Mietintävaihe
Tilanne se, että olen vuorotyössä ja opiskelelen. Miehellä säännöllisempi työ. Opiskelu kestää vielä 1½ vuotta.
Lapsia kolme joista vanhin aloittaa ekan luokan syksyllä ja nuorempi eskarin. Mies pystyisi paremmin hoitamaan lasten asiat ja koulussakäynti olisi helpompaa isän luota, kun minun luotani lapset joutuisivat kävelemään/ pyöräilemään melko vaarallista reittiä kouluun aamuisin yksin ja vieläpä iltapäivästä yksin ja olemaan kaiken lisäksi yksin melko paljon pitkien työpäivien takia. Isänsä luota pääsevät taksilla, joka hakee eskariajan ja ekan luokan kotiovelta ja palauttaa kotiovelle. Yksinoloa vähemmän.
Tällähetkellä minun koulunkäyntini on se, joka häiritsee normaalielämää todella paljon, 2-3pv viikosta olen 200km päässä ja teen 100% työlistaa. Jos sitä ei olisi, en edes harkitsisi tällaista. Tuntuu kamalalta ja pahalta edes ajatella ja valtava kaipuu lapsiin jo, vaikka en ole edes ex-miehelle asiasta mitään vielä puhunut edes.
Kuitenkin, kun, tämä asia mieleeni juolahti, että isä voisi tosiaan ottaa lapset virallisesti itselleen tämän koulun ajaksi ja minä sitten vapaapäivinäni ottaisin lapsia ja toki jos mahdollista niin muutoinkin tapaisin ja toki olisin heidän elämässään mukana, niin iso (valtava) ahdistuksen kivi putosi rinnaltani.
Voisiko näin tehdä?
Lapsilla on isänsä luona enemmän tilaakin kaiken lisäksi ja jotenkin tuntuu että paremmat oltavat siellä. Kun valmistun, saan vakituisen työpaikan ja tulot nousevat n. 500-600e/kk. Sitten minulla olisi mahdollisuus ostaa isompi koti, nyt pankki ei lainaa myönnä.
Olenko paska ihminen jos alan etä-äidiksi?
Lapsia kolme joista vanhin aloittaa ekan luokan syksyllä ja nuorempi eskarin. Mies pystyisi paremmin hoitamaan lasten asiat ja koulussakäynti olisi helpompaa isän luota, kun minun luotani lapset joutuisivat kävelemään/ pyöräilemään melko vaarallista reittiä kouluun aamuisin yksin ja vieläpä iltapäivästä yksin ja olemaan kaiken lisäksi yksin melko paljon pitkien työpäivien takia. Isänsä luota pääsevät taksilla, joka hakee eskariajan ja ekan luokan kotiovelta ja palauttaa kotiovelle. Yksinoloa vähemmän.
Tällähetkellä minun koulunkäyntini on se, joka häiritsee normaalielämää todella paljon, 2-3pv viikosta olen 200km päässä ja teen 100% työlistaa. Jos sitä ei olisi, en edes harkitsisi tällaista. Tuntuu kamalalta ja pahalta edes ajatella ja valtava kaipuu lapsiin jo, vaikka en ole edes ex-miehelle asiasta mitään vielä puhunut edes.
Kuitenkin, kun, tämä asia mieleeni juolahti, että isä voisi tosiaan ottaa lapset virallisesti itselleen tämän koulun ajaksi ja minä sitten vapaapäivinäni ottaisin lapsia ja toki jos mahdollista niin muutoinkin tapaisin ja toki olisin heidän elämässään mukana, niin iso (valtava) ahdistuksen kivi putosi rinnaltani.
Voisiko näin tehdä?
Lapsilla on isänsä luona enemmän tilaakin kaiken lisäksi ja jotenkin tuntuu että paremmat oltavat siellä. Kun valmistun, saan vakituisen työpaikan ja tulot nousevat n. 500-600e/kk. Sitten minulla olisi mahdollisuus ostaa isompi koti, nyt pankki ei lainaa myönnä.
Olenko paska ihminen jos alan etä-äidiksi?