"Herkkis"
Varoitan, teksti sisältää valitusta. En tiedä, onko se turhaa mutta ärsyttää vaan niin kovasti ja haluan nyt avautua ja kenties saada jonkinlaista näkökulmaa tähän juttuun.
Elikkä siis. Ystäväni ovat hurahtaneet neljän temperamentin teoriaan. Tämän teorian mukaan jokaisessa on neljä temperamenttia, joista joku tai jotkut ovat paremmin esillä. Tai jotain, en ole noista jutuista hirveesti perillä.
No kuitenkin, ystäväni laittoivat minutkin tekemään testin jostain kirjasta joka käsitteli aihetta. Sen mukaan olen sanviinikko-melankolikko, eli toisin sanoen lyhyesti erittäin tunnepitoinen, luova henkilö (kieltämättä ei mennyt juurikaan pieleen tuo arvio). He ovat testin mukaan melankolikkoja eli sisäänpäinkääntyneitä perfektionisteja (ovat kaikki sisaruksia mikä kuulemma selittää sen että he ovat kaikki melankolikkoja). Ei siinä mitään, hassuja testejä on aina hauska tehdä.
Mutta kun nämä ystävät ovat nykyään ottaneet tavakseen alkaa arvioimaan toisia ja luokittelemaan toisia noihin temperamentteihin. Ja arvostelemaan heitä sen vuoksi. "Tuo on tuollainen, koska se on sitä ja tätä temperamenttia. No, pitää vain kestää." Erityisesti sangviinikkoja heidän pitää parjata oikein isoon ääneen. "Sangviinikot ovat ihan mahottomia häsläreitä. He ovat pinnallisia. Heidän on vaikea solmia pysyviä ihmissuhteita, koska he eivät ole pitkäjänteisiä. Toki he saavat pian ystäviä, kun ovat niin seurallisia, mutta sitten kun heidän mielenkiintonsa laantuu, he hylkäävät ystävänsä ja solmivat suhteita muualla." Ja bla bla blaa....
Ja sitten kun minä sanon, että eikö nyt voisi jo pikkuhiljaa riittää tuo toisten arvostelu ja heistä valittaminen, sanotaan vaan tyyliin että ei me arvostella me vaan spekuloidaan. Ja jos on ollut aiheena sangviinikot, lisäksi koetetaan lepytellä että ei me sinua tarkoitettu vaan sangviinikkoja yleensä.
Olenko minä ihan hirveän yliherkkä, jos minä loukkaannun tällaisesta? Varsinkin, kun mistään muusta he eivät enää liiemmin välitä jutella.
Elikkä siis. Ystäväni ovat hurahtaneet neljän temperamentin teoriaan. Tämän teorian mukaan jokaisessa on neljä temperamenttia, joista joku tai jotkut ovat paremmin esillä. Tai jotain, en ole noista jutuista hirveesti perillä.
No kuitenkin, ystäväni laittoivat minutkin tekemään testin jostain kirjasta joka käsitteli aihetta. Sen mukaan olen sanviinikko-melankolikko, eli toisin sanoen lyhyesti erittäin tunnepitoinen, luova henkilö (kieltämättä ei mennyt juurikaan pieleen tuo arvio). He ovat testin mukaan melankolikkoja eli sisäänpäinkääntyneitä perfektionisteja (ovat kaikki sisaruksia mikä kuulemma selittää sen että he ovat kaikki melankolikkoja). Ei siinä mitään, hassuja testejä on aina hauska tehdä.
Mutta kun nämä ystävät ovat nykyään ottaneet tavakseen alkaa arvioimaan toisia ja luokittelemaan toisia noihin temperamentteihin. Ja arvostelemaan heitä sen vuoksi. "Tuo on tuollainen, koska se on sitä ja tätä temperamenttia. No, pitää vain kestää." Erityisesti sangviinikkoja heidän pitää parjata oikein isoon ääneen. "Sangviinikot ovat ihan mahottomia häsläreitä. He ovat pinnallisia. Heidän on vaikea solmia pysyviä ihmissuhteita, koska he eivät ole pitkäjänteisiä. Toki he saavat pian ystäviä, kun ovat niin seurallisia, mutta sitten kun heidän mielenkiintonsa laantuu, he hylkäävät ystävänsä ja solmivat suhteita muualla." Ja bla bla blaa....
Ja sitten kun minä sanon, että eikö nyt voisi jo pikkuhiljaa riittää tuo toisten arvostelu ja heistä valittaminen, sanotaan vaan tyyliin että ei me arvostella me vaan spekuloidaan. Ja jos on ollut aiheena sangviinikot, lisäksi koetetaan lepytellä että ei me sinua tarkoitettu vaan sangviinikkoja yleensä.
Olenko minä ihan hirveän yliherkkä, jos minä loukkaannun tällaisesta? Varsinkin, kun mistään muusta he eivät enää liiemmin välitä jutella.
