Olenko minä yliherkkä vai onko minulla syytä loukkaantua?

  • Viestiketjun aloittaja "Herkkis"
  • Ensimmäinen viesti
"Herkkis"
Varoitan, teksti sisältää valitusta. En tiedä, onko se turhaa mutta ärsyttää vaan niin kovasti ja haluan nyt avautua ja kenties saada jonkinlaista näkökulmaa tähän juttuun.

Elikkä siis. Ystäväni ovat hurahtaneet neljän temperamentin teoriaan. Tämän teorian mukaan jokaisessa on neljä temperamenttia, joista joku tai jotkut ovat paremmin esillä. Tai jotain, en ole noista jutuista hirveesti perillä.

No kuitenkin, ystäväni laittoivat minutkin tekemään testin jostain kirjasta joka käsitteli aihetta. Sen mukaan olen sanviinikko-melankolikko, eli toisin sanoen lyhyesti erittäin tunnepitoinen, luova henkilö (kieltämättä ei mennyt juurikaan pieleen tuo arvio). He ovat testin mukaan melankolikkoja eli sisäänpäinkääntyneitä perfektionisteja (ovat kaikki sisaruksia mikä kuulemma selittää sen että he ovat kaikki melankolikkoja). Ei siinä mitään, hassuja testejä on aina hauska tehdä.

Mutta kun nämä ystävät ovat nykyään ottaneet tavakseen alkaa arvioimaan toisia ja luokittelemaan toisia noihin temperamentteihin. Ja arvostelemaan heitä sen vuoksi. "Tuo on tuollainen, koska se on sitä ja tätä temperamenttia. No, pitää vain kestää." Erityisesti sangviinikkoja heidän pitää parjata oikein isoon ääneen. "Sangviinikot ovat ihan mahottomia häsläreitä. He ovat pinnallisia. Heidän on vaikea solmia pysyviä ihmissuhteita, koska he eivät ole pitkäjänteisiä. Toki he saavat pian ystäviä, kun ovat niin seurallisia, mutta sitten kun heidän mielenkiintonsa laantuu, he hylkäävät ystävänsä ja solmivat suhteita muualla." Ja bla bla blaa....

Ja sitten kun minä sanon, että eikö nyt voisi jo pikkuhiljaa riittää tuo toisten arvostelu ja heistä valittaminen, sanotaan vaan tyyliin että ei me arvostella me vaan spekuloidaan. Ja jos on ollut aiheena sangviinikot, lisäksi koetetaan lepytellä että ei me sinua tarkoitettu vaan sangviinikkoja yleensä.

Olenko minä ihan hirveän yliherkkä, jos minä loukkaannun tällaisesta? Varsinkin, kun mistään muusta he eivät enää liiemmin välitä jutella.
 
[QUOTE="vieras";23475095]Ottaisin pikkasen etäisyyttä tuommoisiin "ystäviin".[/QUOTE]

Kuulostaa just semmoselta porukalta kenen kans mulla ei olis juurikaan puhuttavaa :) Tarkoitatko Liisa Keltikangas-Järvisen temperamenttiprofilointia vai mistä se into on lähtenyt noihin profilointeihin? Se Keltikangas-Järvisen profilointi on hyvä lasten ja nuorten parissa mutta en nyt kyllä alkaisi kaikki tuttavia niputtamaan eri ryhmiin :)
 
"Herkkis"
Kai sitä sitten pitäisi ottaa etäisyyttä heihin. Varmaan tulevat ajattelemaan minua hirveän kylmänä ja kamalana ihmisenä "sellaisena tyypillisenä lyhytjänteisenä sangviinikkona", mutta ajatelkoot. Harmi sinänsä, ollaan tunnettu ihan lapsuudesta asti.

En muista, kenen kirjoittama se kirja oli. Jonkun ulkomaalaisen miehen muistaakseni.
 
ydjg
No eihän sitä tarvitse välejä laittaa poikki, vaikka vähän etäisyyttä ottaisikin. Seurustelet heidän kanssaan sen verran, kuin hyvällä mielellä jaksat heidän juttujaan, tai edes kohtuu hyvällä ;)

Tietysti voit koettaa keksiä itse jotain muuta puheenaihetta, mutta yhtenä ryhmässä tehtävä on vaativa - pitäisi olla tooooosi huippujännittävä aihe, jotta kaikki unohtaisivat (edes enimmäkseen) suosikkijuttunsa. Menkää vaikka tekemään jotain, missä joutuu keskittymään siihen tekemiseen - seinäkiipeily esimerkiksi - niin ei jouda lörpöttelemään.

Ymmärrän kyllästymisesi. Yhden ihmisen kanssa tuollaisesta hurahtamisesta selviää helpommalla, mutta jos niitä on useampia, niin tukevat toinen toistaan. Koeta ilmaista selkeästi, että kyseinen aihe ei kiinnosta sinua, ja toivoisit, että voisitte puhua välillä muustakin. Jo ennen kuin alat harventaa tapaamisvälejä. Ehkä viesti menee perille, ehkä ei... Toivottavasti ystäväsi ymmärtävät (tai ainakin hyväksyvät) tilanteen sinunkin kannaltasi!
 
"sone"
Ärsyttävää, sanoisin että en halua kuulla noita juttuja! Toisaalta itsekkin tarkkailen ja teen havaintoja ihmisistä ja heidän käyttäytymisestä paljon, toki en sitä aaneen sano, ihan vaan omaksi huviks. Ei se kyllä huviakaan ole, väärä sanavalinta, En vaan mahda sille mitään että ihmisistä tulee nini paljon mielikuvia ja saatan alkaa pähkäilemään millaista jonkun elämä on jne.
 
"joo"
Kyllä minäkin ärsyyntyisin, ottaisin tuon piilovittuiluna jos ensin ne minunlaiset haukutaan ja sitten lepytellään että eihän me sinua tarkoitettu.. Mun teiniystävä teki tuota samaa nuorena, haukku esim. kaikki isosta perheestä olevat ja kun mulkaisin häntä niin totesi muka viattomana että en tietenkään sinua tarkoittanut. Ja ihan sama juttu kaikessa mikä päti minuun niin yleistäen haukkui ensin ja jos sanoin vastaan niin vasta sitten totesi että ei tarkoittanut minua ;)

Eli sanoisin että aika teinimeininkiä ;)
 
xcv
Vähän menee aiheen viereen, mutta mua on aina ärsyttänyt, kun ihmiset luokitellaan horoskooppien mukaan.

Olen useamman kerran törmännyt tilanteeseen, jossa juuri tapaamani henkilö kysyy horoskooppimerkkiä ja sitten sen perusteella päättelee, millainen olen.
 

Yhteistyössä