Oletko koskaan ollut kunnolla hunningolla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Oletko joskus harhautunut elämänpolullasi ns. hunningolle? Miten pitkäksi aikaa ja mitä tapahtui? Vai oletko aina ollut ns. "kunnollinen".

"Nykymerkitys hunningolle menemisestä viittaa kunniallisen ihmisen elämäntavasta luopumiseen."
 
No en kunnolla, mutta...


Sinä keväänä kun täytin 20-vuotta vietin opeskelusta vapaavuotta ja tein vuorotyötä tehtaassa. Tilanne alkoi hissuksiin valua siihen, että viikonloppuisin vietin baarielämässä molemmat viikonloppuillat ja mukaan hipsuivat myös keskiviikot ja olin jo useamman kerran hakenut "saikkua" jottei tulisi tilannetta milloin on pakko mennä krapulassa tai vielä humalassa duuniin.

Ja koska anniskelupaikat menivät kiinni aamuviideltä ja sit piti aina miettiä "mitäs nyt" niin uhä useammin löusin itseni "kunnollisen ihmisen" mielestä vääränlaisesta seurasta. Olen mm. yöpynyt purkukuntoisessa talossa jossa mulle sanottiin ettei saa riisua kenkiä koska lattialla on lasia ja neuloja.

Mut kevät voitti. Ja vaellusfiilis ja päätin muuttaa suunnan. Muutinkin.
 
No en kunnolla, mutta...


Sinä keväänä kun täytin 20-vuotta vietin opeskelusta vapaavuotta ja tein vuorotyötä tehtaassa. Tilanne alkoi hissuksiin valua siihen, että viikonloppuisin vietin baarielämässä molemmat viikonloppuillat ja mukaan hipsuivat myös keskiviikot ja olin jo useamman kerran hakenut "saikkua" jottei tulisi tilannetta milloin on pakko mennä krapulassa tai vielä humalassa duuniin.

Ja koska anniskelupaikat menivät kiinni aamuviideltä ja sit piti aina miettiä "mitäs nyt" niin uhä useammin löusin itseni "kunnollisen ihmisen" mielestä vääränlaisesta seurasta. Olen mm. yöpynyt purkukuntoisessa talossa jossa mulle sanottiin ettei saa riisua kenkiä koska lattialla on lasia ja neuloja.

Mut kevät voitti. Ja vaellusfiilis ja päätin muuttaa suunnan. Muutinkin.

Kyllähän tuo ihan lasketaan.

Minä olin 5 vuotta hunningolla. Siis oikein kunnolla. Toki siinä oli pieniä taukoja, että tein jotain duunia. Sain alkuun ansiosidonnaista mutkun se loppui niin ihan niitä minimirahoja. Sitä pärjäs silti. Ja sit oli erinäisiä "poikaystäviä", jotka rahoitti sen elämän. Alkoholistihuoran elämän suoraan sanoen.

Onneksi sain itteni tuolta vedettyä pois. Siitä hauskaa oli ehkä ekat kuukaudet, max. eka vuosi. Huumeitakin tuli käytettyä, mutta vähässä määrin, lähinnä maria. Pienempi paha se oli kuin alko.
 

Yhteistyössä