Olenko tunnekylmä, kun ei itketä koskaan?

Kahden sukulaisen (toinen läheinen) kuoltua ei itkettänyt ollenkaan. Mietitytti kyllä, mutta en itke edes hautajaisissa. Enkä muutenkaan muista, koska olisin itkenyt viimeksi. saatan kyllä järkyttyä ja pyörittää asioita mielessäni, menettää yöunet jne, mutta olenko jotenkin tunnekylmä, kun en itke? En itkenytkään myöskään lasten synnyttyä, vaikka aika moni tuntuu tekevän niin nähdessään vauvan ensi kerran. Joidenkin elokuvien aikana on kyllä itkettänyt. Olen yli 30-vuotias nainen.

 

En minäkään itke ja pidän itseäni aika epäempaattisena ihmisenä muutenkin. Ainoa mikä itkettää, on ajatus siitä että omalle lapselle käy jotaina ja nykyään kaikki jutut missä pieni lapsi kuolee tai sille käy jotain, alkaa itkettää. Noin muuten, eipä juuri mikään.

 

En usko. Oletko joskus joutunut tukahduttsmaan tunteesi tai hävennyt kyyneliä?
Joskus lapsena on voinut tapahtua jotakin, mikä saa sinut olemaan itkemättä.

Itku on olemassa,sattaa jopa olla että jos menet hierojalle, voit alkaa itkemään. Lihaksissa on muisti ja siellä sattaa olla myös tunnelukkoja. Toisille tämä on huuhaata, mutta itse olen hautonut vuosia lapsuuden traumaa alaselässä. kävin luotto ihmisellä hierottavana, jossa uskalsin itkeä.. ja itku helpotti. alaselkä ei jumita.

Itken tietoisia puhdistusitkuja. Samoin kuin terapianauruja. Aina on syytä miettiä, mikä sai itkuni lakkaamaan, mikä sai nauruni vaikenemaan?

 

En usko. Oletko joskus joutunut tukahduttsmaan tunteesi tai hävennyt kyyneliä?
Joskus lapsena on voinut tapahtua jotakin, mikä saa sinut olemaan itkemättä.

Itku on olemassa,sattaa jopa olla että jos menet hierojalle, voit alkaa itkemään. Lihaksissa on muisti ja siellä sattaa olla myös tunnelukkoja. Toisille tämä on huuhaata, mutta itse olen hautonut vuosia lapsuuden traumaa alaselässä. kävin luotto ihmisellä hierottavana, jossa uskalsin itkeä.. ja itku helpotti. alaselkä ei jumita.

Itken tietoisia puhdistusitkuja. Samoin kuin terapianauruja. Aina on syytä miettiä, mikä sai itkuni lakkaamaan, mikä sai nauruni vaikenemaan?

En muista tällaista. Lapsena itkin helpommin milloin mitäkin ja olin itse asiassa aika herkkä. Ja olen vieläkin. Ja toisin kuin tuo yksi kirjoittaja, en ole epäempaattinen vaan itse asiassa hyvinkin empaattinen. Mietin että PITÄISIKÖ aikuisten itkeä? Tätä mietin. Olen joskus yrittänyt väkisin itkeä joissain tilanteissa, mutta se on tuntunut tosi valheelliselta.

 

^ Minä olen samanlainen. En tiedä mikä on syy..