Mäkin tykkäsin paljon enemmän kouluruuasta kuin kotiruoasta. En kotona syönyt juuri mitään, ehkä närsin jotain leivänkulmaa kun ruoka oli niin pahaa ettei sitä voinut syödä. Maanantaina oli aina kiljuva nälkä kun pääsi kouluun. Olen silkkaa nirsouttani ollut tukevaan keski-ikään asti alipainoinen. Välillä kuskattiin lääkärissäkin, kun tuli kaikenmaailman puutostautioireita. Mua on maaniteltu, lahjottu, kiristetty ja uhkailtu syömään elämäni aikana varmasti satoja tunteja. Joskus yritin vanhempien mieliksi syödä pahaa ruokaa väkisin, mut eihän se vatsassa pysynyt vaan piti juosta vessaan yrjöämään. En kyllä tykännyt kaverin vanhempienkaan laittamasta ruoasta, vaikka ne oli ihan ammattikokkeja, joten vika tuskin oli siinä, että vanhempieni laittama ruoka olisi oikeasti ollut syömäkelvottoman kamalan makuista (muiden kuin minun mielestäni).
Myös jotkut einekset maistui mulle. Mutta niissä ei saanut olla mitään rustoja tai yllättäviä, sitkeitä sattumia eikä missään tapauksessa minkäänlaista outoa makua eikä limaista suutuntumaa. Monet lapset vaan sattuvat tykkäämään mauttomasta ja tasapaksusta einesmössöstä, jota suurin osa niistä koululaisten lempikouluruoista on. Se koulumakaronilaatikkohan on ihan mössöksi lillunutta valkoista jauhomakaronia ja jokunen mauton jauhelihanmurunen joukossa. Erityisesti monet lapset tykkää natriumglutamaatista, niinkuin joku sanoikin, siitä tulee se ainoa maku koulun makaronilaatikkoon. Millään oikeilla mausteilla ei saa semmoista makua ruokaan (mikä varmaan ainakin kulinaarisemmin suuntautuneiden aikuisten mielestä on hyväkin, mutta lapsi sanoo sensijaan hyi yök en syö).
Mun lempiruokaa lapsena oli purkkilihapullat. Äidin ja mummon paistamia oikeita lihapullia taas en suostunut syömään ollenkaan koska ne oli musta niin pahoja. Ällösin niitä sipulinpalasia, jotka erottui niistä, ne ei vaan menneet yökkimättä kurkusta alas.
Jos nyt jonkun ohjeen voin antaa sulle, niin yritä olla kiinnittämättä lapsesi nirsoiluun mitään huomiota. Älä anna sen enempää negatiivista kuin positiivista huomiota sillä. Et pysty kuitenkaan vaikuttamaan asiaan ollenkaan, huonossa tilanteessa lapsi jopa keksii nirsoilun hyväksi tavaksi pompottaa vanhempia (itseni kohdalla ei kyllä ollut tästä kyse, en vaan pystynyt syömään). Koska lapsesi on ihan terve ja normaalipainoinen, sulla ei ole mitään huolta muutenkaan asiasta. Teet mitä ruokaa huvittaa ja katat sen pöytään. Lapsi joko syö tai on syömättä, ihan oma päätöksensä, mutta pöytään tulee istumaan niinkuin muutkin siihen asti kunnes muut ovat syöneet ja mitään herkkuja ei tarjota tilalle, jos ruoka ei maistu. Eli syömättä olemisesta ei rankaista, mutta siitä ei myöskään saa mitään erivapauksia. Syöminen pidetään pelkkänä ravinnonsaantina, ei minään vallankäyttönä ketään kohtaan. Tietty voit kaikkea ruokaa pakottaa maistamaan kerran, mutta se tarkoittaa oikeasti sitä, että ruokaa laitetaan lapsen lautaselle vain pikkulusikallinen. Se, että lapsen lautanen kauhotaan puolilleen ruokaa ja sitten nostetaan kamala draama siitä, jos lautanen ei tyhjene, ei ole mitään maistattamista vaan pienemmän ja heikomman kiusaamista.
