:0
Joo mutta kyllä lapselle on silti vaippa vaihdettava, tuo kuulostaa jo sosiaalitapaukselta jos ei vaippaa vaihda.
vieraana
sama täällä, pisti munkin silmään. ja kannattaa varmasti jostain hakea apua, kun eihän se lapsillekaan ole hyväksi että muutama päivä eletään ns normaalisti ja sit monta päivää noin. tietyt rutiinit ja asiat vaan kuuluu arkeen. ja jos koet ettet jaksa ko. asioita hoitaa kuin silloin tällöin, niin kyllä se on jo syy hakea apua. eihän sulla mitään vakavaa ongelmaa ehkä ole, mutta masennusta tai jotain. hae apua nyt, älä liian myöhään!Alkuperäinen kirjoittaja p02t04:
Nyt pika pikaa sitä apua hakemaan! Puhu vaikka neuvolassa tai jossain (en tiedä missä) ja sano että tarvitset oikeasti sitä apua! Eihän lapsi voi samassa vaipassa olla noin kauaa 
Eikä isomman lapsen tehtavä ole huolehtia äidin töistä. Ja eikä lapsille tee hyvää olla noin epävakaassa tilanteessa, jos ne ei aamulla herätessään tiedä että millanen äiti tänään on.
Eikä isomman lapsen tehtavä ole huolehtia äidin töistä. Ja eikä lapsille tee hyvää olla noin epävakaassa tilanteessa, jos ne ei aamulla herätessään tiedä että millanen äiti tänään on.
Mä
Kuulostaa maanis-depressiivisyydeltä, eli juuri kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä. Mania-vaiheessa kaikki on ihanaa ja menee tosi lujaa, ja kun deprressiovaihe iskee niin elämästä tulee harmaata. Hae ihmeessä apua. Kaikki järjestyy, ja parempi mitä nopeammin saat asiasta selvyyden!
mää
een oikeen tiedä mut mä taidan olla hullu. jos nyt mietin et mitä pelkään eniten niin varmaan se ois että itseäni. mulla joskus vaan naksahtaa päässä ja saan eka raivokohtauksen sitten itken raivoan väsyn ja itken itseni poikki. aina käy mielessä itsari. eniten pelottaa se että teen joskus itelle sit jotaki jota en oikeesti haluais tehä. ja sit ku miettii et mitä sitte on ku on kuollu niin aattelee et ei yhtään mitään ja ajatukset menee niin sekasi et ei sitä voi edes selittää ja lopuksi tuntuu et ku ois unessa ja tuntuu ku mua ei ois olemassakaan sit vaan havahdun. ja jos nyt sanon niin oon 13v:/ oon saanu selviytyy yksin niin monesta asiasta ku en oo voinu kertoo niitä kellekkään. jotaki juttuja oon kertonu mun ystävälle jja näin. ja sit tuntuu aina et vihaan kokoperhettä. oon meinannu tehä kaikkee pahaa suutuksissa mun isoveljelle. kaikkee ihan hullua. jja äidil on masennus. veljellä lievä adhd. isä on aina töissä. ja äidil on vissiin syöpä ja se saattaa kuolla parinvuoden päästä. mitä sit teen? isän kans ei oo hyvät välit. ja pikkuvelikin 2v . huolestuttaa et miten veljelle käy sit jos äiti kuolee...
no joku joka tietää enemmän ku sä
Alkuperäinen kirjoittaja mää:
jjoo mulla sama homma oon vaan 3 vuotta vanhempi mut sun kantsii vaan uskoo itsees ja pitää mielialas vakaana
mie
mee hakee apuu yksin ei koskaan pärjää ehkä vaan masenusta tai mielialahäiriöitä mut pentui ei koskaan saa lyödä hae siis aupua tai turvaudu jeesukseen sillä jeesus auttaa...
"kalle"
mää oon vähän ehkä menny sekaisin kun mä kuulen ihan kokoajan harhoja ja varjoja mä en tiiä mikä mulle on tullu mutta sanon vaan että oon imahtanu
"kalle"
mä en tiiä oonko mielisairas vaan mikä mulla on sitten kun aina nään aaveita minne meenkin niin nään aian sen saman henkilön ehkä oon sairas tai sitten en itekkään tiiä mkä mulla on mä käyttäydyn aivan kummallisesti ihan hullusti
Olikarkki
Miksi pelkäät lääkitystä, eikö se olisi parempi kuin nykytilanne
"Toni"
Anteeksi, en tarkoita pahalla, mutta kyllä sinussa löytyy VÄHÄN sitäkin, mutta suosittelen hakemaan apua neuvolasta, pelkään vain että lastensuojelu puuttuu tähän, mutta jos haluat apua, niin suosittelen käymään neuvolassa puhumassa, ja elä huolehdi, et ole ainoa, mutta jos välität lapsistasi niin paljon, niin antaisin vinkin olemaan heidän näkyvyyksissä mukava ja kiltti, jos et jaksa, niin ei sinun toki ole pakko sitä tehdä, en ole varma viestistäni, että oletko mielisairas, ja et ole hullu jos käyt kokoajan tarkistamassa lapsien tilanteen, tuo on sitä oikeata äidin rakkautta ja välittämisen merkki!