Joskus pahimpina päivinä en kehdannut mennä muiden kanssa samaan aikaan puoli kahden kahvitauolle, kun kädet vatkasi niin paljon yksinäänkin, että puolikuppia oli sekunnissa lattialla. Tähän jos olisi lisännyt sen tunteen, että käytöstäni tarkkaillaan, olisin varmaan murtunut henkisesti ja alkanut itkeä. Joskus kasvosuojaa pitäessä saatoin yhtäkkisesti syrjäsilmällä havaita, että joku seinään nojaava palkki kaatuu päälleni. Näitä sitten väistelin ja silminnäkijä nauraa, kun on ns. "säikyt" päällä. Selvänä näin ei koskaan käynyt. On tietysti hyvä olla aistit valppaina töissä, muttei kuitenkaan ihan saaliseläimenä (vauhkona) pitäisi säntäillä. Aikana, jolloin tupakkaakin vielä poltin, oli onni että työskentelin tavallisesti omassa rauhassa pihalla. Muutaman kerran oksensin kesken tupakin, kun niin herkkänä oli maha edellisillan koettelemuksista. Ja mitä tästä opimme: ei yhtikäs mitään, eli töitten jälkeen suoraan "maitokauppaan" ja 0,7 kuutiodesimetriä kossua mukaan, sekä muutama olut ja pari siideriä. Kerran tajusin vasta klo 11 kieppeillä olevani töissä, ihmettelin kovasti, että miten olin siihen asti tehtävistäni selvinnyt, rutiinilla varmaan. Nyt pakko vähän valistaa nuorempia: viisas oppii muiden virheistä, tyhmä omistaan ja idiootti ei mistään. Itse kuulun tuohon viim.mainittuun ryhmään, joten jos haluat tuhota ainoasi, ota oppia, jos et, ota opiksi. Toivottavasti viimein katkolla keksin itselleni korvaavaa toimintaa, muuten elinaikaa keskimäärin 13 vuotta jäljellä. Tosin lääkärin mukaan "puolet elää vähemmän aikaa, puolet pidemmän aikaa". Jos joku nyt tajuaa tämän kirjoitusvirheitä täynnä olevan, kännissä rustatun tekstini perusteella ruuvata korkin kiinni, ei elämäni mennyt täysin hukkaan, jos ei...