olenko poikkeus..

  • Viestiketjun aloittaja Masentunut
  • Ensimmäinen viesti
Masentunut
kun masennun,jos en saa mieheltäni joka ilta huomiota.Meillä riidat syntyvät siitä,kun mies tuntee ahdistavana ja painostavana minun läheisyyden tarpeeni.Haluiaisi vaan olla rauhassa ja katsoa telkkaria.
Jos,en kysy oltaisko vähän lähekkäin mies tapittaa katsoa telkkaria ja tuskin ees huomaa,et oon koko huoneessa.
Ainut läheisyys jota joskus saan on halaus ja pieni pusu suulle ennen kun meen nukkumaan.Mies jää yleensä aina sohvalle vielä katsomaan telkkaria.
On tosi tyhjä olo.En tiedä mitä pitäis tehä,et mies huomais mut!!
 
Beeta
Teillä taitaa olla sellanen perusongelma parisuhteessa, eli sinä olet paljon läheisyyttä kaipaava ja mies sitten yllättäen ei. Eipä auta muu kuin keskustella ja yrittää löytää se kultainen keskitie. Sinunkin pitää muistaa, että toista ihan tosissaan saattaa ahdistaa, jos vaadit liikaa huomiota. Kaikista ei ole sellaiseen symbioosisuhteeseen, että koko ajan kyöhnätään kylekkäin, jaetaan kaikki asiat ja pusutellaan. Avioliitossakin on oikeus siihen omaan yksityisyyteen ja tavallaan "rauhaan" toiselta. Eli ei muuta kuin keskustelemaan...sillä toki sinullakin on oikeus ahdistua tilanteesta jos tunnet itsesi huomaamattomaksi.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 13.06.2006 klo 15:41 Masentunut kirjoitti:
kun masennun,jos en saa mieheltäni joka ilta huomiota.Meillä riidat syntyvät siitä,kun mies tuntee ahdistavana ja painostavana minun läheisyyden tarpeeni.Haluiaisi vaan olla rauhassa ja katsoa telkkaria.
Jos,en kysy oltaisko vähän lähekkäin mies tapittaa katsoa telkkaria ja tuskin ees huomaa,et oon koko huoneessa.
Ainut läheisyys jota joskus saan on halaus ja pieni pusu suulle ennen kun meen nukkumaan.Mies jää yleensä aina sohvalle vielä katsomaan telkkaria.
On tosi tyhjä olo.En tiedä mitä pitäis tehä,et mies huomais mut!!
Mä koen vähän samalla tavalla kuin sinä.. ollaan monesti miehen kanssa juteltu asiasta mutta siihen ei tule muutosta. Minusta tuntuu välillä että mä kuihdun pois :/ kun hän ei muista huomioida mua. Kun mies tulee töistä, ei todellakaan mitään hajeja tai pusuja, tai kyllä silloin jos minä olen ne antamassa ja silloinkin mies saattaa olla vaan passiivisena siinä, ei tunnu kivalta. Vaikka ollaan tosiaan juteltu asiasta niin en ymmärrä miksi se ei häneltä onnistu. Kiva tietään etten ole ainut joka ei saa huomiota mieheltään...
 
Minä ainakin kaipaan tilaa ympärilleni. On kiva pusutella ja olla sylikkäin, mutta ei koko aikaa. Tahtoo olla omien ajatustensa kanssa ihan itsekseenkin.

Meillä mies on enemmän hakeutumassa lähelle. Varmaan hänestä sitten välillä tuntuu kurjalta, kun minä haluan olla yksikseni :( Eikä ole kyse siitä, ettenkö miestäni rakastaisi tai haluaisi lähelle, mutta kun minä vain tarvitsen sen oman rauhanikin :/
 
Gitanjali
Oletko koettanut, miten mies reagoi, jos annat vaan olla rauhassa? Kuinka kauan kestää, että alkaa ottamaan fyysistä kontaktia? Meillä oli ajoittain exän kanssa samaa ja ongelmana oli, että häntä ahdisti sanomaton vaatimukseni hellyyden osoituksiin. Ja usein oli sellaisia vaiheita, että oli jotain hampaankolossakin....siksi pysytteli turvallisen välimatkan päässä. Toki oli joskus toisinpäinkin, itse saatoin kavahtaa suukkoa niskaan...
 
Masentunut
Saataa hyvinkin mennä viikko ennen kun mies antaa halin tai pienen pusun,mutta kaipaisin myös sitä henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta,kun katotaan sohvalla telkkaria.Usein käy niin,että mies on niin syventynyt siihen mitä telkkarista tulee,että tunnen olevani ihan ulkopuolinen siinä tilanteessa.
Onko muilla tälläisiä tuntemuksia?
Jos olenkin saanut sen pusun tai halin se tilanne menee aika nopeasti ohi ja tilalle tulee taas se tyhjyyden tunne.Kun en tiedä mitä mies mielessään ajattelee minusta,kun ei sitä kuulemma osaa sanoiksi pukea!Mikä on mielestäni tosi outoa,olemmehan olleet yhdessä jo 7vuotta!
 
Onko teillä lapsia?
Meillä molemmat on iltaisin niin väsyneitä päivästä, että kumpikin vetäytyy omiin oloihinsa ja nukkumaan mennään yleensä eri aikaan. Ei kauhean kiva, mutta niin se vaan menee. Vaikka usein sovitaan, että tänä iltana sit ollaan "ihan kaksistaan" niin kuitenkin tulee jotain omia juttuja ja taas huomataan, että siinä se ilta sit menikin ja uni painaa silmää.
Kyllä se vähän kireyttäkin aiheuttaa, kun parisuhdeaika ajoittuu niihin iltoihin, kun lapsi on hoidossa eli n. 1x kk:ssa. Ja yllättäen silloin otetaan univelkoja takas.
On tässä tullut mietittyä, että ollaanko me ihan oikeat toisillemme, kun aina kaikki muu menee toisen kanssa vietetyn ajan edelle. Ei tunnu kovinkaan hyvältä tällainen ajatus...
 

Yhteistyössä