Tavallaan kaduin, että entisen avomiehen kanssa otettiin kissa. Se oli enemmänkin miehen toive ja kun erosimme, kissa jäi hänelle (minulle taas koira). Harmillinen asia on siksi, että avomies antoi kissan kuitenkin puolen vuoden päästä uuteen kotiin, koska hänen uusi tyttöystävänsä oli kissoille allerginen. Ei tuntunut hyvältä minunkaan sitä ottaa, sisäkissaksi 20 neliön yksiöön koiran kanssa.
Lapsuudessani meillä oli myös kissa, sen ottamisesta en voine olla vastuussa vaikka toki toiveeni hankintaan vaikutti. Pissaili herkästi sänkyyn ja lattialle jääneisiin vaatteisiin, joten oli siinä mielessä melko harmillinen otus. Se oli meillä 8 vuotta, mutta kun vanhempani erosivat kumpikaan ei sitä suostunut ottamaan, vaan se annettiin uuteen kotiin.
Kissaa en enää aio ottaa, koirat ovat minulle sopivampia lemmikeitä.