja vastuullisempi mitä lukiolaisella, ihmissuhteissa kokemattomalla nuorella. Kuitenkin jos kaiken harmauden keskeltä nousee toivo jostain uudesta.

 

[tytsi-89]

Mä kyllä itse asiassa tiedän, että en pettäisi ikinä hetken huuman takia, jos olisi riskinä menettää sen vuoksi rakas aviomies =) Ajattelisin siinä tilanteessa seurauksia ja sitä, etten todellakaan pystyisi nauttimaan siitä seksistä kun kerran rakastaisin miestäni ja tajuaisin pettäväni sitä. Ja kyllähän sen jo tossa tilanteessa ymmärtää, ettei siitä mitään hyvää seuraa.

Tai siis en tiedä 100% varmasti, koska mistään ei voi ikinä olla ihan idiootinvarma.

Mä ihmettelin tätä asiaa tota toista ketjua lukiessanikin jo: ymmärrätkö sä, että syitä voi olla satoja, tuhansia, jokaisella ihmisellä ihan omia, vaikka oikeutusta ei? Ootko ikinä ajatellut että nämä kaksi on ihan tasan kaksi eri asiaa? Tuli vaan mieleen kysäistä nyt, vaikkei ylläoleva teksti tähän nyt varsinaisesti liitykään..

En ymmärrä, mitä tarkoitat, mutta kyllähän pettämiseen on monia syitä ja osa näistä syistä on ehkä jopa hyväksytympiä kuin osa, mutta silti mitkään syyt ei varsinaisesti ole oikeutettuja. On aivan eri asia pettää kerran ja ottaa siitä opikseen, kuin että pettää jatkuvasti eikä koe tunnontuskia.

Uskon, että voin lähes varmaksi sanoa, etten koskaan petä...luulisin, että näin voi jokainen sanoa asioista, jotka ovat todella tärkeitä itselleen (esim. uskollisuus ) , useimmat moraaliset asiat ovat sellaisia...mutta siltikään ei voi täysin tietää tulevasta.

 

[tytsi-89]

Oon ollut kohta 20v yksissä mieheni kanssa, enkä ole pettnyt. Ja voin sanoa etten petäkkään, on tämän yhteiselon aikana ollut kuintekin niin paljon ylä-ja alamäkiä, kivikkoja ja kantoja että monikin olisi jo eronnut, karannut tai pettänyt. Mä olen lupautunut yhdelle miehelle *kunnes kuolema meidät eroittaa* ja tämä lupaus pitää. Häpeäisin itseäni, tekoani enkä pystyisi katsomaan läheisiäni enää silmiin jos pettäisin mieheni. Samalla pettäisin myös itseni, omat periaatteeni, omantuntoni.

Tätä olen yrittänyt sanoa, mutta ei niin ei :headwall: Ei noi ota uskoakseen.

Kyllä mä ainakin uskon, jos joku sanoo, ettei aio koskaan tehdä jotain asiaa..etenkin, jos on kyse hänelle tärkeästä moraalisesta asiasta.

 

[Scarlett O Harava]

Haluan muuten sanoa vielä sen, että arvostan tytsi sun periaatteita olla pettämättä. Mutta älä aina niin paatoksella toitota ei koskaan. En tarkoita, että pettäisit koskaan ketään, mutta anna nyt elämän viedä vain eteenpäin ja katso mitä se tuo tullessaan. Niin ja suvaitse muidenkin ajattelutavat ja periaatteet.

 

[tytsi-89]

Mä kyllä itse asiassa tiedän, että en pettäisi ikinä hetken huuman takia, jos olisi riskinä menettää sen vuoksi rakas aviomies =) Ajattelisin siinä tilanteessa seurauksia ja sitä, etten todellakaan pystyisi nauttimaan siitä seksistä kun kerran rakastaisin miestäni ja tajuaisin pettäväni sitä. Ja kyllähän sen jo tossa tilanteessa ymmärtää, ettei siitä mitään hyvää seuraa.

Tai siis en tiedä 100% varmasti, koska mistään ei voi ikinä olla ihan idiootinvarma.

No mutta entäs jos se aviomies ei (enää) olekaan niin rakas? Suhteesta lähteminen vaikeaa, asiat paljon monimutkaisempia ja vastuullisempi mitä lukiolaisella, ihmissuhteissa kokemattomalla nuorella. Kuitenkin jos kaiken harmauden keskeltä nousee toivo jostain uudesta.

Sitten mä jätän sen miehen tai yritän ratkaista asian jollain muulla tavalla.

 

[vieras]

Mä kyllä itse asiassa tiedän, että en pettäisi ikinä hetken huuman takia, jos olisi riskinä menettää sen vuoksi rakas aviomies =) Ajattelisin siinä tilanteessa seurauksia ja sitä, etten todellakaan pystyisi nauttimaan siitä seksistä kun kerran rakastaisin miestäni ja tajuaisin pettäväni sitä. Ja kyllähän sen jo tossa tilanteessa ymmärtää, ettei siitä mitään hyvää seuraa.

Tai siis en tiedä 100% varmasti, koska mistään ei voi ikinä olla ihan idiootinvarma.

No mutta entäs jos se aviomies ei (enää) olekaan niin rakas? Suhteesta lähteminen vaikeaa, asiat paljon monimutkaisempia ja vastuullisempi mitä lukiolaisella, ihmissuhteissa kokemattomalla nuorella. Kuitenkin jos kaiken harmauden keskeltä nousee toivo jostain uudesta.

En pettäisi sittenkään. Ja mä olen se kohta 20v saman miehen kans ollut

 

[unea]

huoh, miten sä Tytsi jaksat.. Huomaatko itse, että kirjoitat nyt jo niin kuin sinulle on aiemmissa keskusteluissa sanottu, esim "ei voi täysin tietää tulevasta".. Aiemmin olit jo niin varma tulevasta, nyt et. Toki se on ihan hyvä että otat opiksesi asioista joista puhutaan, tai jäät niitä edes miettimään.
Ymmärrät sitten ehkä kymmenen vuoden päästä mitä sinulle on täälä yrittetty sanoa.

 

[tytsi-89]

Haluan muuten sanoa vielä sen, että arvostan tytsi sun periaatteita olla pettämättä. Mutta älä aina niin paatoksella toitota ei koskaan. En tarkoita, että pettäisit koskaan ketään, mutta anna nyt elämän viedä vain eteenpäin ja katso mitä se tuo tullessaan. Niin ja suvaitse muidenkin ajattelutavat ja periaatteet.

Mä yritän nyt hiukan rauhoittua, kiehun vieläkin Suututtaa vaan, kun pettäminen tuntuu nykyään niin yleiseltä asialta ja alan kohta pelkäämään, että kaikki pettää Ja mua vaan harmittaa, kun kukaan ei usko, että mä tiedän (melko varmasti ), etten tule pettämään, mulla on siihen omat syyni...ei mullakaan ole tapana epäillä muiden sanomisia. Uskon niitä, jotka sanovat, etteivät koskaan petä =) Esim. moni petetty tietää miltä se tuntuu eikä siksi ikinä petä.

Mut peace :flower: yritetään rauhoittua

 

[NeitiNasu]

Mä kyllä itse asiassa tiedän, että en pettäisi ikinä hetken huuman takia, jos olisi riskinä menettää sen vuoksi rakas aviomies =) Ajattelisin siinä tilanteessa seurauksia ja sitä, etten todellakaan pystyisi nauttimaan siitä seksistä kun kerran rakastaisin miestäni ja tajuaisin pettäväni sitä. Ja kyllähän sen jo tossa tilanteessa ymmärtää, ettei siitä mitään hyvää seuraa.

Tai siis en tiedä 100% varmasti, koska mistään ei voi ikinä olla ihan idiootinvarma.

Mä ihmettelin tätä asiaa tota toista ketjua lukiessanikin jo: ymmärrätkö sä, että syitä voi olla satoja, tuhansia, jokaisella ihmisellä ihan omia, vaikka oikeutusta ei? Ootko ikinä ajatellut että nämä kaksi on ihan tasan kaksi eri asiaa? Tuli vaan mieleen kysäistä nyt, vaikkei ylläoleva teksti tähän nyt varsinaisesti liitykään..

En ymmärrä, mitä tarkoitat, mutta kyllähän pettämiseen on monia syitä ja osa näistä syistä on ehkä jopa hyväksytympiä kuin osa, mutta silti mitkään syyt ei varsinaisesti ole oikeutettuja. On aivan eri asia pettää kerran ja ottaa siitä opikseen, kuin että pettää jatkuvasti eikä koe tunnontuskia.

Uskon, että voin lähes varmaksi sanoa, etten koskaan petä...luulisin, että näin voi jokainen sanoa asioista, jotka ovat todella tärkeitä itselleen (esim. uskollisuus ) , useimmat moraaliset asiat ovat sellaisia...mutta siltikään ei voi täysin tietää tulevasta.

Otetaan esimerkki, ihan oikeasta elämästä. Eräs nuori nainen päätti vaikean ja väkivaltaisen suhteen avopuolisonsa kanssa ensin pettämällä tätä, ja sen jälkeen jättämällä saman miehen vuoksi. Syy oli olemassa: nainen oli korviaan myöten rakastunut uuteen mieheen ja halusi paremman elämän tämän kanssa, ja he ajautuivat väliaikaiseen salasuhteeseen naisen pelätessä avopuolison reaktiota erouutiseen ja kaikkeen, mitä se piti sisällään. Syy siis oli.
Sen sijaan oikeutta naisella ei ollut. Ei siitä huolimatta, että oli verissäpäin käynyt terveyskeskuksen vastaanotolla, odottanut kylmässä t-paitasillaan poliisia kotipihassa, itkenut yöpaidassa ilman avaimia rappukäytävässä avopuolison heitettyä naisen kotoa ulos.
Pettämiseen ei ollut oikeutta, ei minkään moista, vaikka syy oli hyvä ja pätevä. Silti, normaalin moraalikäsityksen mukaan, tilanne olisi pitänyt hoitaa ihan toisin: ensin erota, sitten aloittaa uutta suhdetta toiseen mieheen. Kaikesta huolimatta. Ootko vielä kärryillä?

 

[tytsille]

Ymmärrän ja pidän hyvänä tuota asennettasi pettämiseen, maailman pitäisi enemmän tukea tuollaista ajattelua eikä tätä "haluan kokeilla kaikkea juuri nyt musita välittämättä".

Itse en ole koskaan pettänyt eikä minua ole petetty. Olen 33v, toisessa pitkässä suhteessani enkä ole seksiä harrastanut ikinä muiden kuin näiden kahden miehen kanssa. En voi vannoa mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta syvästi ihmettelisin jos pettämiseen päätyisin. Vaikeuksia on parisuhteissa oollut jo tähän mennessä aljon ja noita tilaisuuksia eteen tullut. vaikka joskus on mieli tehnyt, ei pettäminen ole ollut lähelläkään, se vaan tuntuu minusta niin väärältä. Noista parisuhdeongelmista on sitten selvitty -tai ei. En pidä itseäni sen parempana, tämä on vaan minulle tärkeä asia, jollekin muulle se on joku muu. En arvostele ystäviäni pettämisen mukaan.

Mutta ymmärrätkö tytsi-hyvä miten naurettavan lapselliselta kuulosti tuo kommenttisi että pystyt päältäpäin näkemään ihmisestä pettääkö hän vai ei? Samaa luokkaa kun lasten piirretyissä näkee jo päältä kuka on rosvo ja kuka kiltti setä. Joko olet pienessä päässäsi luonut oman mielikuvitusmaailman minkä mukaan näet ihmisistä kaiken päällepäin, tai sitten olet jokin meedio.

 

[NeitiNasu]

Mä kyllä itse asiassa tiedän, että en pettäisi ikinä hetken huuman takia, jos olisi riskinä menettää sen vuoksi rakas aviomies =) Ajattelisin siinä tilanteessa seurauksia ja sitä, etten todellakaan pystyisi nauttimaan siitä seksistä kun kerran rakastaisin miestäni ja tajuaisin pettäväni sitä. Ja kyllähän sen jo tossa tilanteessa ymmärtää, ettei siitä mitään hyvää seuraa.

Tai siis en tiedä 100% varmasti, koska mistään ei voi ikinä olla ihan idiootinvarma.

No mutta entäs jos se aviomies ei (enää) olekaan niin rakas? Suhteesta lähteminen vaikeaa, asiat paljon monimutkaisempia ja vastuullisempi mitä lukiolaisella, ihmissuhteissa kokemattomalla nuorella. Kuitenkin jos kaiken harmauden keskeltä nousee toivo jostain uudesta.

Sitten mä jätän sen miehen tai yritän ratkaista asian jollain muulla tavalla.

Olisipa kaikki miehet niin helppoja jätettäviä.

 

[tytsi-89]

huoh, miten sä Tytsi jaksat.. Huomaatko itse, että kirjoitat nyt jo niin kuin sinulle on aiemmissa keskusteluissa sanottu, esim "ei voi täysin tietää tulevasta".. Aiemmin olit jo niin varma tulevasta, nyt et. Toki se on ihan hyvä että otat opiksesi asioista joista puhutaan, tai jäät niitä edes miettimään.
Ymmärrät sitten ehkä kymmenen vuoden päästä mitä sinulle on täälä yrittetty sanoa.

No, kun enhän mä voi tietää, vaikka mulle iskisi joku mielenterveysongelma ja koko persoonallisuus muuttuis

 

[palmolive]

Odota kymmenen vuotta niin ymmärrät mitä sulle yritetään sanoa. Koskaan ei kannata sanoa ei koskaan...

Anteeksi vain, mutta 10 vuoden päästä olen 10 vuotta kypsempi ja fiksumpi, jolloin en varsinkaan petä...mä tiedän lähes 100% varmasti, etten petä koskaan. Aika pelottavaa, jos pettäisin, sillä sillon olisin varmasti tulossa hulluksi.

Eikös kaikki aina sanokin kun suuren rakkauden kohtaa, että koskaan en petä. Miksi sitten niin moni liitto hajoaa pettämisen vuoksi. Tulevaisuutta ei voi ennustaa.

Kirjoitat muutamassa kohtaa, että koskaan et voisi pettää. Kohta kuitenkin sanot, että mistään ei olla 100% varma. Eli et siis todellisuudessa ole varma siitä, oletko joskus pettäjä vai et.

 

[Huspati Huta]

huoh, miten sä Tytsi jaksat.. Huomaatko itse, että kirjoitat nyt jo niin kuin sinulle on aiemmissa keskusteluissa sanottu, esim "ei voi täysin tietää tulevasta".. Aiemmin olit jo niin varma tulevasta, nyt et. Toki se on ihan hyvä että otat opiksesi asioista joista puhutaan, tai jäät niitä edes miettimään.
Ymmärrät sitten ehkä kymmenen vuoden päästä mitä sinulle on täälä yrittetty sanoa.

No, kun enhän mä voi tietää, vaikka mulle iskisi joku mielenterveysongelma ja koko persoonallisuus muuttuis

Illan viimeiseni tähän aiheeseen: tuo oli rumasti sanottu, monessakin mielessä.

 

[Scarlett O Harava]

Haluan muuten sanoa vielä sen, että arvostan tytsi sun periaatteita olla pettämättä. Mutta älä aina niin paatoksella toitota ei koskaan. En tarkoita, että pettäisit koskaan ketään, mutta anna nyt elämän viedä vain eteenpäin ja katso mitä se tuo tullessaan. Niin ja suvaitse muidenkin ajattelutavat ja periaatteet.

Mä yritän nyt hiukan rauhoittua, kiehun vieläkin Suututtaa vaan, kun pettäminen tuntuu nykyään niin yleiseltä asialta ja alan kohta pelkäämään, että kaikki pettää Ja mua vaan harmittaa, kun kukaan ei usko, että mä tiedän (melko varmasti ), etten tule pettämään, mulla on siihen omat syyni...ei mullakaan ole tapana epäillä muiden sanomisia. Uskon niitä, jotka sanovat, etteivät koskaan petä =) Esim. moni petetty tietää miltä se tuntuu eikä siksi ikinä petä.

Mut peace :flower: yritetään rauhoittua

Tuo on totta, että pettäminen on aika yleinen asia nykyään. Itsekin olen sitä nähnyt ja kuullut joidenkin pettämisistä. Ja olen tosiaan pari entistä seurustelukumppania pettänyt.

Mutta mä toivon löytäväni sellaisen ihanan miehen jota ei tulisi mieleenkään pettää. Vaikka olen pettänyt joskus, niin olen sen verran kuitenkin jo oppinut että sillä ei voita mitään.

 

[MorbidMama]

Nyt te vaan jatkatte sitä ketjua joka lukittiin... Mä sanon et ootte ihqui ja kaikki oikeessa..omalla tavallaan ja eiq koisaamaan! Naminami pusipusi :heart: :wave:

 

[hyvä esimerkki]

Mä kyllä itse asiassa tiedän, että en pettäisi ikinä hetken huuman takia, jos olisi riskinä menettää sen vuoksi rakas aviomies =) Ajattelisin siinä tilanteessa seurauksia ja sitä, etten todellakaan pystyisi nauttimaan siitä seksistä kun kerran rakastaisin miestäni ja tajuaisin pettäväni sitä. Ja kyllähän sen jo tossa tilanteessa ymmärtää, ettei siitä mitään hyvää seuraa.

Tai siis en tiedä 100% varmasti, koska mistään ei voi ikinä olla ihan idiootinvarma.

Mä ihmettelin tätä asiaa tota toista ketjua lukiessanikin jo: ymmärrätkö sä, että syitä voi olla satoja, tuhansia, jokaisella ihmisellä ihan omia, vaikka oikeutusta ei? Ootko ikinä ajatellut että nämä kaksi on ihan tasan kaksi eri asiaa? Tuli vaan mieleen kysäistä nyt, vaikkei ylläoleva teksti tähän nyt varsinaisesti liitykään..

En ymmärrä, mitä tarkoitat, mutta kyllähän pettämiseen on monia syitä ja osa näistä syistä on ehkä jopa hyväksytympiä kuin osa, mutta silti mitkään syyt ei varsinaisesti ole oikeutettuja. On aivan eri asia pettää kerran ja ottaa siitä opikseen, kuin että pettää jatkuvasti eikä koe tunnontuskia.

Uskon, että voin lähes varmaksi sanoa, etten koskaan petä...luulisin, että näin voi jokainen sanoa asioista, jotka ovat todella tärkeitä itselleen (esim. uskollisuus ) , useimmat moraaliset asiat ovat sellaisia...mutta siltikään ei voi täysin tietää tulevasta.

Otetaan esimerkki, ihan oikeasta elämästä. Eräs nuori nainen päätti vaikean ja väkivaltaisen suhteen avopuolisonsa kanssa ensin pettämällä tätä, ja sen jälkeen jättämällä saman miehen vuoksi. Syy oli olemassa: nainen oli korviaan myöten rakastunut uuteen mieheen ja halusi paremman elämän tämän kanssa, ja he ajautuivat väliaikaiseen salasuhteeseen naisen pelätessä avopuolison reaktiota erouutiseen ja kaikkeen, mitä se piti sisällään. Syy siis oli.
Sen sijaan oikeutta naisella ei ollut. Ei siitä huolimatta, että oli verissäpäin käynyt terveyskeskuksen vastaanotolla, odottanut kylmässä t-paitasillaan poliisia kotipihassa, itkenut yöpaidassa ilman avaimia rappukäytävässä avopuolison heitettyä naisen kotoa ulos.
Pettämiseen ei ollut oikeutta, ei minkään moista, vaikka syy oli hyvä ja pätevä. Silti, normaalin moraalikäsityksen mukaan, tilanne olisi pitänyt hoitaa ihan toisin: ensin erota, sitten aloittaa uutta suhdetta toiseen mieheen. Kaikesta huolimatta. Ootko vielä kärryillä?

Pettäminen ei ole koskaan oikein, mutta joskus siitä voi oikeasti olle hyötyä. Juuri tällaisissa esimerkin tapauksissa sitä nainen usein on hyvin avuton ja huonosta suhteesta lähteminen vaikeaa. Helppo sanoa parisuhteessa kokemattomana että jättäisin miehen ensin, aina siihen ei ole voimia eikä rohkeutta. Perheväkivallan alla sitä jopa kuvittelee miehen lyömisellä olevan oikeutus ja ettei ansaitse itse parempaa.

Tuo salasuhde voi toimia herätyksenä siihen että muutakin on olemassa ja minullakin on oikeus onneen ja rakkauteen. Se voi olla liikkeelle potkaisevana voimana erolle, silloin kun naisesta ei muuten siihen olisi.

 

[tytsi-89]

Mä kyllä itse asiassa tiedän, että en pettäisi ikinä hetken huuman takia, jos olisi riskinä menettää sen vuoksi rakas aviomies =) Ajattelisin siinä tilanteessa seurauksia ja sitä, etten todellakaan pystyisi nauttimaan siitä seksistä kun kerran rakastaisin miestäni ja tajuaisin pettäväni sitä. Ja kyllähän sen jo tossa tilanteessa ymmärtää, ettei siitä mitään hyvää seuraa.

Tai siis en tiedä 100% varmasti, koska mistään ei voi ikinä olla ihan idiootinvarma.

Mä ihmettelin tätä asiaa tota toista ketjua lukiessanikin jo: ymmärrätkö sä, että syitä voi olla satoja, tuhansia, jokaisella ihmisellä ihan omia, vaikka oikeutusta ei? Ootko ikinä ajatellut että nämä kaksi on ihan tasan kaksi eri asiaa? Tuli vaan mieleen kysäistä nyt, vaikkei ylläoleva teksti tähän nyt varsinaisesti liitykään..

En ymmärrä, mitä tarkoitat, mutta kyllähän pettämiseen on monia syitä ja osa näistä syistä on ehkä jopa hyväksytympiä kuin osa, mutta silti mitkään syyt ei varsinaisesti ole oikeutettuja. On aivan eri asia pettää kerran ja ottaa siitä opikseen, kuin että pettää jatkuvasti eikä koe tunnontuskia.

Uskon, että voin lähes varmaksi sanoa, etten koskaan petä...luulisin, että näin voi jokainen sanoa asioista, jotka ovat todella tärkeitä itselleen (esim. uskollisuus ) , useimmat moraaliset asiat ovat sellaisia...mutta siltikään ei voi täysin tietää tulevasta.

Otetaan esimerkki, ihan oikeasta elämästä. Eräs nuori nainen päätti vaikean ja väkivaltaisen suhteen avopuolisonsa kanssa ensin pettämällä tätä, ja sen jälkeen jättämällä saman miehen vuoksi. Syy oli olemassa: nainen oli korviaan myöten rakastunut uuteen mieheen ja halusi paremman elämän tämän kanssa, ja he ajautuivat väliaikaiseen salasuhteeseen naisen pelätessä avopuolison reaktiota erouutiseen ja kaikkeen, mitä se piti sisällään. Syy siis oli.
Sen sijaan oikeutta naisella ei ollut. Ei siitä huolimatta, että oli verissäpäin käynyt terveyskeskuksen vastaanotolla, odottanut kylmässä t-paitasillaan poliisia kotipihassa, itkenut yöpaidassa ilman avaimia rappukäytävässä avopuolison heitettyä naisen kotoa ulos.
Pettämiseen ei ollut oikeutta, ei minkään moista, vaikka syy oli hyvä ja pätevä. Silti, normaalin moraalikäsityksen mukaan, tilanne olisi pitänyt hoitaa ihan toisin: ensin erota, sitten aloittaa uutta suhdetta toiseen mieheen. Kaikesta huolimatta. Ootko vielä kärryillä?

Joo ja pystyn jopa ymmärtämään pettämisen tässä tilanteessa, kun puoliso on ihan mätä. Mun paasaukset koskee enemmän niitä viattomia, rakastavia puolisoita.

 

[unea]

Niin ja Tytsi, en epäile hetkeäkään sinun päätöstäsi olla pettämättä.
Se ei ole minun asiani eikä minua liikauta suuntaan tai toiseen.

Mutta kun sulla tota asioihin vaikuttamisen tarvetta tuntuu olevan, niin miksi et käyttäisi sitä oikeasti hyödyllisiin asioihin, esim lasten, eläinten tai vähäosaisten hyväksi. Sillä sä voisit omaltaosaltas yrittää tehdä maailmasta vähäsen paremman paikan, et sillä, että jaat ohjeita täälä pettäjille ja petetyille, siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään.