Omatunto soimannut koko eilisen illan ja ehkä ihan aiheestakin. Koko stooria en nyt kirjoita, mutta voisinkohan antaa itselleni jo anteeksi? Nyt jo itsesyytökset vähän laimenneet..
Meitä kolme naista, jotka olemme tuttuja keskenään. Yhdessä olemme puhuneet avoimesti yhden naisen (Rva x)parisuhdeongelmista ja hänen miehensä äidin kuolemasta. Miehessä ei ns. suurta ongelmaa (ei juo, ole väkivaltainen, hoitaa lapsia yms..)Tämä "rva x" käyttää todella törkeää kieltään miestään kohtaan ja täysin järkyllä tavalla käyttäytyy nyt kun miehen äiti kuollut. Mm.sanoi miehelle, että kaikille helpompi jos äiti kuolisi, kun kerran sairastaakin. Ja kun äiti sitten kuoli, miehen kuullen minulle suorastaan huusi puhelimessa, miten mies kantaa kotiin kaikkea paskaa. Ja tämä paska = miehen äitivainajan tavaroita sekä miehen lapsuusmuistoja (miehen isä kuollut jo vuosia sitten) ja haluaa kysyä mitä mies ja hänen veljensä hänelle maksavat palkkaa, kun hän vapaapäiviään kuluttaa auttaen asunnon siivouksessa. Lisäksi miehen kuullen itkien raivosi puhelimitse, miten heillä ei ole parisuhdetta, kun aika mennyt "helvetin mummon" hyysäämiseen. Tämä helvetin mummo = miehen äiti, joka loppuajan tarvitsi apua ja oli myös sairaalassa.
muutenkin hänellä alkon käyttö lisääntynyt yms. Olin aivan pöyristynyt viimekertaisen puhelun sisällöstä ja laitoin tekstiviestin tälle "kolmannelle". Siihen kirjoitin, miten pöyristyttävää tekstiä tullut ja en ihmettele miksi tappelevat, ei kaikki ole hyvin. tämä viesti sitten hitto soikoon menikin tälle "rva x:lle" ja oli todella loukkaantunut, miksi hänen asiositaan keskenään viestitämme.
Kenenkään asioista ei saisi puhua, kun ko henkilö ei paikalla, tämä lienee kuitenkin melko yleistä. Mitään "salaisuuksia" ei kerrottu mihinkään ja hän on itse avoimesti näistä puhunut kaikkien kuullen. Lisäksi kerroimme hänelle, ettemme hänen parisuhdeongelmiin olla kajottu (sitä epäili myös..), olemme vain pöyristyneitä hänen käytöksestään. Hän kokee meidän pettäneen täysin luottamuksen eikä halua tekemisissä olla.
Mutta kuuluuko ystävän olla "yes yes ihminen", aina samaa mieltä?
Anteeksi sekava sepustus..
Meitä kolme naista, jotka olemme tuttuja keskenään. Yhdessä olemme puhuneet avoimesti yhden naisen (Rva x)parisuhdeongelmista ja hänen miehensä äidin kuolemasta. Miehessä ei ns. suurta ongelmaa (ei juo, ole väkivaltainen, hoitaa lapsia yms..)Tämä "rva x" käyttää todella törkeää kieltään miestään kohtaan ja täysin järkyllä tavalla käyttäytyy nyt kun miehen äiti kuollut. Mm.sanoi miehelle, että kaikille helpompi jos äiti kuolisi, kun kerran sairastaakin. Ja kun äiti sitten kuoli, miehen kuullen minulle suorastaan huusi puhelimessa, miten mies kantaa kotiin kaikkea paskaa. Ja tämä paska = miehen äitivainajan tavaroita sekä miehen lapsuusmuistoja (miehen isä kuollut jo vuosia sitten) ja haluaa kysyä mitä mies ja hänen veljensä hänelle maksavat palkkaa, kun hän vapaapäiviään kuluttaa auttaen asunnon siivouksessa. Lisäksi miehen kuullen itkien raivosi puhelimitse, miten heillä ei ole parisuhdetta, kun aika mennyt "helvetin mummon" hyysäämiseen. Tämä helvetin mummo = miehen äiti, joka loppuajan tarvitsi apua ja oli myös sairaalassa.
muutenkin hänellä alkon käyttö lisääntynyt yms. Olin aivan pöyristynyt viimekertaisen puhelun sisällöstä ja laitoin tekstiviestin tälle "kolmannelle". Siihen kirjoitin, miten pöyristyttävää tekstiä tullut ja en ihmettele miksi tappelevat, ei kaikki ole hyvin. tämä viesti sitten hitto soikoon menikin tälle "rva x:lle" ja oli todella loukkaantunut, miksi hänen asiositaan keskenään viestitämme.
Kenenkään asioista ei saisi puhua, kun ko henkilö ei paikalla, tämä lienee kuitenkin melko yleistä. Mitään "salaisuuksia" ei kerrottu mihinkään ja hän on itse avoimesti näistä puhunut kaikkien kuullen. Lisäksi kerroimme hänelle, ettemme hänen parisuhdeongelmiin olla kajottu (sitä epäili myös..), olemme vain pöyristyneitä hänen käytöksestään. Hän kokee meidän pettäneen täysin luottamuksen eikä halua tekemisissä olla.
Mutta kuuluuko ystävän olla "yes yes ihminen", aina samaa mieltä?
Anteeksi sekava sepustus..