V
J
"joo"
Vieras
Toisaalta ehkä vähän, mut jos se on tarkoitettu niin henkilökohtaiseksi niin suoraan sanot anopille. Tai teet sellasen "yleisen" version, jossa kerrot asioista vain pintapuolisesti.
Meillä saa mummuit ja kummit kirjoittaakin siihen jos siltä tuntuu. Kukaan ei muu ei ole kullannuppujemme vauvakirjoista ollut tippaakaan kiinnostunut, mutta en sen lukemista keneltäkään estelisi.
Minun mielestäsi suhtautumisesi on outoa, mutta omapa on kirjasi.
Minun mielestäsi suhtautumisesi on outoa, mutta omapa on kirjasi.
Juuh 
Mä näen asian siten, että myös isovanhemmilla, kummeilla tms läheisillä on osansa lapsen muistoissa ja muistoista. Onhan lapsi tärkeä heillekin, ja hänen kehityksensä tms.
Mä näen asian siten, että myös isovanhemmilla, kummeilla tms läheisillä on osansa lapsen muistoissa ja muistoista. Onhan lapsi tärkeä heillekin, ja hänen kehityksensä tms.
M
"mii"
Vieras
Mulla on ne aika näkyvällä paikalla vitriinissä ja olen antanut niitä ystävieni ja sukulaisten lukea. Vaikka ne on kirjoitettu aikalailla henkilökohtaisesti mutta mitä sitten. Kivahan se on jos joitain muitakin kiinnostaa meidän mukula.
E
"eee"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
No et ole.
Mun mielestä on vähän outoa, että muut haluavat edes lukea koko vauvakirjaa.
Tietty riippuu siitäkin miksi vauvakirjaa pidetään ja mitä kaikkea sinne laitetaan ylös, mutta itse ainakin teen sen vähänniinkuin minulta lapselleni, EN todellakaan miksikään yleiseksi kirjaseksi jota kaikenmaailman sukulaistädit ja -sedät saisivat lueskella.
Eipä ole kyllä kukaan kysellytkään, ei varmaan tulisi edes mieleenkään.
En mä ole yhdessäkään perheessä vielä törmännyt sellaiseen, että vauvakirjat olisivat jotakin yleistä luettavaa. Ristiäisissä/nimiäisissä on usein vauvakirja esillä ja siihen saavat ristiäisvieraat kirjoittaa terveisiä, mutta muuten ei.
Mun mielestä on vähän outoa, että muut haluavat edes lukea koko vauvakirjaa.
Tietty riippuu siitäkin miksi vauvakirjaa pidetään ja mitä kaikkea sinne laitetaan ylös, mutta itse ainakin teen sen vähänniinkuin minulta lapselleni, EN todellakaan miksikään yleiseksi kirjaseksi jota kaikenmaailman sukulaistädit ja -sedät saisivat lueskella.
Eipä ole kyllä kukaan kysellytkään, ei varmaan tulisi edes mieleenkään.
En mä ole yhdessäkään perheessä vielä törmännyt sellaiseen, että vauvakirjat olisivat jotakin yleistä luettavaa. Ristiäisissä/nimiäisissä on usein vauvakirja esillä ja siihen saavat ristiäisvieraat kirjoittaa terveisiä, mutta muuten ei.
?
-
Vieras
H
hohhoijaa..
Vieras
[QUOTE="vieras";25765633]Eikö ukkosi osaa vielä lukea? :O[/QUOTE]
Etkö sä ole ollu äikäntunneilla peruskoulussa? :O
Etkö sä ole ollu äikäntunneilla peruskoulussa? :O
?
****
Vieras
V
"vieras"
Vieras
Kyllä mummot ovat lukeneet ja kirjoittaneetkin siihen. Hoitopaikka joskus kysyi kirjaa päiväksi, jotta voisivat viettää jokaisen lapsen omaa päivää, jossa luettaisiin vauvakirjan juttuja ja kuunneltaisiin lapsen valitsemaa musiikki. Kiva idea tavallaan, mutta en halunnut viedä kirjaa. Tuntui jotenkin jo tunkeilevalta.
V
"vieras"
Vieras
Minä en ole antanut vauvakirjaa kenenkään perheemme ulkopuolisen luettavaksi. jostain kumman syystä itsekin koen, että ei kuulu muille. Eipä ole kukaan luettavaksi pyytänytkään.
S
Suomayrjö
Vieras
Meillä vauvakirja oli ihan meidän vanhempien oma juttu. Kun poikamme muutti valittunsa kanssa yhteiseen kotiin, sujautin tuon vauvakirjan yhteen muuttolaatikkoon. NIIN paljon ihanaa palautetta olemme kirjasta saaneet.
V
"vieras"
Vieras
P
"Pikkuinen Jättiläinen"
Vieras
Et ole outo! Minäkin olen pelännyt, että anoppi pyytää vauvakirjaa luettavaksi
Minusta se on hirveän henkilökohtainen, se on kirjoitettu meiltä vanhemmilta lapselle. Vähän niinkuin päiväkirja, en haluaisi että anoppi lukisi sitäkään Ja koska anoppi tykkää tuhahdella niin voin kuvitella kuinka se tuhahtelisi lukiessaan sitä vauvakirjaa, kuinka lapsi on ollut toivottu ja mitä nimiä hänelle on suunniteltu, miksi kutsuttiin odottaessa jne. Ei anoppi noita asioita tiedä muutenkaan.. Enkä halua, että anopin kommentit jää mieleen aina kun sitä vauvakirjaa sitten lukisi.
Eikä minun anoppi edes mitenkään paha ole, mutta ehkä hiukan vähättelevä välillä Enkä muuten haluaisi, että oma äitinikään sitä kirjaa lukisi.
Minusta se on hirveän henkilökohtainen, se on kirjoitettu meiltä vanhemmilta lapselle. Vähän niinkuin päiväkirja, en haluaisi että anoppi lukisi sitäkään
Ja koska anoppi tykkää tuhahdella niin voin kuvitella kuinka se tuhahtelisi lukiessaan sitä vauvakirjaa, kuinka lapsi on ollut toivottu ja mitä nimiä hänelle on suunniteltu, miksi kutsuttiin odottaessa jne. Ei anoppi noita asioita tiedä muutenkaan.. Enkä halua, että anopin kommentit jää mieleen aina kun sitä vauvakirjaa sitten lukisi. Eikä minun anoppi edes mitenkään paha ole, mutta ehkä hiukan vähättelevä välillä
Enkä muuten haluaisi, että oma äitinikään sitä kirjaa lukisi.
Et kai.
Mutta jos asia vaivaa ja sukulaisetkin haluis lukea niin tee kaks vauvakirjaa, toiseen kirjoitat vaan "pinnallisemmin" juttuja ja sen voi antaa kaikille luettavaksi.
Meillä on isommilla lapsilla paljon vauvakirjoja (esikoisella 5, tokalla ja kolmannella 3) ja ne on just tollai, osassa vaan ns. perusjutut.
Nelosella on kaks vauvakirjaa ja viidennellä vaan yks.
Ja arvatkaa tuliko tän aloituksen myötä stressi ja ahdistus mennä päivittämään niitä?
Mutta jos asia vaivaa ja sukulaisetkin haluis lukea niin tee kaks vauvakirjaa, toiseen kirjoitat vaan "pinnallisemmin" juttuja ja sen voi antaa kaikille luettavaksi.
Meillä on isommilla lapsilla paljon vauvakirjoja (esikoisella 5, tokalla ja kolmannella 3) ja ne on just tollai, osassa vaan ns. perusjutut.
Nelosella on kaks vauvakirjaa ja viidennellä vaan yks.
Ja arvatkaa tuliko tän aloituksen myötä stressi ja ahdistus mennä päivittämään niitä?
A
"alma"
Vieras
Olet outo... Mitä salaista sä sinne oot oikein kirjoittanut? Vai oletko liimannut sinne kuvia alullepanosta?
K
ketään ei kiinnosta
Vieras
[QUOTE="mii";25765615]Mulla on ne aika näkyvällä paikalla vitriinissä ja olen antanut niitä ystävieni ja sukulaisten lukea. Vaikka ne on kirjoitettu aikalailla henkilökohtaisesti mutta mitä sitten. Kivahan se on jos joitain muitakin kiinnostaa meidän mukula.[/QUOTE]
Yleensä kyse ei ole siitä, että jotain kiinnostaisi oikeasti sun mukula, vaan ihmiset haluaa katso, mitä sinne on kirjoitettu ja millä tyylillä, missä kuvat on otettu jne. Pääsee arvioimaan.
Yleensä kyse ei ole siitä, että jotain kiinnostaisi oikeasti sun mukula, vaan ihmiset haluaa katso, mitä sinne on kirjoitettu ja millä tyylillä, missä kuvat on otettu jne. Pääsee arvioimaan.
Outoudesta en tiedä, mutta ymmärrän sinua. Itse en ole koskaan päässyt sinuiksi noiden kirjojen kanssa, itseasiassa inhoan niitä. Siis omilla lapsillani. Kuitenkin niitä on saatu lahjoiksi ja kuopukselle katsoin sitten velvollisuudekseni hankkia kauniin kirjan hällekin. Lapsella on nyt ikää 15kk ja kirjassa lukee tasan syntymämitat...
Isompien kohdalla niistä löytyy neuvolan mitat ja täytettynä osa kohdista tyyliin "tämän ikäisenä opin istumaan/seisomaan/kävelemään" jne. Ja olisiko esikoisen 7v pituisessa kirjassa kirjoitettu vielä ketä vieraita oli ristiäisissä ja että ekaa joulua vietettiin kotona. Mutta siis ei yhtään ainoaa henkilökohtaista muistoa tms.
Olen vaan noissa kirjoituksissa aivan surkea. Jos olisin pakottanut itseni joskus kirjoittamaan ylös jotain muistoja, en varmasti haluaisi niitä kenenkään lukevan. Itseänikin lukeminen nolottaisi niin että todennäköisesti tuhoaisin kirjan ennen kuin lapsi itse siitä kiinnostuisi. Nytkin toivon että joku kaunis päivä saisin nähdä esikoisen o nnistuneen saamaan nuo kirjat käsiinsä ja repineen ne, silloin voisin hyvällä omallatunnolla heittää ne roskiin.
Eli turha kysyä miksen meinaa koskaan alkaa pitämään blogia ja fb-päivityksetkin on suurimmaksi osaksi pakkopullaa...
Isompien kohdalla niistä löytyy neuvolan mitat ja täytettynä osa kohdista tyyliin "tämän ikäisenä opin istumaan/seisomaan/kävelemään" jne. Ja olisiko esikoisen 7v pituisessa kirjassa kirjoitettu vielä ketä vieraita oli ristiäisissä ja että ekaa joulua vietettiin kotona. Mutta siis ei yhtään ainoaa henkilökohtaista muistoa tms.
Olen vaan noissa kirjoituksissa aivan surkea. Jos olisin pakottanut itseni joskus kirjoittamaan ylös jotain muistoja, en varmasti haluaisi niitä kenenkään lukevan. Itseänikin lukeminen nolottaisi niin että todennäköisesti tuhoaisin kirjan ennen kuin lapsi itse siitä kiinnostuisi. Nytkin toivon että joku kaunis päivä saisin nähdä esikoisen o nnistuneen saamaan nuo kirjat käsiinsä ja repineen ne, silloin voisin hyvällä omallatunnolla heittää ne roskiin.
Eli turha kysyä miksen meinaa koskaan alkaa pitämään blogia ja fb-päivityksetkin on suurimmaksi osaksi pakkopullaa...
Et kai ole outo. Mikäli kirja on henkilökohtainen, pidä se poissa esiltä. En usko, että anoppi tai muut kyselevät kirjaa luettavaksi. Tuntuisi samalta kuin että kyseltäisi päiväkirjaa nähtäväksi. Ja mikä estää tekemästä toisen vähemmän henkilökohtaisen jossa olisi vaikka vaan kuvia ja mittoja ja sellaista.
