olenko vain laiskamato? Saamattomuus ja turhuudentunteminen

[mikä minua vaivaa]

Töissä teen asiat huolellisesti ja olen kovin tunnollinen, sama koskee myös kotitöitä jos siihen tilaan /moodiin pääsen. minussa on perfektionistin vikaa.
kuitenkin kotitöiden aloittaminen on kovin vaikeata, keksin jatkuvasti jotain muuta tekemistä, katson televisiota tai muuta viihdyttävää ja yksinkertaista huvia ja huomaankin että koko päivä on mennyt jo ja olen niin väsynyt etten jaksakkaan enää aloittaa mitään. odotan uutta päivää ja tiedän jo melkeinpä etukäteen etten huomennakaan saa mitään aikaiseksi.

olen huomannut myös että koen asiat mitä ihmiset tekevät turhauttaviksi, kyseenalaistan koko ajan miksi me tehdään näin ja noin. Ja ajattelen jotenkin oudolla tavalla, että on tämä turhaa hommaa joten miksi aloittakaan. Täällä me pienet muurahaiset (ihmiset ) raadamme vitun turhissa hommissa, esimerkiksi joku kukkapenkin istuttaminen. Miten iso homma siinäkin ja ei se edes kauan siinä pysy tai joku pilaa sen kohta kuitenkin. Vaikeata edes kuvailla sitä tunnetta mitä koen päivittäin, koen vaan kertakaikkisesti kaiken turhaksi mitä ihmiset tekee ja kyseenalaistan koko ajan tekemisiä. MIksi edes aloittaakkaan, miten merkityksetöntä.

Tvssä jos näen vaikka dokumentin missä ihmiset ovat ahkeria ja toimeliaita, saavat aikaseks niin ihailen heidän panostaan, miten nuo jaksavat nähdä vaiivaa. Miksen itse ole samanlainen vaan näin kyyninen laiska paska joka tuomitsee heti alkuunsa .

Kiitos että sain purkaa oloa tekstinmuotoon , hauskaa jos joku tähän viitsii jotain kommentoidakkin. Minun suvussa on kyllä masennustaustaa mutta itse koen olleeni aina se optimistinen iloinen tapaus mutta nyt mietin sitäkin että pitäisikö asiaa uudestaan ajatella..

 

["mie"]

No joo. Mulla liittyy tollaset fiilikset aina masennusjaksoon, kaikki tuntuu turhalta. Eksistentiaalinen ahdistus... Ymmärrän hyvin vaikkapa tuon kukkapenkkiesimerkin. Ehkä sun kannattaa miettiä sitä masennuksen mahdollisuutta.

 

[tuttu]

Minulla on ollut useita masennusjaksoja, ja silloin juuri tuollainen olo.

 

[vierailija]

Kannattaa miettiä omia kiinnostuksen kohteita. Oletko kiinnostunut puutarhan hoidosta tai kukkien kasvattamisesta? Jos et, niin miksi sinun pitäisi istuttaa ja kasvattaa kukkia? Mikäli pidät kukista, mutta kasvien hoito ei ole sun juttu, unohda kukat tai hae kaupasta tekokukkia. Itselleni esim. kotityöt ja kodinhoito ovat nk. pakkopullaa. Hoidan ne, ja pidän kyllä siitä, että on siistiä, mutta en kuulu ihmisiin jotka nauttivat siivoamisesta. Sinulla on varmasti monia kiinnostuksen kohteita. Kuten tekstistäsi ilmenee, olet pohdiskeleva ajattelija. Ole ylpeä tästä taidostasi ajatella asioita analyyttisesti, sitä ei kaikilla ole. On totta että kasvien kasvattaminen ja esim. kodin siivoaminen ovat asioita, joissa aikaansaavuus näkyy myös kanssaihmisille ja on sillä tavalla näkyvää ja palkitsevaa. Asioiden pohtiminen ja ajatustyö eivät sen sijaan näy ulospäin. Voisitko hyödyntää älykkyyttäsi jollakin tavalla, työelämässä, harrastuksessa? Hyvä itsetuntemus auttaa. Mitä sitten jos inhoaa siivoamista? Kai sen voi sanoa ääneen (myös itselleen). Ei kannata ottaa mallia television remontti, Strömsö, ruoka, sisustus ja kauneudenhoito -ohjelmista omaan elämään. Ihmiset tekevät luontaisesti asioita joista pitävät. Mieti mitkä asiat ovat itsellesi sellaisia. Hyvää jatkoa sinulle!

 

[vierailija]

Kuulostaa niin tutulta tuo aloittajan tilanne ja tuntemukset. Ihan kuin omasta elämästäni.

Olotilaa on jatkunut jo useamman vuoden ja vasta nyt alan tajuta ja myöntää itselleni, että olen todella uupunut. Masennus-sana kuulostaa kovin vahvalta, joten itse ajattelen kyseessä enemmänkin olevan pitkittyneen uupumuksen.

 

[vierailija]

Aloittaja on tiedostanut elämän rajallisuuden.

 

[vierailija]

Eihän aloittajan kohdalla ole kyse laiskuudesta vaan oman tahdon heräämisestä. Elämä on täynnä turhaa höösäämistä. Tärkeintä on syödä terveellisesti, liikkua ja nukkua sekä huolehtia itselleen jonkinlainen paikka asua, ja riittävä toimeentulo. Ihan kaikki muu matkustelusta puutarhanhoiton on sitten vapaaehtoinen valinta, harrastelua ja puuhastelua eikä kovin tärkeää. Jos niitä ei koe tärkeäksi, niihin ei tarvitse uhrata aikaa.

Itse asiassa, maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos ihmiset luopuisivat turhanpäiväisestä touhukkuudesta, ja yksinkertaisesti nukkuisivat enemmän, varaisivat enemmän aikaa siirtymiin ja lepoon ja ystävyyssuhteisiin. Ihmiset olisivat kärsivällisempiä ja hyväntuulisempia töissä ja vapaa-ajalla ja käyttäytyisivät liikenteessä ja kaupungilla maltillisemmin ja rauhallisemmin.