Oletko antanut lapselle nimen ennen vai jälkeen syntymän?

Eli onko nimi ollut jo valmiina ennen kuin hänet näit?

 

Oli valmiina molemmille sukupuolille ja ne nimet sitten tulivat käyttöön kun lapset ovat tyttö ja poika (ei kaksoset).

 

Oli valmiina molemmille sukupuolille ja ne nimet sitten tulivat käyttöön kun lapset ovat tyttö ja poika (ei kaksoset).

Näin meilläkin.

 

jälkeen. ja en henk koht tajua miten nimen voi edes päättää etukäteen, näkemättä ja tuntematta vauvaa.

 

Jälkeen. Ei ollut tietoa sukupuolesta. Ja eihän kaikki vauvat edes näytä jonkun tietyn nimisiltä, vaikka kuinka olisi päättänyt nimen ennakkoon.

 

jälkeen.
mutta ei me kyllä katsottu, että onko vauva nimensänäköinen tai -oloinen, vaan lähinnä taisteltiin miehen kanssa mikä nimi kummallekin sopisi
ja ihan nimiensä näköisiä nuo silti ovat nykyisin kumpikin.

 

jälkeen. ja en henk koht tajua miten nimen voi edes päättää etukäteen, näkemättä ja tuntematta vauvaa.

En mä nimeä anna sen perusteella, millainen vauva on vaan sen, mikä nimi on mielestämme kiva. Ja vaikea se nyt on parin kuukauden ikäisestä miettiä, sopiiko sille nimeksi Rauha vai Justiina.

Meillä oli nimi valmiina ennen syntymää, myös toinen ja kolmas nimi.

 

Ennen. Laitokselta asti puhuteltu nimellään.

 

Aina ollut tytön ja pojan nimi valmiina ennen syntymää. Ja nimi tullut aina käyttöön. =)

 

Molemmille oli valmiina nimi, mutta jos ois tuntunu, että ei ole sen nimen oloinen tai näköinen, ois nimi menny vaihtoon.

 

Nimi ollut jo aiemmin ja sitten vielä lapsen synnyttyä pohdittu sopivuutta, kertaakaan ei oo nimi vaihtunut vaan sopivat on kullekin ollut =)

 

Jälkeen. En oo ikinä pystynyt keksimään nimiä raskausaikana. Itseasiassa, yksikään mun lapsista ei kanna mun keksimää nimeä

 

jälkeen. ja en henk koht tajua miten nimen voi edes päättää etukäteen, näkemättä ja tuntematta vauvaa.

Minä olen sellainen epäherkkä ihminen, että minä en yhdistä mitään nimeä tiettyyn luonteenpiirteeseen, korkeintaan joku nimi muistuttaa jostain henkilöstä, mutta ei nyt muutenkaan annettu nimiä joka on tutuilla. Ja toisekseen, olen sellainen epäherkkä äiti, joka ei tunne lastaan kuin vasta joskus aikojen päästä, tosin ei sillä ole väliä, kun en yhdistä nimiä mihinkään luonteenpiirteeseen.

Minä ajattelen että lapsi kasvaa nimen mukana ja hänestä tulee nimensä näköinen, ei niin että nimi on alkujaan lapsen näköinen. Näin me ollaan erilaisia.

 

Olihan meillä valmiina ne nimet, mitkä siihen synnärille menevään lappuseen piti laittaa, jos joutuvat hätäkasteen tekemään mutta niistä nimistä vain keskimmäinen sai heti oman nimensä käyttöön - sattui kerrankin nimi natsaamaan tulijalle. Esikoisen ja nuorimmaisen kohdalla nimen löytäminen oli sangen hankalaa - ja hyvin viimetipoille se nimenmetsästys sitten jäikin, esikoiselle saatiin nimi valmiiksi päivää ennen kastejuhlaa...nuorimmaiselle muutama päivä aikaisemmin.

 

On päätetty jo etukäteen

 

Ennen.
Olisin vaihtanut, jos lapsi ei olisi ollut niemsä näköinen.

 

Oli valmiina jo ennen kuin olin edes raskaana.
Autossa pyöri erään henkilön käyntikortti josta nimen nappasimme.

 

mulla oli valmiina mut mies ei lämmenny. päästiin kuitenki yhteisymmärrykseen

 

Yhden lapsen nimi löytyi vasta syntymän jälkeen. Kaksi on saanut etukäteen mietityt nimet..

 

Kummallakin kertaa ollut tytön ja pjan nimi valmiina ja valmiiksi mietitty nimi tullut käyttöön kummallakin kertaa.
Esikoisen nimen päätin itseasiassa jo vuosia ennen kun tapasin edes mieheni.

 

meillä oli 2 vaihtoehtoa valmiina ja syntymän jälkeen toinen valittiin kun "näytti" enemmän sen nimiseltä.

 

Meillä oli kakkoselle nimi valmiina, isoveljen ideoima. Pojalle itselleen löytyi nimi vasta hänen synnyttyään.
Nyt odotan kolmatta, eikä ole mitään tuntumaa mihinkään nimeen.

 

Esikoiselle jäi nimi joka oli merkitty synnärille menevään lappuun. Mies halusi pojalle tietyn nimen ja sit tytön nimeksi "heitin" samalla kirjaimella alkavan nimen joka mielestäni sopi sekä "vauvalle että vaarille" ja nimi jäi sit tytölle. Kuopuksen kohdalla taas nimi keksittiin vasta syntymän jälkeen ennen ristiäisiä. En muista et mikä nimi oli siinä täytettävässä lanketissa vai oliko edes mitään nimeä. Meikkäkin "lapsi on kasvanut nimeen" eikä toisinpäin ts nimeä ei ole annettu lapsen mukaan.

 

jälkeen. ja en henk koht tajua miten nimen voi edes päättää etukäteen, näkemättä ja tuntematta vauvaa.

Minä olen sellainen epäherkkä ihminen, että minä en yhdistä mitään nimeä tiettyyn luonteenpiirteeseen, korkeintaan joku nimi muistuttaa jostain henkilöstä, mutta ei nyt muutenkaan annettu nimiä joka on tutuilla. Ja toisekseen, olen sellainen epäherkkä äiti, joka ei tunne lastaan kuin vasta joskus aikojen päästä, tosin ei sillä ole väliä, kun en yhdistä nimiä mihinkään luonteenpiirteeseen.

Minä ajattelen että lapsi kasvaa nimen mukana ja hänestä tulee nimensä näköinen, ei niin että nimi on alkujaan lapsen näköinen. Näin me ollaan erilaisia.

juu, jokainen meistä on omanlaisensa ja hyvä niin.

mun on ollut aina vaikea päättää omille lapsille nimi. en tiedä mistä johtuu, olen jollain tapaa "nimifriikki" ja minulle nimet merkitsevät paljon. vanhempi lapseni oli viisi viikkoa vanha ja hänellä ei ollut vieläkään mitään nimeä (mikään nimi ei sopinut) kunnes eräänä iltana umpiväsyneenä unen ja valveen rajamailla nimi vain tuli mieleeni ja piti ihan nousta ylös kertomaan että "**** se on, jollen itse aamulla enää muista" ja tän lapsen kohdalla on oikeasti olo, että mun vaan piti tajuta mikä lapsen nimi on, lapsi oli ollut sitä koko ajan

 

Kahdelle ekalle syntymän jälkeen. Kuopuksen kohdalla odotusaikana päätimme, että jos on poika, nimeksi tulee Nuutti. Synnytyksen jälkeen sain pojan syliini ekaa kertaa ja mie tervehdin Moi Nuudelipää :headwall: :headwall: Juu, ei tullut pojasta Nuuttia :kieh: