Olenko muka ankara vauvan suhteen?

[QUOTE="Aloittaja";28396989]Olen kokeillut. Jos sinä et sitä kykene uskomaan, se on voivoi. Ja ihan samalla tapaa sinä tuputat omaa keinoasi, etkä ymmärrä et on muitakin keinoja. Pata kattilaa soimaa. Lisäksi vielä olet niin omien juttujesi ympärillä että suutut kun en tavastasi pidä ja alat haukkumaan mielenterveysongelmaiseksi yms.

Moni on kuitenkin sanonut että keinoni on ihan ok, älä sitä sivuuta.[/QUOTE]

En ole haukkunut mielenterveysongelmaiseksi, todellakaan! Sanoin, että JOS PELKÄÄT etta vauva satuttaa itsensä pinnasängyssä, sitten sinulla on jonkinlainen mielenterveysongelma. Koska ei ole normaalia olla noin pelokas ja ylisuojeleva. Miten luulet että kaikki muut vauvat voivat nukkua pinnasängyssä, mutta teidän ei??

Ja kerro toki, millaisen unikoulun olet toteuttanut? Miksei se toiminut?
Kuinka monta yötä toteutit? Otitko vauvan välillä syliin?

Mielestäni tapasi yrittää kasvattaa lasta on hanurista, olet joko liian itsekäs(=laiska) tai liian kyvytön kuulemaan vauvan itkua. Jompi kumpi, mutta julmalta vaikutat. Lasta ei pakoteta lähelle väkisin, miltä luulet että vauvasta tuntuu. Opetat hänet väkivaltaiseksi, tuo on ahdistavaa mitä teet hänelle!
Ja enää en kanssasi jaksa jankata. Mutta toivon että heräät todellisuuteen, ennen kuin teet lapsellesi jotain vielä pahempaa, ja selität senkin ihmeellisillä tekosyillä.

 

Hmm... Oliko sekin sitten pahoinpitelyä kun oma lapseni lähempänä vuoden ikää keksi kanssa sen että yöllä voisi alkaa leikkiä ja pidin hänet vaan itseni ja seinän välissä? En pitänyt kainalossa mutta kielsin enkä päästänyt konttaamaan ylitseni pois sängystä, välillä laskin käteni päällensä. Ei siinä sitten kauaa mennyt kun lopetti nuo yötouhut ja nukahti uudelleen heti syötyään. Mitään unikouluja ei tullut mieleenkään pitää enkä halunnut siirtää pinnasänkyyn, yöheräilyt loppuivat kokonaan siinä vaiheessa kun imetys jäi.

Enkä ole kuopustakaan näillä näkymin pinnasänkyyn siirtämässä, 5kk syö yhä öisin ja saa syödäkin. Kainaloon siinä sitten nukahtaa.

 

[QUOTE="vieras";28397015]En ole haukkunut mielenterveysongelmaiseksi, todellakaan! Sanoin, että JOS PELKÄÄT etta vauva satuttaa itsensä pinnasängyssä, sitten sinulla on jonkinlainen mielenterveysongelma. Koska ei ole normaalia olla noin pelokas ja ylisuojeleva. Miten luulet että kaikki muut vauvat voivat nukkua pinnasängyssä, mutta teidän ei??

Ja kerro toki, millaisen unikoulun olet toteuttanut? Miksei se toiminut?
Kuinka monta yötä toteutit? Otitko vauvan välillä syliin?

Mielestäni tapasi yrittää kasvattaa lasta on hanurista, olet joko liian itsekäs(=laiska) tai liian kyvytön kuulemaan vauvan itkua. Jompi kumpi, mutta julmalta vaikutat. Lasta ei pakoteta lähelle väkisin, miltä luulet että vauvasta tuntuu. Opetat hänet väkivaltaiseksi, tuo on ahdistavaa mitä teet hänelle!
Ja enää en kanssasi jaksa jankata. Mutta toivon että heräät todellisuuteen, ennen kuin teet lapsellesi jotain vielä pahempaa, ja selität senkin ihmeellisillä tekosyillä.[/QUOTE]

En todellakaan "kuvittele" että lapseni satuttaa itsensä sängyssä, vaan olen sen todistanut kun hän sängyssä kaatuu ja lyö päänsä. No pienet lapset ei nouse ollenkaan, isot osaa jo tulla jaloiltaan istumaan. Toiset on varovaisia ja loput sitten kolhii itseään ja päätänsä tässä kehityksen vaiheessa, jos heitä ei vahdita.

SINÄ menet asiattomuuksiin ja sinun olisi syytä lopettaa heti. En koskaan ole vahingoittanut lastani enkä niin tule tekemään. Sinun on turha vihjata tässä keskustelussa niin, koska se ei pidä paikkaansa ja on perätön väite. Pidän lasta kiinni, jottei hän loukkaa itseään. En pidä lasta kiinni tarpeettomasti koskaan.

 

Hmm... Oliko sekin sitten pahoinpitelyä kun oma lapseni lähempänä vuoden ikää keksi kanssa sen että yöllä voisi alkaa leikkiä ja pidin hänet vaan itseni ja seinän välissä? En pitänyt kainalossa mutta kielsin enkä päästänyt konttaamaan ylitseni pois sängystä, välillä laskin käteni päällensä. Ei siinä sitten kauaa mennyt kun lopetti nuo yötouhut ja nukahti uudelleen heti syötyään. Mitään unikouluja ei tullut mieleenkään pitää enkä halunnut siirtää pinnasänkyyn, yöheräilyt loppuivat kokonaan siinä vaiheessa kun imetys jäi.

Enkä ole kuopustakaan näillä näkymin pinnasänkyyn siirtämässä, 5kk syö yhä öisin ja saa syödäkin. Kainaloon siinä sitten nukahtaa.

Pelkäsitkö sinäkin pinnasänkyä?

Mun mielestä lähes vuoden ikäisen voi jo siirtää pinnasänkyyn, jos vieressä nukkkuminen ei suju. Samaa olen yrittänyt jankata ap:lle. Jos perhepeti ei toimi, kannattaa harkita muita vaihtoehtoja. On jo aika itsekästä pitää vauva siinä vieressä, ja väkisin pitää paikoillaan kun vauva ei nuku. Muut keinot ovat sitä varten, että vauva oppisi nukkumaan. Perhepedistä kiinni pitäminen kynsin ja hampain ei ole tervettä, jos lisäksi tulee tällaisia kummallisia tapoja pitää vauva väkisin kainalossa. Kyllä se on pienempi paha, että vauva huutaa ehkä muutaman yön siirryttyään pinnasänkyyn, ja sen jälkeen koko perhe saa nukkua hyvin.
Tajuat tämän varmaan sinäkin? 5kk vauva on eri asia..

 

Eikö toi asia ole kerrottu jo synnärillä? Meille ainakin sanottin, ettei vauvan kanssa aleta seurustelemaan.

 

[QUOTE="Aloittaja";28397036]En todellakaan "kuvittele" että lapseni satuttaa itsensä sängyssä, vaan olen sen todistanut kun hän sängyssä kaatuu ja lyö päänsä. No pienet lapset ei nouse ollenkaan, isot osaa jo tulla jaloiltaan istumaan. Toiset on varovaisia ja loput sitten kolhii itseään ja päätänsä tässä kehityksen vaiheessa, jos heitä ei vahdita.

SINÄ menet asiattomuuksiin ja sinun olisi syytä lopettaa heti. En koskaan ole vahingoittanut lastani enkä niin tule tekemään. Sinun on turha vihjata tässä keskustelussa niin, koska se ei pidä paikkaansa ja on perätön väite. Pidän lasta kiinni, jottei hän loukkaa itseään. En pidä lasta kiinni tarpeettomasti koskaan.[/QUOTE]

Ei ole sinun tehtävä "vahtia" lasta keskellä yötä. Sinun tehtäväsi on opettaa vauvasi nukkumaan öisin, se on sinun velvollisuutesi.
Ei ole normaalia joutua vahtimaan lasta keskellä yötä, ettei hän satuta itseään.
Kaikki muutkin vauvat ovat tuossa iässä samanlaisia, luuletko oikeasti että muut äidit vahtaavat niitä öisin, etteivät kaadu sängyssä?
En väitä että olet vahongoittanut lastasi, vaan väitän että teet väärin, ja syysi ovat sekoittuneet ylihuolehtuneisiin ajatuksiisi, että "suojelet"lasta satuttamiselta tai kaatumiselta pinnasängyssä. Olen pahoillani jos olen loukannut. Tässä ketjussa on MONI muukin ollut kanssasi samaa mieltä. Miksi hyökkäät kimppuuni noin vihaisesti, kun kerron mielipiteeni? En enää jatka tätä keskustelua, mutta en myöskään ota vastaan tuollaisia uhkaamisia. Itse aloitit tämän ketjun ja kysyit. Nyt et kestä saamiasi vastauksia ja alat uhkailemaan. Asiatonta.

 

Ja tiedoksi sinulle ap, tuolla edellisellä sivulla on AINAKIN 3 muuta "vierasta"kuin pelkästään minä.
Joten älä hyökkää minun kimppuuni, en ole kirjoittanut kaikkia vastauksia.

 

[QUOTE="vieras";28397037]Pelkäsitkö sinäkin pinnasänkyä?

Mun mielestä lähes vuoden ikäisen voi jo siirtää pinnasänkyyn, jos vieressä nukkkuminen ei suju. Samaa olen yrittänyt jankata ap:lle. Jos perhepeti ei toimi, kannattaa harkita muita vaihtoehtoja. On jo aika itsekästä pitää vauva siinä vieressä, ja väkisin pitää paikoillaan kun vauva ei nuku. Muut keinot ovat sitä varten, että vauva oppisi nukkumaan. Perhepedistä kiinni pitäminen kynsin ja hampain ei ole tervettä, jos lisäksi tulee tällaisia kummallisia tapoja pitää vauva väkisin kainalossa. Kyllä se on pienempi paha, että vauva huutaa ehkä muutaman yön siirryttyään pinnasänkyyn, ja sen jälkeen koko perhe saa nukkua hyvin.
Tajuat tämän varmaan sinäkin? 5kk vauva on eri asia..[/QUOTE]

Jos lapsi nyt sattuisi olemaan siinä ikä- ja kehitysvaiheessa että nousee hapuileville jaloilleen seisomaan ja horjahtelee siitä yhtenään lyömään päätään niin kaipa sitä jollain lailla "pelkäisikin". (Jes, nyt minutkin voidaan muistaa jatkossa mielenterveysongelmaisena pinnasänkyfobikkona ) Aikakaan en kokisi sitä mitenkään mielekkäänä vaiheena siirtyä pinnasänkyyn jos perhepedissä viihdytään. Enkä nyt pidä pinnasänkyä muutenkaan mitenkään pakollisena vaiheena, ihan hyvin voi myös siirtyä perhepedistä omaan sänkyyn. Näin vaikka meiltä löytyy myös yksi vauva joka on siirretty pinnasänkyyn 2kk iässä ja siinä omaan huoneeseensa 5kk ikäisenä sekä toinen joka vuoden ikäisenä siirrettiin pinnasänkyyn ja tuo pitkänlinjan perhepetiläinen joka söi öisin vielä 1v9kk iässä. Eli varmasti meiltä löytyy noita täysin virheellisiä malleja ihan jokaiseen makuun, vaikka omasta mielestämme ollaankin joka kerta toimittu niin kuin kyseisen vauvan ja koko perheen mukaan sopivimmalta tuntuu.

Joskus vaan tuntuu että toiset ihmiset tekevät niistä "ongelmista" paljon isompia mitä ne kyseiselle perheelle ovat. Esim monien tulkintojen mukaan minun täytyi olla aivan loppu yöheräämisiin tuon pitkään imetetyn perhepetiläisen kanssa ja neuvoja tungettiin ovista ja ikkunoista, kuinka tuo on pakko vieroittaa yöimetyksistä ja pistää unikouluun sekä omaan sänkyyn. Kun en ollut neuvoista edes kiinnostunut niin jotkut ihan hermostuivat kuinka on ihan turha valittaa väsymystä kun asioille ei tee mitään (milloinhan mahdoin sitä väsymystä mielestään valittaa...?) ja luotiin niitä uhkakuvia kuinka lapsi ei ikinä opi nukkumaan öitään läpi, tulee olemaan valtavan mustasukkainen tulevalle vauvalle imetyksestä jne. 3kk ennen laskettua aikaa vieroitin tytön sitten rinnalta ja olisikohan 3-4 yötä mennyt niin että heräili pari kertaa ja siitä asti on nukkunut yöt läpi vaikka tuo sitten ihan väärin tehtiinkin.


Itse en ole mielestäni pitänyt kynsin ja hampain kiinni mistään vaikkein suinkaan olekaan toisten neuvojen mukaan läheskään aina toiminut. Esim täysimetys on asia mikä monen mielestä vaatii itkua ja hammastenkiristelyä, väsymystä ja vauvan nälässä pitämistä. Niin usein sitä on törmännyt noihin "ei siitä korvikkeesta silloin tällöin ole vauvalle mitään haittaa, ei kaikesta ole pakko nipottaa"-juttuihin. Siitä huolimatta näyttää vahvasti siltä että noista neljästä lapsesta tuo kolmaskin saa odotella kiinteiden aloittamista sinne 6kk ikään asti (yhdelle aloitettiin kiinteät jo 4,5kk iässä kun neuvola oli kasvusta huolissaan). Mutta juu, jos joku haluaa tulkita tämänkin että pelkään porkkanaa niin paljon etten uskalla sitä 5kk vauvalleni vielä antaa niin siitä vaan.

 

[QUOTE="vieras";28397053]Ei ole sinun tehtävä "vahtia" lasta keskellä yötä. Sinun tehtäväsi on opettaa vauvasi nukkumaan öisin, se on sinun velvollisuutesi.
Ei ole normaalia joutua vahtimaan lasta keskellä yötä, ettei hän satuta itseään.
Kaikki muutkin vauvat ovat tuossa iässä samanlaisia, luuletko oikeasti että muut äidit vahtaavat niitä öisin, etteivät kaadu sängyssä?
En väitä että olet vahongoittanut lastasi, vaan väitän että teet väärin, ja syysi ovat sekoittuneet ylihuolehtuneisiin ajatuksiisi, että "suojelet"lasta satuttamiselta tai kaatumiselta pinnasängyssä. Olen pahoillani jos olen loukannut. Tässä ketjussa on MONI muukin ollut kanssasi samaa mieltä. Miksi hyökkäät kimppuuni noin vihaisesti, kun kerron mielipiteeni? En enää jatka tätä keskustelua, mutta en myöskään ota vastaan tuollaisia uhkaamisia. Itse aloitit tämän ketjun ja kysyit. Nyt et kestä saamiasi vastauksia ja alat uhkailemaan. Asiatonta.[/QUOTE]

Eiköhän niitä lapsia kuulu jollain tasolla vahtia myös öisin. Vauvani nukkuu öisin, mitenköhän tämä saataisiin sinun ymmärrykseen? Herääminen on satunnaista, mikä on lapsille ihan NORMAALIA. Usko tai älä.

Minua on täällä haukuttu, sanottu että olen lastani kohtaan väkivaltainen, vihjattu jopa lastensuojeluilmoituksesta. Se on asiatonta. Minä en ole uhkaillut ketään, vaan sanonut suoraan että tuollaisia juttuja minä en kuuntele ja muistuttanut että niilläkin voi olla seuraamuksia. Jos sinä olet koko ajan ollut asialinjalla, niin eihän sanomani silloin koske sinua? Älä huoli, kyllä se äkkiä selviäisi kuka täällä on kirjoittanut ja mitä, ja millä nimimerkeillä

 

Huh, mikä ketju!

Ap, teet ihan hyvällä tyylillä.
Olen joskus itsekin ottanut keskellä yöllä keränneen vauvan kainaloon ja "väkisin hyssytellyt" takaisin uneen. Tuossa iässä vauvat usein heräilevät öisin, koska oppivat uusia taitoja ja esim. nousevat seisomaan. Menee nopeasti ohi, parissa viikossa ihan maksimissaan.

 

[QUOTE="vieras";28397126]Huh, mikä ketju!

Ap, teet ihan hyvällä tyylillä.
Olen joskus itsekin ottanut keskellä yöllä keränneen vauvan kainaloon ja "väkisin hyssytellyt" takaisin uneen. Tuossa iässä vauvat usein heräilevät öisin, koska oppivat uusia taitoja ja esim. nousevat seisomaan. Menee nopeasti ohi, parissa viikossa ihan maksimissaan.[/QUOTE]

no älä muuta sano...

jep, eiköhän tämä mene ohi ihan itsellään esim. tää seisominen on meillä nyt ihan uusi juttu, ja toki sitä pitää öisinkin joskus testata vieläkö osaa...

 

En näe ap:een tavassa mitään väärää. Meilläkin on nukuttu aina perhepedissä ja nyt 5 kk kuopukselle ei edes hommattu pinnasänkyä ollenkaan. Onko parempaa ja turvallisempaa paikkaa vauvan purkaa turhautumisensa ja harmituksensa kuin oman turvallisen äitin kainalo höystettynä maidontuoksulla ja lämmöllä.

 

[QUOTE="vieras";28397126]Huh, mikä ketju!

Ap, teet ihan hyvällä tyylillä.
Olen joskus itsekin ottanut keskellä yöllä keränneen vauvan kainaloon ja "väkisin hyssytellyt" takaisin uneen. Tuossa iässä vauvat usein heräilevät öisin, koska oppivat uusia taitoja ja esim. nousevat seisomaan. Menee nopeasti ohi, parissa viikossa ihan maksimissaan.[/QUOTE]

Niinpä. Muutenkin tulee tunne että tässä yritetään nähdä kaikki mahdollisimman negatiivisessa valossa. Tietty ap: n kertomuskin jättää tulkinnanvaraa. Pitääkö hän oikeasti paniikissa huutavaa, kiinnipidosta ahdistunutta vauvaa väkisin kainalossa kunnes tämä ehkä parin tunninkin huudon jälkeen nukahtaa tuohon itkuunsa (mikä minustakin kuulostaa jo julmalta) vai onko kysymys siitä että vauvaa vaan suututtaa kun leikkinsä keskeytetään ja sitä kiukkuaa siinä kainalossa ehkä muutaman minuutin kunnes rauhoittuu ja nukahtaa uudestaan.

 

[QUOTE="vieras";28397126]Ap, teet ihan hyvällä tyylillä.
Olen joskus itsekin ottanut keskellä yöllä keränneen vauvan kainaloon ja "väkisin hyssytellyt" takaisin uneen. Tuossa iässä vauvat usein heräilevät öisin, koska oppivat uusia taitoja ja esim. nousevat seisomaan. Menee nopeasti ohi, parissa viikossa ihan maksimissaan.[/QUOTE]

Jep, myös mun mielestäni aloittajan tyyli kuulostaa ihan toimivalta. Itse en ole ajatellut perhepetiä edes kokeilla, mutta jos kokeilisin ja eteen tulisi vastaava tilanne kuin aloittajalla, toimisin luultavasti samalla tavalla. Vauvallekin pitää pystyä tekemään selväksi, että yöt ovat nukkumista ja päivät kukkumista varten, ja jos omassa sängyssä (pinnis, kehto, whatever) nukkuminen ei ota onnistuakseen, rajat voi vetää perhepedissäkin. Eläväisen kaverin pitäminen lempeästi mutta varmasti paikoillaan äidin kainalossa kuulostaa paljon paremmalta kaikkien kannalta kuin tuntien itkupotkuraivarisessiot pinnasängyssä.

 

Niinpä. Muutenkin tulee tunne että tässä yritetään nähdä kaikki mahdollisimman negatiivisessa valossa. Tietty ap: n kertomuskin jättää tulkinnanvaraa. Pitääkö hän oikeasti paniikissa huutavaa, kiinnipidosta ahdistunutta vauvaa väkisin kainalossa kunnes tämä ehkä parin tunninkin huudon jälkeen nukahtaa tuohon itkuunsa (mikä minustakin kuulostaa jo julmalta) vai onko kysymys siitä että vauvaa vaan suututtaa kun leikkinsä keskeytetään ja sitä kiukkuaa siinä kainalossa ehkä muutaman minuutin kunnes rauhoittuu ja nukahtaa uudestaan.

kerroin kyllä aiemmin että alle 15 minuutissa nukahtaa, niin siitä vedettiin johtopäätökset ettå
pahoinpitelen lasta ja olen laiska. Kun ainoa oikea tapa on huudattamalla opettaa omaan pinnikseen.

 

[QUOTE="Aloittaja";28397189]kerroin kyllä aiemmin että alle 15 minuutissa nukahtaa, niin siitä vedettiin johtopäätökset ettå
pahoinpitelen lasta ja olen laiska. Kun ainoa oikea tapa on huudattamalla opettaa omaan pinnikseen.[/QUOTE]

Ok, jäi välistä kun on niin pitkä ketju.

Omat lapseni ovat reagoineet kiinnipitämiseen erilaisilla tavoilla (kahdella ainakin si-häikkää). Vanhin tytär ahdistuu siitä helposti ja hänen kohdallaan saa olla tarkka siitä miten häntä pitää kiinni, siksi yleensä välttelen tuota. Poika taas rauhoittuu siihen ja hänen mahdollinen alkuun vastaanpistäminen on ihan erilaista, siksi taas häntä ollaan aina helpommin pidetty kiinni/kainalossa.

Mutta siis omaa lasta lukemalla voisin ihan hyvin toimia samalla lailla kuin sinäkin.

 

[QUOTE="Vieras";28392113]8 kk heräilee öisin "leikkimään", mm. kiipeilee meidän päällä sängyssä ja sen semmoista. En vastaa mitään ja yritän vaan esittää nukkuvaa, mutta jos se ei tehoa niin otan lapsen väkisin kainaloon makuulle ja sanon että nyt nukutaan. Lapsi saa tästä kovat raivarit tietysti, ja nukahtaa sitten hirmuisen huudon päätteeksi. Onko teistä julmaa? en vaan keksi mitään muutakaan keinoa. En voi antaa lapsen leikkiä yksinään sängyssä ja nukkua itse, kun pitää vahtia koko aikaa ettei hän ryömiessään putoa sängystä. Omassa pinniksessä ei siis nuku, ja jos hänet sinne vie valvomaan ja leikkimään yksinään, aloittaa hirmuisen huudon.

Tuli vaan mieleen kun yhdelle tuttavalle asiaa voivottelin, ja hänestä noin pieni ei ymmärrä vielä (juu ei toki) ja pitäs vaan antaa sit valvoa ja valvoa itse myös. Minusta taas ne on rajat laitettava pienellekkin, öisin ei leikitä, enkä itse todellakaan jaksa valvoa vahtimassa toisen leikkimistä![/QUOTE]

Tässä aloitusviestissäsi sanot näin. "Lapsi saa tästä kovat raivarit tietysti, ja nukahtaa sitten hirmuisen huudon päätteeksi. Onko teistä julmaa? en vaan keksi mitään muutakaan keinoa."

Miksi aloitit kyseisen ketjun? Kysyt itse onko julmaa. Ymmärsin ehkä väärin, mutta luulin että kaipasit neuvoja, ja niitä sinulle annettiin. Minusta kertomuksesi mukaan lapsi saa raivarit siitä että häntä pidetään paikoillaan. Yritin neuvoa unikoulun suuntaan, koska minusta se olisi ns.pienempi paha, että lapsi itkee unikoulun ajan, mutta sitten ongelma olisi ratkaistu. En nyt viitsi sanoa enää mitään, ettei uhkailuja tule lisää. Mutta ehkä en nyt ymmärtänyt syytäsi aloittaa kyselyä, kun siihen ei sellaiset ihmiset saisi vastata jotka ovat eri mieltä. Pyydän anteeksi.

 

Kokeile sitä unikoulua kunnolla.

Meillä nuorimmainen oli samantapainen, ei nukkunut omassa pinnasängyssään, meidän sängyssä piti aina vahtia ettei lähde karkuun, oli todella levoton ja rauhaton öisin kun ei osannut nukkua.
Tätä jatkui aika kauan emmekä kumpikaan nukkuneet öitä kunnolla ja sitten päätin että vedän sen unikoulun läpi nyt, enkä huomenna.

Jo eka yönä lapsi tajusi että oma sänky oli se oma paikka, jos huuto/itku alkoi otin syliin ja hyssyttelin mutta meidän sängyyn en enää laittanut. Ja istuin lapsen sängyn vieressä, pelkkä vieressä oleminen rauhoitti kun hänkään ei silittelyistä pahemmin välittänyt.
Toisena yönä meni taas paremmin ja alle viikossa lapsi itse pyysi omaan sänkyyn ja nukkuin siellä paremmin kuin koskaan.
Yöt on rauhoittuneet, kaikki nukkuu paremmin eikä kenenkään tarvitse vahtia ketään öisin ettei mitään tapahdu.

Ja pinnasänkyyn voi laittaa pehmusteen/peiton siihen reunakin suojaksi.

 

[QUOTE="vieras";28397236]Tässä aloitusviestissäsi sanot näin. "Lapsi saa tästä kovat raivarit tietysti, ja nukahtaa sitten hirmuisen huudon päätteeksi. Onko teistä julmaa? en vaan keksi mitään muutakaan keinoa."

Miksi aloitit kyseisen ketjun? Kysyt itse onko julmaa. Ymmärsin ehkä väärin, mutta luulin että kaipasit neuvoja, ja niitä sinulle annettiin. Minusta kertomuksesi mukaan lapsi saa raivarit siitä että häntä pidetään paikoillaan. Yritin neuvoa unikoulun suuntaan, koska minusta se olisi ns.pienempi paha, että lapsi itkee unikoulun ajan, mutta sitten ongelma olisi ratkaistu. En nyt viitsi sanoa enää mitään, ettei uhkailuja tule lisää. Mutta ehkä en nyt ymmärtänyt syytäsi aloittaa kyselyä, kun siihen ei sellaiset ihmiset saisi vastata jotka ovat eri mieltä. Pyydän anteeksi.[/QUOTE]

Mä ymmärsin niin, että ap:n kaverin mielestä on julmaa ja koska ap:n itsensä mielestä ei ole, hän halusi tietää, kumpi näkemys saa enemmän kannatusta. Itse olen ap:n linjoilla, sillä en näe häntä puristamassa jossain tiukassa holding-otteessa lastaan vaan tiukasti pitämässä aloillaan. Siinä on iso ero. Osa täällä jostain syystä haluaa nähdä ap:n jotenkin väkivaltaiseksi ja lukee sitten kaikki hänen tekstinsä tuo ajatus mielessään.

Itsekin mielummin pidän lasta tiukasti vieressä yöllä kuin olisin laittanut pinnasänkyyn karjumaan yksin. Täällä tuntuu moni jotenkin olettavan, että ap:n vauvan olisi siellä pinnasängyssä jotenkin parempi olla, vaikka ap toistuvasti selitti, että siellä pinnasängyssä se nukahtaminen ja karjuminen ja valvominen kesti jopa 1,5 tuntia vai mitä se olikaan, versus se, että pitää tiukasti kainalossa vartin. Jos kerta vauva nukahtaa syliin vartissa ja pinniksessä vasta puolentoista tunnin päästä, voisi siitä jo päätellä, että vauva rauhoittuu äidin vieressä paljon helpommin kuin siellä pinniksessä.

 

Huhhuh mikä ketju!

Musta ap:n tapa kuulostaa ihan toimivalta temperamenttisen lapsen rauhoittamiseen, joka ei ahdistu kainalossa olosta ja joka kuitenkin pääosin nukkuu hyvin perhepedissä.

Osa lapsista tosiaan oppii nousemaan nuorena ja oikeasti satuttaa itsensä siellä pinnasängyssä, kun puoliunessa nousee ylös, eikä osaa laskeutua vielä alas(näin meilläkin toinen). Ja osa nukkuu paremmin perhepedissä (näin meillä toinen) ja osa taas siellä omassa sängyssä (näin meillä ensimmäinen). Osa lapsista tosiaan rauhoittuu hyvin kainaloon (näin meillä toinen) ja osa taas kokee sen ahdistavana (näin meillä ensimmäinen). Eli oikeasti, kaikkien lasten kanssa ei toimi kaikki asiat samalla tavalla. Mun mielestä on turha jankata sitä omaa totuutta toisille ainoana oikeana tapana toimia, koska on erilaisia lapsia, erilaisia perheitä, erilaisia asuntoja ja erilaisia tilanteita. Toki voi keskustella ja kertoa mielipiteitään, mutta asiattomuuksiin on turha mennä.

 

Voi herranjumala teitä. Vauvan kiinnipitämistä verrataan käsirautoihin ja lepositeisiin. Ja mitä tarjotaan ratkaisuksi? Häkittämistä.

 

[QUOTE="vieras";28397046]Eikö toi asia ole kerrottu jo synnärillä? Meille ainakin sanottin, ettei vauvan kanssa aleta seurustelemaan.[/QUOTE]

No minulle ainakin synnärin kokenut kätilö sanoi, että jos vauva ei meinaa nukkua yöllä, se otetaan kainaloon.

Hyvin on toiminut, isommankin lapsen kohdalla.

 

Oman lapseni kanssa oli tuon ikäisenä juuri samanlaista! Nukkui perhepedissä ja söi vielä öisin rintaa. Rupesi nukkumaan yöt heräämättä 1v ikäisenä. Öisin kun aloitti kukkumisen yritkn juurikin olla huomioimatta ja esittää nukkuvani. Aina se ei tepsinyt, vaan vauva nousi seisomaan tai rupesi könyämään reunaa kohti. Lopulta vain aina laskin vauvan makuuasentoon yhä uudelleen, ja lopulta raivareiden mentyä ohi nukahti siihen. Sylissö en muistaakseni pitänyt, vieressä kylläkin.

Pinniksessä nukkuminen ei olisi meilläkään onnistunut. Vauva rupesi huutamaan hysteerisenä jo kun lähestyimme pinnasänkyä. Ei puhettakaan, että olisi voinut laskea hänet sinne. Lapsi siirtyi omaan sänkyyn ollessaan siihe kypsä, siinä 1, 5vuotiaana.

 

Eikö sille vauvalle voi hommata kypäräpäähinettä niin ei tuu pipiä päähän, kun kumahtaa pinnasängyssä?

 

Eikö sille vauvalle voi hommata kypäräpäähinettä niin ei tuu pipiä päähän, kun kumahtaa pinnasängyssä?

Öh, jos vauva ei viihdy pinnasängyssä ja äiti haluaa pitää tämän vieressään nukkumassa niin mikä pakko sitä on väkisin siirtää toista pinnasänkyyn juuri sillä hetkellä kun tuo seisominen/laskeutuminen on vielä niin epävarmaa että tarvittaisiin jotain kypäräpäähinettä suojaamaan kolhuilta?

Siis tietty siksi että joidenkin mielestä vauvan paikka on pinnasängyssä ja muutkin vauvat ovat sinne oppineet ja kainalossa pitäminen on pahoinpitelyä...