L
Lopussa
Vieras
Tilanne on tämä: isälläni on jokin muistisairaus, jota tutkitaan. Tutkimusten aikana ei saisi ajaa autoa, lääkäri sanoi näin.
Ja mitä tekee isä? Ajelee autoa ihan kuten ennenkin, ja äiti lisää vettä myllyyn. "Ihan hyvin se ajaa, ei ole mitään ongelmia." AIVAN! Ei ole ongelmia -vielä! Mutta kun on suositeltu ettei ajaisi, ja on hahmotus-ym. häiriöitä, mistä sitä tietää milloin jotain käy. Olen sanonut, ettei saisi ajaa. Sisareni on sanonut saman. Mutta kun ne meidän sanomiset merkitsee yhtä vähän kuin pieru saharassa. Eivät ole koskaan välittäneet kertoa lapsillensa mitään, eivätkä tasan varmasti ala tekemään meidän neuvojen mukaan.
Lääkäriinkään ei isä olisi mennyt, ellen olisi vienyt aikalappua suoraan käteen ja sanonut, että nyt menet. Äiti ei halua huolehtia mistään. Pelkää varmaan heidän pärjäämistään, jos isältä menee muisti kokonaan ja ajolupa. Mua niin ärsyttää tuo äidin "en tiedä mitään mistään enkä haluakaan tietää" -asenne. Se haluaisi vaan jatkaa elämää kuten tähänkin asti, vaikka isä ei enää kunnolla edes ymmärrä puhetta.
Minunko se pitää nyt huolehtia kaikesta? Mitäs jos sanoisin, että olkaa ja eläkää sitten niinkun haluatte. En puutu enää mihinkään. Miksi mun pitäisi? Olen yrittänyt, kun ei auta niin mitä tässä enää voi tehdä? Pilata oman elämänsä? Lapsuuden vanhempani multa jo pilasivat.
Ja mitä tekee isä? Ajelee autoa ihan kuten ennenkin, ja äiti lisää vettä myllyyn. "Ihan hyvin se ajaa, ei ole mitään ongelmia." AIVAN! Ei ole ongelmia -vielä! Mutta kun on suositeltu ettei ajaisi, ja on hahmotus-ym. häiriöitä, mistä sitä tietää milloin jotain käy. Olen sanonut, ettei saisi ajaa. Sisareni on sanonut saman. Mutta kun ne meidän sanomiset merkitsee yhtä vähän kuin pieru saharassa. Eivät ole koskaan välittäneet kertoa lapsillensa mitään, eivätkä tasan varmasti ala tekemään meidän neuvojen mukaan.
Lääkäriinkään ei isä olisi mennyt, ellen olisi vienyt aikalappua suoraan käteen ja sanonut, että nyt menet. Äiti ei halua huolehtia mistään. Pelkää varmaan heidän pärjäämistään, jos isältä menee muisti kokonaan ja ajolupa. Mua niin ärsyttää tuo äidin "en tiedä mitään mistään enkä haluakaan tietää" -asenne. Se haluaisi vaan jatkaa elämää kuten tähänkin asti, vaikka isä ei enää kunnolla edes ymmärrä puhetta.
Minunko se pitää nyt huolehtia kaikesta? Mitäs jos sanoisin, että olkaa ja eläkää sitten niinkun haluatte. En puutu enää mihinkään. Miksi mun pitäisi? Olen yrittänyt, kun ei auta niin mitä tässä enää voi tehdä? Pilata oman elämänsä? Lapsuuden vanhempani multa jo pilasivat.