N
M
millipilli
Vieras
M
minämamma
Vieras
V
vieras
Vieras
V
vieras
Vieras
Olen miettinyt, mutta en sitä voisi tehdä. Tai voinpa hyvinkin, mutta vasta sitten kun kaikista minulle tärkeistä ihmisistä on ensin aika jättänyt... Mitä toivottavasti ei tapahdu.
olen, silloin kun sairauteni oli pahimmillaan.
Nykyään menee paremmin, paljon paremmin.
Lääkkeistäkin pääsin eroon kohta 3kk sitten kun sain "terveenpaperit" =)
Mutta usein niitä sen "elämän" aikaisia asioita muistelee, ehkä ne on jollain tapaa kasvattanut, opettanut ja auttanut näkemään ja tunnistamaan itsen ja muiden tunnetiloja ja mahdollisia ongelmia paremmin.
Nykyään menee paremmin, paljon paremmin.
Lääkkeistäkin pääsin eroon kohta 3kk sitten kun sain "terveenpaperit" =)
Mutta usein niitä sen "elämän" aikaisia asioita muistelee, ehkä ne on jollain tapaa kasvattanut, opettanut ja auttanut näkemään ja tunnistamaan itsen ja muiden tunnetiloja ja mahdollisia ongelmia paremmin.
M
Mrs Cunningham
Vieras
Harkinut olen joskus, mutten voisi sitä koskaan toteuttaa, lasteni takia kestän mitä vain :heart:
J
joo...
Vieras
Murrosikäisenä ja sittemmin pienen lapsen hyvin yksinäisenä yksinhuoltajana, jolloin ajattelin kävellä hyiseen avantoon lapsen kanssa. Mutta vaikka itseni olisinkin voinut tappaa, niin lastani en voinut. Enkä voinut myöskään jättää lastani yksin. Joten hampaat irveeseen, henkäys kerrallaan happea sisään ja ulos... Kyllä se siitä parin vuoden päästä jo helpotti.
M
masis
Vieras
tai siis poden kuolemankaipuuta. En koskaan kuitenkaan tekisi itselleni mitään. Minulla on 2 ihanaa syytää elää.
No varsianisesti en mut mut.... :/
Ystävän itsemurhan jälkeen oli oli olot niin pahoja että kun lääkäri neuvoi ulkoilemaan ym. mietin että jos lähtis jäälle käveleen kun on niin kiva ilma, tuli ajatus että no jos se jää pettääkin, ja heti perään ajatus että no hittoakos sillä olis väliä jos mä jäihin tippuisin, helpottais vaan oloa.
Ja olin lähdössä reissuun, yleensä jännitän lentomatkoja mut nyt mietin vain että no jos se kone tippuu, no hittojakos sitä, sit tippuu ja on taas helpompi olla.
Ystävän itsemurhan jälkeen oli oli olot niin pahoja että kun lääkäri neuvoi ulkoilemaan ym. mietin että jos lähtis jäälle käveleen kun on niin kiva ilma, tuli ajatus että no jos se jää pettääkin, ja heti perään ajatus että no hittoakos sillä olis väliä jos mä jäihin tippuisin, helpottais vaan oloa.
Ja olin lähdössä reissuun, yleensä jännitän lentomatkoja mut nyt mietin vain että no jos se kone tippuu, no hittojakos sitä, sit tippuu ja on taas helpompi olla.
Olen kyllä, ja monesti. Eilenkin mietin, että jos ranteitten auki vetäminen ei sattuisi niin paljon, niin olisin sen jo varmaan tehnyt... Toisaalta yritän jaksaa lasten takia, välillä tuntuu, että ei ole pakotietä, kun lasten takia ei voi edes kuolla...
J
jensku
Vieras
eipä ole ikinä tullut kait mitään niin vaikeaa juttua eteen että oisin noin syvälle vajonnut...vaan oon kahta kauheammin koittanut taistella vastaan.
V