Olenko vain hankala?

[Olenko vain vaikea?]

Tilanne on se, että olen seurustellut mieheni kanssa noin 2,5 vuotta ja siitä yhdessäoloa on ollut vajaa 2 vuotta. Aluksi meillä meni erittäin hyvin, vaikka olinkin ujo ja itsetuntoni pohjamudissa, mies kannusti ja auttoi. Olemme molemmat 21-vuotiaita ja tämä on molemmille ensimmäinen pitkä suhde.

Sitten alkoi alamäki kun sairastuin masennukseen (uusiutui, mies ei ollut näkemässä ensimmäistä "kierrosta"). Aluksi mieheltä riitti tukea, haleja ja kannustusta, mutta kun hän huomasi, ettei masennus korjaannu noilla nopeasti, se loppui. Tuen loputtua aloin samaan paniikkikohtauksia, jotka alkuun saivat miehen taas auttamaan. Nykyään nuo paniikkikohtaukset aiheuttavat lähinnä "mikset sä voi olla normaali"-reaktion.

Olemme monesti olleet eroamassa, mutta usein minun toiveestani ja lupauksistani parantua olemme jatkaneet. Usein on mennyt hyvin viikkoja tai jopa kuukausia, kunnes seuraavan kerran mies ei vain enää jaksa tukea ja saan paniikkikohtauksen, jolloin tuntuu, että mies halveksii minua. On jopa sanonut, että kyyneleeni ällöttävät häntä.

Uskon itse tämän kaiken olevan vastareaktio siihen, ettei hän ole osannut auttaa minua.

Parhaimmillaan hän on hyvin rakastava, ja ymmärtäväinen. Jostain syystä kuitenkin, nämä minun huonot hetkeni ovat myrkkyä hänelle nykyään. Riidellessämme hän aina sanoo, ettei välitä eikä halua olla kanssani missään tekemisissä, mutta kun pääsemme sovintoon, hän vannoo rakastavansa ja suunnittelemme yhdessä tulevaisuuttamme.

Nyt hän on kuitenkin puhunut erilleen muuttamisesta ja syyttelee minua siitä, että olen hänen elättinsä (olen opiskelija, hän työelämässä).

Ongelmat pahenevat aina kun hän juo. Jo suht pienet määrät alkoholia (esim. 6 tölkkiä olutta) tekevät hänestä aggressiivisen. Hän ei ole koskaan käynyt fyysisesti käsiksi enkä siihen usko, mutta sanallisesti hän loukkaa silloin hyvin herkästi ja pahasti. Hänen omasta mielestään on normaalia juoda joka viikonloppu humalaan asti eikä hän siedä lainkaan jos hänelle sanoo asiasta. Edes vilpitön toive yhteisestä alkoholittomasta viikonlopusta ei käy, sillä en kuulemma saa/voi rajoittaa häntä. Tämän ymmärrän, mutta olen niin monet kerrat herännyt oksennusta päälläni tai valvonut öitä kun hän on ollut sammuneena ja oksentanut tiedottomassa tilassa. Alkoholismia hänellä ei mielestään ole, sillä hänhän kykenee käymään töissä. Ei hän kyllä juomisen takia ole koskaan töistä poissa ollutkaan, joten sikäli hän on oikeassa. Usein suuttuneena turvautuu kuitenkin alkoholiin, mutta todennäköisesti vain siksi, että tietää minun inhoavan sitä. Uskon, että alkoholin suhteen tilanne palautuu kyllä, kunhan saamme suhteen muutoin eheäksi.

Ja siitä eheäksi saamisesta nyt onkin kyse. Tiedän, että hän hallitsee tai pyrkii ainakin hallitsemaan minua. Riitamme johtuvatkin yleensä siitä, että kapinoin henkistä hallitsemista vastaan. Tästä huolimatta en halua erota. Hän ei aina ole ollut tällainen, joten jokin on muuttunut.

Uskon kaiken johtuneen siitä, että sairastuin masennukseen ja nyt kun voin jo paljon paremmin, hän sanoo luonteeni muuttuneen.

Tahdonkin kysyä, mitä tilanteessani kannattaisi tehdä? Moni kenties ehdottaa eroa, mutta siihen en omalta osaltani ole valmis. Rakastan miestäni suunnattoman paljon ja hänen hyväksyntänsä on minulle tärkeää. Jos hän on minulle suuttunut, edes pienesti, koen suurta omantunnontuskaa ja kaikki muu tuntuu turhalta. Siksi riitely tekee minusta täysin toimintakyvyttömän ja ajatus, että jotuisin olemaan loppuelämäni ilman häntä on ahdistava.

 

[Jonna]

Tahdonkin kysyä, mitä tilanteessani kannattaisi tehdä? Moni kenties ehdottaa eroa, mutta siihen en omalta osaltani ole valmis.

Tarinasi sai ainakin minut surulliseksi. Kenties siksi, että olen itsekin takertunut mieheen, joka halusi eroa. Kuvittelin, että kun itse muutun toisenlaiseksi, suhteemme jatkuu.

Tämä minunkaan silloinen avomieheni ei ollut mitään ihannemies-tyyppiä. Alkoholia kului paljon ja siihen liittyi myös muihin kohdistuvaa aggressiivisuutta. Olihan se suhteen alku ihana, mutta en kai muuten olisi häneen rakastunutkaan. Jälkikäteen on ollut vaikeaa ymmärtää, miksi vain jatkoin suhteessa roikkumista.

En anna neuvoja mihinkään suuntaan. En niitä itsekään oman suhteeni kriisien kohdalla uskonut, vaikka vuodatinkin ystävilleni suhteen ongelmista.

 

[peruskaura]

Suhtautuminen rakastumiseen määräytyy henkilökohtaisten elämysten pohjalta, siis onko sitä joskus kokenut vai ei. Ainut yhteinen piirre on, että kukaan ei tunne oloaan miellyttäväksi puhuttaessa intohimoisesta rakastumisesta henkilökohtaisella tasolla, aihe on jokaiselle piinallinen. Käyttäytymispsykologian professori Dorothy Tennov sanoo tarkoituksenaan olevan estää rakastunutta henkilöä menettämästä itseluottamustaan. Tennov haluaa poistaa häneltä häpeän ja syyllisyyden tunteen osoittamalla mielettömän rakastumisen normaaliksi joskin irrationaaliseksi elämänvaiheeksi.

Tahdonkin kysyä, mitä tilanteessani kannattaisi tehdä?

Tahtoa, tunnistaa realiteetit, hyväksyä todellisuus, erottaa se epärealistisista toiveista ja unelmista! Sitä et kuitenkaan halua tehdä, vaikka tuntuu pakolliselta tahtoakin:
Toisaalta rakastumisen edellytys on vastakohtaisuus, rakastuminen on tahtoa ja voimaa voittaa tämä vastakohtaisuus, joka kuitenkin on olemassa. (Alberoni)
– vaatimus yksinoikeuteen rakastumisen kohteen suhteen, erityisesti halu täyttää rakastumisen kohteen ajatusmaailma. (Tennov)

Moni kenties ehdottaa eroa, mutta siihen en omalta osaltani ole valmis. Rakastan miestäni suunnattoman paljon ja hänen hyväksyntänsä on minulle tärkeää.

Jos ja kun kuka tahansa on rakastunut, on rakastumisen kohde tärkein ja aina omaa itseäkin arvokkaampi. Kohdetta ei voi vaihtaa keneenkään toiseen, eikä korvata millään muulla:
Rakastuminen on siis monogaamista. Se vaatii yksinoikeutta: se joka on epätavanomainen tahtoo tulla valituksi ja hyväksytyksi ja haluaa antautua kokonaan sille ainoalle joka voi suoda nautinnon, ilon ja elämän. (Alberoni)

Loppuelämä tuntuu arvottomalta ilman rakastumisen kohdetta, siksi vailla tärkeintä tarkoitusta:
– yleinen tunteiden intensivoituminen, mistä seuraa muiden tarpeiden työntyminen taka-alalle.
– kyvyttömyys reagoida rakastumisen tunteilla useampaan kuin yhteen henkilöön kerralla. (Tennov)

Jos hän on minulle suuttunut, edes pienesti, koen suurta omantunnontuskaa ja kaikki muu tuntuu turhalta. Siksi riitely tekee minusta täysin toimintakyvyttömän ja ajatus, että joutuisin olemaan loppuelämäni ilman häntä on ahdistava.

Merkittävä osa rakastumisen tunteista perustuu muistoihin ja kokemuksiin eikä rakkaudenkohteen ominaisuuksiin. Tunteet virittävät oman toivon onnesta ja toisessa nähdään lupaus tämän onnen saavuttamisesta. (Juntumaa & Juntumaa)

Oma arvo onkin kohteen kanssa voimakkassa riippuvussuhteessa, kohteesta täysin riippuvainen:
Arvostus jonka tunnemme saavamme rakastetulta saa meidät arvostamaan itseämme ja omaa minäämme. (Alberoni)
– mielialan riippuvuus rakastumisen kohteen toimista, ennen kaikkea siitä, miten rakastumisen kohteen koetaan vastaavan rakastuneen toiveisiin, tunteiden kiihtyminen, jos suhde rakastumisen kohteeseen on uhattu ja tunteiden latistuminen, mikäli rakastuneen ajatusten toteutuminen mahdollistuu. (Tennov)

 

[Vanhemman neuvo]

Sanot, että suhteenne olisi hyvä jos sinä muuttuisit, ja hän muuttuisi. Yleensä jo toinenkin näistä vaatimuksista on mahdoton, saatika kaksi kerralla. Miehesi ei juo siksi että olet masentunut, vaan hänellä on alkoholiongelma (en ymmärrä miten töiden hoitaminen pois sulkisi alkoholismin?). Vaikka sinä muuttuisit kuinka (miksi haluat muuttua, on sinullakin oikeus olla SINÄ), ei mies muutu ja parannu alkoholismista jos ei itse halua.

Olet vielä niin nuori, että kuvittelet sinun voivan vaikuttaa muihin ihmisiin. Sanon tämän siis ihan hyvällä . Myöhemmin kyllä opit, että ei ole sinun vikasi jos toinen käyttäytyy huonosti tai jos olet kumppanisi kanssa epäyhteensopiva. Pyöreää palaa ei saa neliskulmaiseen reikään - ja jos jomman kumman tai kummatkin sorvaa sellaisiksi että ne sopivat, on pala mennyt rikki. Älä riko itseäsi, vaan rakasta.

 

[Muutoksia]

Olen täysin erimieltä edellisen ( Vanhemman neuvo) kanssa.Kyllä kaksi ihmistä pystyy tekemään muutoksia alkon suhteen. Vanhempani joivat aikanaan lähes päivittäin muutaman (1-5) oluen töiden jälkeen. Jossain vaiheessa he päättivät, että se on turhaa rahan haaskausta ja vain huono tapa. He vaihtoivat ensin nuo "tapa-oluensa" pilseneriin ja hetken kuluttua lopettivat senkin. Jatkossa käyttivät alkoholia esim. juhlissa ja sekin jäi isältäni pois noin 55-vuotiaana.

 

[Oletko ajatellut]

Mitäpä jos miehesi juo ns suojakännin eli turruttaa itsensä pois todellisuudesta. Oletko aivan varma, että suhteenne on ihan OK? Ihmettelen miksi tuhlaat aikaasi ja kuvittelelet tai uskottelet itsellesi, että kyllä tilanne muuttuu sitten kun... ja sitten kun. Ei se tule muuttumaan.
Sinuna ottaisin itseäni niskasta kiinni ja tarttuisin elämään. Olet niin älyttömän nuori ja kokematon ja kuvittelet, että elämä on juuri siinä missä olet nyt. Nokka kohti uusia haasteita ja reippasti kehittämään omia vahvuuksiasi. Sinä pärjäät ilman onnetonta miehenpoikasta ja niin pärjää se toinenkin, jopa paremmin kuin arvaatkaan. Parisuhteessa se toinen osapuoli ei ole mikään oma- tai lähihoitaja, eikä häneltä voi edes vaatia sellaista. Jos ihminen kärsii fyysisistä tai psyykkisistä ongelmista on sitä varten olemassa ammattiauttajia. Tiedän kokemuksesta, että aikansa voi yrittää "hoitaa" toista, mutta kenenkään voimavarat eivät riitä kovin pitkälle, jos ei ole siihen vaadittavaa koulutusta. Parisuhde on tasavertainen suhde kaikessa.

 

[Vanhemman neuvo]

Olen täysin erimieltä edellisen ( Vanhemman neuvo) kanssa.Kyllä kaksi ihmistä pystyy tekemään muutoksia alkon suhteen. Vanhempani joivat aikanaan lähes päivittäin muutaman (1-5) oluen töiden jälkeen. Jossain vaiheessa he päättivät, että se on turhaa rahan haaskausta ja vain huono tapa. He vaihtoivat ensin nuo "tapa-oluensa" pilseneriin ja hetken kuluttua lopettivat senkin. Jatkossa käyttivät alkoholia esim. juhlissa ja sekin jäi isältäni pois noin 55-vuotiaana.

Boldattuna se kohta, missä vanhempasi eroavat ap:n miehestä. Jos olisit lukenut kommenttini tarkemmin, olisit huomannut siinä kohdan "ei mies muutu ja parannu alkoholismista jos ei itse halua.". Ap:n mukaan

"Hänen omasta mielestään on normaalia juoda joka viikonloppu humalaan asti eikä hän siedä lainkaan jos hänelle sanoo asiasta. Edes vilpitön toive yhteisestä alkoholittomasta viikonlopusta ei käy, sillä en kuulemma saa/voi rajoittaa häntä. Tämän ymmärrän, mutta olen niin monet kerrat herännyt oksennusta päälläni tai valvonut öitä kun hän on ollut sammuneena ja oksentanut tiedottomassa tilassa. Alkoholismia hänellä ei mielestään ole, sillä hänhän kykenee käymään töissä."

Ap:n miehellä ei siis ole minkäänlaista halua muuttaa alkoholinkäyttöään. Niin kauan kuin hän on tuota mieltä, ei mikään mitä ap tekee tai ei-tee tule miehen päihdeongelmaa auttamaan. Eivät vanhempasikaan olisi muuttaneet juomatapojaan, jos eivät olisi huomanneet ongelmaa ja päättäneet muuttaa tapojaan.

 

[Yksinäinen]

Mitäpä jos miehesi juo ns suojakännin eli turruttaa itsensä pois todellisuudesta. Oletko aivan varma, että suhteenne on ihan OK? Ihmettelen miksi tuhlaat aikaasi ja kuvittelelet tai uskottelet itsellesi, että kyllä tilanne muuttuu sitten kun... ja sitten kun. Ei se tule muuttumaan.

Suojakänneistä tämä alkoi ja mies myönsikin tämän. Sittemmin siitä tuli tapa.

Suhteessamme on monikin asia pielessä, mutta kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä oikea syy erota on vain pettäminen ja väkivaltaisuus. Hän ei tee, ei koskaan tekisikään, kumpaakaan noista. Hän on myös aidosti välittävä.

Koen olevani syypää tähän kaikkine masennuksineni yms. Omalla muuttumisellani tarkoitan parantumista ja palautumista sellaiseksi, kun olin ennen sairastumistani. Uskon hänen reaktioidensa olevan jokin vastareaktio sille, ettei hän aiemminkaan osannut minua auttaa. Olen käynyt psykologilla sittemmin, joka auttoi minut tähän pisteeseen. Epäilen hänen kuitenkin pelkäävän, ettei hän osaa auttaa/lohduttaa, vaikka nykyään kaipaamani apu onkin lähinnä arkipäiväistä tuen kaipaamista (esim. huoli ja stressi). Toki toisiaan myös masennuspahaaoloa, mutta vähemmän, sillä ne huolet pyrin purkamaan muualle (ammattiauttajat).

Pohjimmiltaan kyse on ehkä siitä, ettei hän ole oppinut elämään näin tunteikkaan ihmisen kanssa. Tyttöystävän vaikea masennus on ollut kova opettaja, kyse on kuitenkin ensimmäisestä suhteesta, joka on kestänyt pidempään kuin 2 viikkoa. Tästä samasta syystä uskon kuitenkin onnistumiseen.

En koe tuhlaavani aikaani. Olen kyllä nuori, mutta en tiedä onko se lapsekkuutta vai aikuisuutta tässä asiassa antaa kaikkensa. Joka tapauksessa olen halukas katsomaan kumpaa se on. Parhaina hetkinä kuitenkin kaikki on oikeasti paremmin kuin osan sanoakaan. Pidämme samoista asioista (kummallakin on kuitenkin ne omat juttunsa myös joihin toinen ei "sekaannu") ja meillä on oikeasti hauskaa yhdessä. Niin moni palanen menee juuri kohdilleen, mutta ne muutamat kaipaavat hiontaa. En usko, että kahta täydellisesti toisilleen sopivaa ihmistä onkaan, vaan aina tarvitaan hiontaa. Kenties minun ja avokkini nuoruus ja sen mukanaan kantama ehdottomuus ("Olen tätä mieltä, kaikki muut ovat väärässä") estävät tai ainakin hidastavat tuota hiontaa.

Opettavaista tämä on ollut minullekin. Kommentit ovat myös herättäneet minut miettimään, mutta tyhmyyteni, suunnattoman rakkauteni tai jokin muu vastaava tekijä kuitenkin estää minua realistisesti edes miettimästä eroa.

 

[Vanhemman neuvo]

Suhteessamme on monikin asia pielessä, mutta kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä oikea syy erota on vain pettäminen ja väkivaltaisuus. Hän ei tee, ei koskaan tekisikään, kumpaakaan noista.

Puhut nyt "hieman" ristiriitaisesti, sillä aiemmin sanoit:

Jo suht pienet määrät alkoholia (esim. 6 tölkkiä olutta) tekevät hänestä aggressiivisen. Hän ei ole koskaan käynyt fyysisesti käsiksi enkä siihen usko, mutta sanallisesti hän loukkaa silloin hyvin herkästi ja pahasti.

Myös henkinen väkivalta on väkivaltaa. Sen käyttö ei ainakaan auta sinua parantumaan masennuksesta. Ei myöskään se, että tunnet syyllisyyttä ja syytät itseäsi miehen juomisesta.

Sanoit itsekin, että masennuksesi on jo pitkäaikainen. Kuinka realistista on olettaa, että parannut täysin lyhyen ajan sisällä? Jos on todennäköisempää että sairautesi paranemiseen menee pitkä aika (etenkin, kun olosuhteet vain koko ajan estävät paranemista), on myös erittäin todennäköistä että suhteenne tila ja miehesi juominenkin jatkuvat ja pahenevat. Tästä tulee noidankehä, jossa huono parisuhde pahentaa masennusta ja (sinun mielestäsi) masennus pahentaa miehen juomista.

Suhteenne siis nykyisessä muodossaan tekee pahaa teille molemmille, ja siksi joko jokin radikaali muutos on saatava äkkiä aikaiseksi (suostuisiko mies terapiaan?) tai teidän on ainakin väliaikaisesti erottava. Muuten tallotte molemmat itsenne yhä syvempään suohon, josta nouseminen on koko ajan vain vaikeampaa.

Nuoruutesi ja naiviutesi tulee ilmi juuri siinä, että tavallaan näet tosiasiat mutta et suostu uskomaan etteivät ne muutu miksikään vain pistämällä pää pensaaseen ja toitottamalla "en suostu eroamaan". Jos asiat eivät muutu, ei suhteenne muutu.

 

[Hiukan naivi]

"Suhteessamme on monikin asia pielessä, mutta kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä oikea syy erota on vain pettäminen ja väkivaltaisuus"

Kun olet nuori (ja anteeksi mutta kuulostat TODELLA nuorelta), et vielä naimisissa eikä suhteessa ole lapsia, on aivan hyvä syy erota jo pelkästään se ettette vain kerta kaikkiaan tule toimeen keskenänne.

Ajtteles nyt, jos pettäminen tai väkivaltaisuus olisivat ainoat syyt eroamiseen, niin kuinka moni olisi edelleenkin yhdessä sen 14-vuotiaana tapaamansa ensimmäisen tyttö- tai poikakaverin kanssa. Nuorena kokeillaan suhteita erilaisten ihmisten kanssa, ja eroamiset ovat ihan normaaleja. Se kuuluu aikuistumisprosessiin. Paljon pahempaa olisi riippua eltaantunessa ja myrskyisässä suhteessa hampaat irvessä "ja minähän en eroa" periaattella. Se kostautuu kuitenkin kymmenen vuoden kuluttua, ja silloin teillä voisi olla jo väen vängällä hankittu asuntolaina ja lapsia, ja ero on todella vaikea.

Ja miehesi on muuten alkoholisti. Siinä taas ihan oma ongelmansa, joka yleensä vain ajan myötä pahenee. Ja kaikki alkoholistit ovat sitä mieltä että heidän juomisensa on jonkun muun syytä. Yleensä puolison joka ei osaa olla niinkuin pitäisi. Tuota kuoppaa älä rupea tyttökulta itsellesi kaivamaan.

 

[Komppaan]

Jepjep, tuota muitten syyllistämistä omasta juopottelustaan voisi melkein käyttää alkkikisen pikadiagnoosiina. Jos ihminen on lujasti sitä mieltä että ryyppää nimenomaan koska joku läheinen tai vaikka pomo on vaikea, häijy, masentunut, lihava, nalkuttava, susiruma tai työtön (eikä siis siksi ettei oma tahdonvoima riitä laittamaan korkkia kiinni), niin avot, diagnoosi on valmis. Selvä alkkis, vaikka voissa paistaisi.

 

[Homer S.]

Minusta teillä molemmilla on ongelmia ja kahden ongelmaisen ihmisen liitto on aina vaikea. Erityisesti teidän tapauksessa on vielä sellainen seikka, että tämä on kummallekin ensimmäinen parisuhde eli kokemusta vakavasta suhteesta ei ole eikä ole mitään vertailupohjaa siitä, että mikä on normaalia parisuhdetta.

Alkoholiongelmaisia on Suomessa niin valtavat määrät, että sitä pidetään enemmän tai vähemmän normikäyttäytymisenä. Monessa muussa maassa puolestaan sellaista alkoholismia naiset eivät sietäisi päivääkään. Kun juomisen määrä lisääntyy vähitellen, sitä on vaikea kummankaan osapuolen tajuta, että missä oikein mennään.

Miehen alkoholiongelma ja kyvyttömyys (ajoittain) olla tukenasi on yksi ongelma, mutta yksi iso ongelma on sinun mielenterveysongelmasi. Miehen tehtävänä ei ole olla sinun tukihenkilösi. Terapiat yms. pitää järjestää ihan muualla. En yhtään ihmettele, että miehesi ei jaksa, koska puolison mielenterveysongelman kestäminen olisi kova paikka kenelle tahansa varsinkin, kun miehesi on nuori ja hän on nähnyt, että olet ollut enemmän sairaana kuin terveenä yhdessäolonne aikana.

Miehesi saattaisi myös tarvita tukea, mutta nyt tilanne on se, että sinä tarvitset tukea etkä tietenkään sairaana pysty häntä tukemaan. On raskasta, jos koko ajan miehen pitää olla vahva, kun sinä olet heikko.

Ensirakkauden päättyminen on aina rankkaa, mutta minusta sen pitääkin olla raskas kokemus. Se on merkkinä siitä, että suhteessa on ollut täysillä koko sydämestään. Ensirakkaus jää harvemmin pysyväksi ns. teinistä eläkeikään -tyyppiseksi kohtaloksi, vaan yleensä aina ensirakkaus on enemmän tai vähemmän harjoittelua tulevia parisuhteita varten. Olen lähes varma, että mies olisi jo valmis lähtemään, mutta hän tuntee syyllisyyttä ja siksi pysyy suhteessa, kun sinä pidät siitä väkisin kiinni. Tätä tilannetta voisi ajatella niinkin päin, että miksi roikut miehessä, joka haluaisi jo lähteä pois? Mies saattaa tahallaan satuttaa sinua ja sillä tavalla ajaa sinua pois suhteesta, koska järkipuhe ei toimi etkä usko sitä, kun mies sanoo, että hän haluaa lopettaa suhteen.

Minusta sinun pitäisi keskittyä oman mielenterveytesi korjaamiseen ihan itseksesi. Käytöksesi viittaa myös siihen, että kärsit läheisriippuvuudesta etkä uskalla kohdata todellisuutta itsenäisenä naisena. Kun tunnistat itsessäsi läheisriippuvuuden, sinun on helpompi yrittää parantua siitä. Läheisriippuvuus on siitä katalaa, että läheisriippuvainen sysää vastuun itsestään toiselle ihmiselle (Tarvitsen sua, tee mut onnelliseksi, älä lähde, en pärjää ilman sua jne), vaikka todellisuudessa se oma onnellisuus ja oma pärjääminen on ihan omissa käsissä. Parisuhdekin toimii paremmin, kun yhdessä on kaksi onnellista, itsenäistä ihmistä, eikä vain kaksi pelokasta toisiinsa takertujaa.

 

[sirusiru]

Olen uusi täällä, tai paremminkin pakolainen tuolta toiselta keskustelupalstalta.
Juttuni on pitkä.
Olin aviossa mieheni kanssa vuosia. Sairastamiseni vuoksi meillä oli jonkinverran hankaluuksia. JOiden vuoksi päätimme että hän muuttaa pois. Haluttiin katsoa jos asiat muuttuisi. Syy oli minun, en jaksanut miestä juuri silloin.
Noh, ero ei kestäny kuitenkaan kovin pitkään, hän alkoi tulla auttelemaan talon töissä ja niinpä avioliitto neuvojalla käyntimme jälkeen muutimme takasin yhteen. (Toivomus avioliittoneuvojall a käyntiin oli minun).
NOh, kuitenkaan mikään ei ollut kuin ennen. Mies meni menojaan yksin minä sairastelin minut leikattiin joten oli sairaalassakin. Hän puhui kokoajan että pelkää menettävänsä minut.
Asiat mutkistu mitä pitempään sitä vuotta kului. Loppuvuodesta mies ilmotti haluavansa erota.

Hän toi paperit allekirjoitettavaksi ja minä kirjoitin koska minun mielstäkin oli parempi saada jonkinlainen rauha. Hän kuitenkin vannoi että ei ole ketään toista ja että rakastaa minua mutta hällä on nyt vaikeaa.
Luvattiin pitää toisiimme yhteyttä.

Joulu meni ja hän soitti toisena pyhäpäivänä kysyi että jos saa tulla käymään. Lupasin, hän tuli kukkien kanssa ja polvillaan seisten sanoi katuvansa tekoaan, Halusi että jatkettas kuitenkin yhdessä.

Minä suostuin, rakastin häntä enämpi kuin mitään muuta maailmassa. Tuosta alkoi myö s elämäni kauhein sota joka jatkuu yhä.
Pari kuukautta tuosta olimme miehen kanssa tanssimassa oli minun synttärit. Siellä eteeni tuli nainen otti kädestäna kiinni esittäytyi ja kertoi hällä olevan suhteen mieheni kanssa, ollut jo toista vuotta.
Tuosta kehkeytyi kauhea riita, miehellä oli oma asunto jäljellä joten hän sai mennä sinne. Tuo nainen soitti minulle yöllä monta kertaa. Niin teki myös mies ja vannoi rakkauttaan nainen ei merkkaa hälle mitään hän rakastaa vain minua mutta kun ovat työkavereita tuon naisen kans niin hän pelkää että tuo voi aiheuttaa hälle ongelmia töissä ja on siksi ollut vain ystävällinen naiselle.
Naisen kertoman mukaan mies on luvannut jättää minut ja alkaa hänen kanssa. Nainen paljasti sellaisi intiimejä asioitakin minusta, esim laiakkausarpeni ym. jotka vain mies tiesi. Olin tosi loukkaantutnu.
Mies rukoli mahdollisuutta ja uskoin häntä.
Halusin uskoa myös naista j aymmärtää häntä, tajusin että hän oli ollut mukana kokosydämellään tuosa suhteessa. Olin jopa pahoillani miehen hälle tuottamasta surusta j a komensin miehen pyytään anteeksi, jonka hän tekikin.

nainen alkoi laittelemaan minulle informaatiota kuinka mieheni on narsisti. Sain noita viestejä koko sen kevään, toisinaan hän soitti ja vaati minua ottamaan takausvastuun lainasta jonka miehes oli ottanut ostaessa sen asunnon johon muutti silloin. Kieltäydyin. siitä.

Jatkoin miehen kanssa meillä oli ihan kivojakin aikoja, jolloin olin onnellinen. kun tuo nainen sitten löysi uuden miehen oli tosi tyytyväinen ja onnittelin häntä sillä uskoin että nyt saamme olla rauhassa.
Mieheni ongelmat jatkuivat minulle selvisi että hällä oli taaas uusi nainen, joten katkaisin välit ja vannoin että nyt on viiminen kerta. Tuo nainen soitti itse minulle, olimme silloin miehen kanssa autolla liikkeellä ja hänkin kuuli tuon soiton. Hän otti puhelimeni, sulki ja heitti laukkuuni, mutta nainen soitti uudestaan ja taas otti mies puhelimen ja heitti laukkuuni.

Hällä meni poikki sen naisen kanssa ja hän tuli luokseni. Patistin häntä hakeen apua. hän menikin terapiaan. Kertoi että se oli tosi hyvä asia. Mutta ei kuitenkaan suostunut enää jatkossa meneen sinne.
Minäkin kävin terapiassa. lopetin koska sinne oli niin vaiek asaada aikoja.
Joten jatkettiin taistelua.
Miehellä oli muitakin naisia.
Oli kesä 2007 minä autoin vanhoja appivanhempiani, Appi oli tosi pahoillaan poikansa teoista mutta toiovi kuitenkin että jaksaisin autta hetiä.

Elokuussa mies soitti halusi taas yrittää uudestään, mielenrauha löytyy vain luotani. Minä lupasi jälleen kerran.
Kolme viikkoa siitä olimme taas juhlimassa, olin kuskina, olin aikasemmin vienyt miehen ravintolaan mutta hän soitti ja toivoi että minäkin tulisin sinne. Niin menin ja kun tulin sisään niin näin kuinka hän jutteli tuon ensimmäisen kakkosen kanssa. Mieleni teki käänytä kannoillani mutta en tehnyt sitä vaan menin miehen luo. Kun nainen lähti niin kysyin että mistä nyt kysymyt ja hän vastasi että ei mitään kummempaa että minun ei tarvi olla ollenkaan huolissani, ei tule enää meidän veliin, ei ollut ollenkaan sen oloinen.

Seuraavana päivän mies katosi meni tuon naisen luo. Ovat jo nyt naimisissa, olleet jo vuoden.

Ensin sain kauhean sätkyn en oikein ymmärtänyt mitä tapahtui. Yritn kaikella lailla saada selville miehn käytöksen syytä. Hän sulki puhelimen. Kieltäytyi täysin kaikesta yhteydestä minuun. Yritin keskustella naisen kanssa sama juttu siellä. Kirjoittelin monta kirjettä kummallekin ja vaadin selitystä teoilleen. Tiesin aikasemmasta että kumpikin oli haukkuneet toisiaan. Vain kuukautta aikasemmin oli tavannut tuon naisen ja hän haukkui miestä ja mieshän oli vannonut että tuo ei enää tule väliimme.
Tuo sota meni niin pitkälle että tuo nainen haukkui minua ja ystäviän huoriksi, lesboiksi ja lepakoiksi, haukkumista tapahtui jok akerta kun hän näki meidät.
Itse syyllistyin viestittelyyn, ihan samallatavalla mitä tuo naien oli tehnyt aikoinaan.
Sitten nuo haki lähestymiskieltoa minulle.
Mukanani oikeudessa oli kuitenkin yksi noista ystävistä joka todisti tuon naisen käytöksen.
Joutuivat perumaan hakemuksensa.

Miehen kans pesäjako suoritettiin vast tuon jälkeen hän yritti hanata vastaan mutta en antanut periksi.

Hakeuduin NUt palstalle keskustelemaan halusin hakea tietoa narsismista koska en usko että mies oli sitä enämpikin luulen tuon naisen olevan sitä.
Kumma kyllä tuo nainen tuli sinne perässä ja alkoi haukkumarumban. Onneksi Vanha nUt suljettiin.

Hän kerkesisi kyllä käydä laittamassa vinkin kirjoittelustaan S24 palstalla. Joten menin sinne katsomaan ja löysin valtavasti hänen kirjoituksiaan, oli niin tunnistettavia, Syyttää minua juuri niistä asioista joita on itse tehnyt ja aiheuttanut. Haukkuu minua sielläkin lepakoksi, hirviöksi vähä.älyiseksi, yksinkertaiseksi jonka äo on vain 1-3 vuotiaan tasolla, narsistiksi ym.
Olen pyytänyt yölläpitoa poistamaan nuo viestit ja osa onkin poistettu.

Tuota nimittelyä on nyt jatkunut kolme vuotta. Vuosi sitten tapasin miehen jonka kassa harrastamme samoja asioita, hän on autellut talon kanssa ja muutenkin viihdymme yhdessä. No jo maaliskuussa oli netissä uhkas tuhota välini tuohon mieheen. Maaliskuun lopussa halusin onnitella exääni kun satuttiin samaan paikkaan hänen syntymäpäivänään. Siitä kehkeytyi kauhea riita. Exänikin haukkui minut hulluksi jota ei kannata uskoa, Ystävälleni hän lupasi laitta rikospoliisin minusta tekemän kansion luettavaiki jos tätä kiinnostaa.
SAman toisti tekstarina. Kävimme ystäväni kanssa poliisilla eikä siellä ollut mitään kansiota minusta joten ystäväni vastasi exälle että asiat on loppuun käsitelty.

Sitten saimme kuulla kuinka tuo naien oli soitellut ystäni siskolle ja haukkunut minua. oli toivonut siskon puhuvan veljeleen järkeä.
Sillon ajattelin että tästäkään ei tule mitään ja halusin tosiaan lopettaa koko jutun.

Kesällä sitten kun tämä ystävä oli ollut yksin festarilla niin jopa oli ex ja nyxä ottaneet hänet puhutteluun häntä oli ripitetty 20min ajan siitä kuinka minä olen huono, epäluotettava sutkaaja, exällä on kuuleman vedenpitivöt todisteet minun tekemistä sutkauskista työelämässäkin.
Nainen oli kehunut hänen olevan paljon paremi nainen kuin minä. (netissä kirjoittelikin että minä en ole edes naisellinen, se viitta juuri minulle tehtyihin isoihin leikkauskiin)

MEnin taas poliisille, Poliisi kehotti sovitteluun, kehotti minua ottamaan yhteyttä exään ja tuohon naiseen, jonka tein, En sanaut vastasuta joten poliisi otti exään yhteyttä. Kun ilmoitti minulle exän vastauksen joka oli mielestäni tosi halveksiva. Heillä ei ole mitään tarvetta tai syytä sillä he ovat pitäytyneet oikeudessa annettuun lupaukseen jättää toisemme rauhaan ja he toivovat sitä samaa minulta. Ja ystäväni ripittäminen ei ollut mitään ripittämistä vaan hyvässähengessä käytyä mielipiteiden vaihtoa.
Näin viestitti poliisi exän isanoneen.
Silloin tuli itku. En saa apua poliisita, ne uskoo exääni.

Noh yritän sitten elää että en vain tee mitään. Exän postia tulee edelleen, olen moneen kertaan laittanut sen eteenpäin mutta nyt päätin että en laita. Laitoin veistin että saa hakea sen laatikostani ilalla kun en ole kotona. Sieltä tuli niin tulen katkuien vissti kuinka minä häiritsen heitä jatkusvati että he pitäytvät siinää......... sa litania mitä poliisillekin. SAman viestin oli myös laittanu ystäväälenikin.- Hän ihmeissään soitti minulle ja kysyi että mistä nyt kyse. Kerroin, hän tuli käymään, otti sen kirjeen, repi kahtia ja heitti pannuun. Se poltettiin.

Olen sattunut nysän kanss asamaan paikkaan muutaman kerran j avoi sitä pilkkaa, Hän ja hänen ystävänsä istuvat kädet silmillään että ei tarvitsisi nähdä minua.
Netissä kirjoitteluns aon vähentynyt koska tein ilmoituksen nettipoliisille.

Mitä minun pitäsis tehdä että saisin rauhan?

 

[Heinä]

Mitä minun pitäsis tehdä että saisin rauhan?

Unohdat kokonaan ja täydellisesti nuo ihmiset. Vaihdat puh numeroa tai laitat heidän numeroilleen soittoeston. Postit palautat posteljoonille ja ilmoitat postiin, ettei miehen postia saa jakaa sinun laatikkoosi koska tämä ei asu osoitteessa. Kun näet heitä, olet kuin et olisi koskaan heitä nänhyt. Kohtelet kuin ilmaa,. Et provosoidu mistää huutelusta tai haukkumisesta. Jos joku ulkopuolinen tulee tilittämään sinulle näiden tekoja ja sanomisiaan, niin ystävällisesti ilmoitat, ettet keskustele heistä yhtää ja piste.

 

[ah-äiti]

Olette niin nuoria. Toista ei voi muuttaa, juominen voi olla pakenemista ja ahdistusta. Kaverisi on ihan pihalla välillä ja pelkääkö puolestasi..sitten juo..pelkää itsensä jaksamisenkin kanssa. Molemmat olette avun tarpeessa ja tarvitsette aikaa parantua eheäksi omiksi itseksenne. Elämä opettaa ja kasvattaa, apuakin voi molemmat pyytää.
Toisella juominen ja toisella masentuminen ei ole hyvä yhtälö. Se ei mene luultavimmin ohi itsekseen vaan jokin sysäys jonnekin olisi paikallaan.
...olet jo täällä kyselemässä, siis asia sinua vaivaa ja sillä ON MERKITYSTÄ, se riittää.

Puhu itsellesi päivittäin kauniisti ja ole armollinen. Kysele itseltäsi toiveita, millaista elämää haluaisit....tee sellaisia juttuja, että jaksat. Ei kiirettä paranemiseen, sinulla on koko loppuelämä aikaa. Ei kenenkään käskystä, sillä ihminen on kokonaisuus.

Pidä nämä ohjenuorat, kun armahdat itseäsi jaat siitä muillekin ennenpitkää
Kultaista päivänjatkoa sinulle )