Toggle sidebar

oletko kokenut että olet JOUTUNUT LUOPUMAAN jostakin elämässäsi lapsen synnyttyä

Vastaa
Ä

äiti 40plusplus

Aktiivinen jäsen
28.05.2005
10 811
0
36
tuli jostakin keskustelusta vaan mieleen.... Eli oletko kokenut että vauvan myötä olet menettänyt jotakin elämästäsi? Oleko pystynyt elämään juuri niin kuin olet halunnut? vai onko molemmat, sekä vauva että sinä joutuneet tekemään myönnytyksiä?
Oma elämäni on lasten myötä muotoutunut omanlaisekseen vaikka se olisi varmaan muutenkin ajan myötä muuttunut.
 
Olen, siitä omavapaudesta. Mutta ei se ole sillälailla negat asia koska vauva ei silti estä elämästä, on vain laittanut asiat uuteen järjestykseen. Ja nyt on tällaisen elämän aika perheenä :heart:
 
En koe että olisin joutunut luopumaan. Vaan nimen omaan se on mukautunut lapsen myötä. En ole ikinä ollut mikään kova baarissä kävijä tms. Joskus sitä ajattelee et "milloinhan mä saan omaa aikaa?" Mutta sitähän saa heti kun ottaa. :heart:
 
Tietyt kaverit jäi esim pois, kun jostain syystä yhteydenpito loppui. Tietenkin olen myös luopunut vapaaehtoisesti asioista, kuten usein toistuneista baarireissuista yms. mutta nuo tetyt ystävät mainitsisin sellaiseksi asiaksi, josta olen nimenomaan JOUTUNUT luopumaan. Parhaan ystäväni menetin, koska ei lapsettomuuden takia kestänyt raskauttani eikä myös nykyään jo 2-v poikaani :(
 
Totta kai väistämättä lapsen tultua joutuu luopumaan vapaudestaan enemmän tai vähemmän. Olen myös esim. lykännyt kunnianhimoisimpia uratavoitteita. Olen työelämässä vielä yli 30 vuotta, että sitä ehtii vielä ja pitäähän sitä säästää jotain haasteita sinne 40-50 -vuotiaaksikin. Nyt kun on haastetta kotona..

Kyllä suunnilleen kaikkia asioita voi tehdä mitä ennenkin, mutta vähemmän jo ihan senkin takia, että tunteja on vuorokaudessa edelleen sama määrä ja lapset vievät niistä suuren osan. Ei voi itsekkäästi tehdä ihan mitä lystää ja milloin lystää, vaan eletään lasten tahtiin. Mutta ei se mikään paha asia ole. Asiat pitää vain laittaa uuteen arvojärjestykseen. Jos koko ajan haaveilee jostain muusta kuin tästä elämästä joka on, niin vaikeaksi menee.

Olen saanut tehdä kaikkea mahdollista ennen lapsia, että sitä vapautta ym. en enää tule kaipaamaan. Tämä on elämämme parasta aikaa. Kaikki mistä joutuu luopumaan (ainakin osittain) on pientä ja merkityksetöntä kärpäsen surinaa siihen verrattuna, mitä lapset antaa ja miten tärkeitä ne ovat.
 
About 2,5v siitä kun on viimeksi tullu nukuttua aamu 7.30 pidempään. Mutta muutoin ei merkittäviä muutoksia. Monenlaisia juttuja teen edelleen, kuten ennen lapsiakin, mutta ehkä harvemmin. Teen kuitenkin.
 
On aika harva asia, josta joutuu lopullisesti, iänkaikkisesti LUOPUMAAN. Montaa asiaa voi joutua LYKKÄÄMÄÄN tai laittamaan väliaikaisesti syrjään tai toissijaiseen asemaan, mutta joskus taas sitä yhteistä aikaa tulee miehen kanssa enemmän, tulee siivousrauhaa, mahdollisuutta harrastaa omia juttuja enemmän jnejnejne.

Nykyään osataan kai liiankin hyvin elää tässä päivässä, kun ei nähdä elämän kokonaisuutta ja sitä, että on vielä vuosiKYMMENIÄ elämää jäljellä kun lapset ovat jo isompia. Siksi varmaan tulee paljon erojakin, kun heti kun vuosi, kaksi on rankempaa, niin ei kestetä sitä eikä nähdä elämässä pidemmälle.
 
Joskus kaipaan ihan omaa rauhaa joka kortilla,meillä 3 lasta ja yleensä eivät ole hoidossa mummolassa yhtäaikaa,päiväkodissa kyllä mutta silloin olen töissä.Mutta kyllähän nuo kasvavat ja alkavat olla itsenäisiä joten tilapäistä tämäkin vain..
 
no en ole jotunut mistään luopumaan, tosin olemme aina olleet molemmat kotona viihtyvää lajia, eikä menojalkaa ole vipattanut vuosiin ennen lastakaan. Olen saanut lapseltani unelmani toteen eli olen saama puolella, en mistään luopunut tai mitään menettänyt, no ehkä tuo kolo tuolla jalkovälissä oli hetken varsinainen tuulitunneli...
Omaa aikaakin on meillä yhdessä puuhailessa tai tuo muru välillä vieressä katsomassa (ihan pian 2v.) ja avustamassa, josko tämä mamma apua tarvitsee. Eilen juuri moppasi kylppärin lattian :)

Elämäni on juuri sellaista, kuin halusin sen olevan lapsellisena perheenä, kadehdi en muiden elämäntilanteita, omaani rakastan ja tässä olen, että pysyn.
 
En varsinaisesti koe JOUTUNEENI luopumaan mistään.

Kyllä se on ollut tiedossa jo vauvoja harkitessa, että elämä muuttuu. Ihan vapaaehtoisesti olen luopunut asioista, joista olen.

Ja toisaalta. Tää kuulostaa karummalta kuin on, mutta...
Se vauvahan on aina se, joka on tullut viimeisenä meidän perheeseen.

Me tehdään alusta asti asioita vauvan takia ja vauvan tavalla, mutta kyllähän sekin on olemassa sillä meiningillä, että se on tullut meille ja tottuu meidän tapoihin.

Menemäänkin olen päässyt sen minkä olen halunnut, nykyään se ei ole paljon.
Baarireissuja lukuunottamatta olen tietysti mennessäni aika usein kerännyt kakarat kyytiin, mutta ihan yhtä extempore liikennöin nytkin niin paljon kuin tunnen tarpeelliseksi.
Varsinainen liikkeelle lähteminen vaan vie vähän enemmän aikaa kolmen pienen kanssa, kuin yksin. :D
 
Omasta ajasta aika pitkälti, ja tarpeeksi pitkistä yöunista. Sekä tietysti siitä, että voi itse päättää milloin lähtee johonkin ja mihin, nyt on elettävä lasten ehdoilla. Mutta tuo jälkimmäinen nyt oli odotettavissa, kahden ensimmäisen lupailtiin pysyvän ennallaan tai palautuvan ennalleen viimeistään pikkuvauvavaiheen jälkeen... Mutta eipä vaan ole ukkojen lupaukset pitäneet paikkaansa |O
 
Taidosta nukahdella pitkin päivää, minne milloinkin. :D Mutta alan taas oppia siihenkin takaisin...

Eli oikeastaan en usko mitään menettäneeni, elämä vain on erilaista.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

V
Voisko tää liittyä Enkeli-Elisaan? Bongasin eräältä palstalta!
Viestiä
11
Luettu
6K
Aihe vapaa
vierailija
V
Risanukke
Synnitön rietas
Viestiä
2
Luettu
71K
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
Onja
Onja

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa