olenko mä vaan levoton sielu vai miksen viihdy kotonani??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja badass
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

badass

Aktiivinen jäsen
05.01.2008
7 324
0
36
oikeesti. sen jälkeen kun vanhempien luota pois muutin (10v sitten) niin olen muuttanut varmaan sen 10 kertaa. joka kerta eka pari kk vois olla vaan uudessa ihanassa kodissa, mut puolen vuoden jälkeen alkaa tökkiin. mikään asunto ei ole pidemmänpäälle tuntunut oikeasti kodilta, kaikki on ollu vaan kämppiä. nyt meil on tosi hirvee rivaripätkä (epäkäytännöllinen eikä mitenkää kaunis/viihtyisä ) ja mä oon ihan kypsä. sit kun ei viihdy kotona,niin ei siel kukaan mitään teekään ja sit siel on just sellanen kaaos ja paska jatkuvasti et ei mitää rajaa. :ashamed:
jos en tulevassa omakotitalossakaan pysty kotiutumaan, niin heitän hanskat tiskiin ja muutan veneen alle |O tää on oikeesti ahdistavaa :ashamed:

vinkkejä miten kodista saa kodikkaan??!!!
nyt meil mellastaa 9viikkonen koiranpentu ja 3v poika sekä raksamies likasine vaatteineen, joten mun siivoomiset on yhtä tyhjän kanssa! |O :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja badass:
alan epäilee jotai häiriöö tai diagnoosia kohta oikeesti kun kyllästyn kaikkeen niin pian :headwall:

Siis ihan oikeasti, se on mahdollista. Jotkut tarvitsevat koko ajan uusia ärsykkeitä ja stimulaatiota.
 
tiedän tunteen... tosin mulla on astetta vakavampi ongelma kun tuntuu että ei pysty enää oleen tavallinen perheen äiti ja vaimo... elämässä ei ole enää mitään jännitystä..
tiedän olevani levoton sielu, mutta koitin uskotella että tavallinen perhe elämä on se mitä haluan oikeasti.. mies, lapsi ja rivarinpätkä...
no siis lapsen toki halusin, ja en mistään hinnasta vaihtaisi pois!!! mutta ei musta onnellista pullantuoksuista kodinhengetärtä saa tekemälläkään.. nyt sen tajusin ja siitä aiheutui kriisi :( niin miehen kanssa kuin oman itsenikin... :(
siitä miten asunnon saa tuntumaan kodilta kaipaisin minäkin vinkkejä... :D
 
Sen, joka ei ole vielä minä
on vaikea olla me.
Sen, joka ei ole vielä oppinut tykkäämään itsestään
on vaikea tykätä mistään.

Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala aikuiseksi. Sellaiseksi vastuulliseksi aikuiseksi, joka kestää tylsyyttä, paikallaan oloa ja arkea, ja jopa uskaltaa olla niistä iloinen.
 
mäkään en ole koskaan mikään kodinhengetär ollu, vihaan kotihommia ja ruuanlaitto on kivaa ehkä kerran viikossa.. kaikki muu on pakkopullaa.
tympii ja ärsyttää.
kaverit hehkuttaa ku on niin kiva viettää kotona aikaa perheen kesken ja miehen kainalossa katsoa leffaa je tehdä yhdessä ruokaa ja plaa.. mä en jaksa ees leffaa katsoo ku en jaksa keskittyä jollei oo takuuloistava tuotos. mä vietän mielelläni aikaa perheen kanssa, mut en kotona.. tuskaaaaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja badass:
oikeesti :o juku, mitäs se lääkäri sit voi tehdä asialle? saanko mä jonku tyytyväisyyslääkityksen? :xmas:

Jos sinulla on esim. tarkkaavaisuushäiriö, joka todetaan neuropsykologisissa testeissä, jo pelkkä tietoisuus siitä auttaa. Ymmärtää paremmin itseään ja osaa ohjata itseään paremmin. Ääritapauksissa stimulanttilääkitys helpottaa, ei ole enää tarvetta hakea ulkopuolelta ärsykkeitä, joita aivot vaativat voidakseen ylläpitää edes jonkinlaista tarkkaavaisuuden tasoa.

Ja kognitiivisella psykoterapialla opetellaan löytämään uusia, toimivia malleja pärjätä. Adhd-coachin avulla voi opetella arjenhalllinnan taitoja: siivoamista, rahan- ja ajankäyttöä jne.

Joskus aivot vain on rakennettu eri piuhoituksella! ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja badass:
rahan- ja ajankäytön kanssa ei ole ongelmia, mut en jaksa ylläpitää kotini siisteyttä joten siellä en myöskään viihdy :ashamed: :ashamed:

samma här... koitat vaan etsiä kivoja juttuja, mietiskellä seinien värejä ja sitä tunnelmaa minkä kotiisi haluat.. ei kai siinä muukaan auta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja badass:
rahan- ja ajankäytön kanssa ei ole ongelmia, mut en jaksa ylläpitää kotini siisteyttä joten siellä en myöskään viihdy :ashamed: :ashamed:


sinun kohdalla aikuisuus alkaa siitä, että opit siivoamaan paskasi ja huushollisi. Perse ylös netin edestä ja pane moppaamiseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tylsä aikuinen nainen:
Alkuperäinen kirjoittaja badass:
rahan- ja ajankäytön kanssa ei ole ongelmia, mut en jaksa ylläpitää kotini siisteyttä joten siellä en myöskään viihdy :ashamed: :ashamed:


sinun kohdalla aikuisuus alkaa siitä, että opit siivoamaan paskasi ja huushollisi. Perse ylös netin edestä ja pane moppaamiseksi.

en viittis äitin lattioita ruveta moppaan kun omatkin on paskaset :xmas:
 
Mä vähensin sokerit ruuasta minimiin, oon kuulemma sävyisämpi ihminen nykyään (toivottavasti kestää). Lääkärin avuja olen kokeillut, mutta siihen en enää halua palata, koskaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PainStain:
Mä vähensin sokerit ruuasta minimiin, oon kuulemma sävyisämpi ihminen nykyään (toivottavasti kestää). Lääkärin avuja olen kokeillut, mutta siihen en enää halua palata, koskaan.

Väärät tropit? Rauhoittavia, kun tarvitsee stimuloivia... Sitä sattuu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jonsered:
Alkuperäinen kirjoittaja PainStain:
Mä vähensin sokerit ruuasta minimiin, oon kuulemma sävyisämpi ihminen nykyään (toivottavasti kestää). Lääkärin avuja olen kokeillut, mutta siihen en enää halua palata, koskaan.

Väärät tropit? Rauhoittavia, kun tarvitsee stimuloivia... Sitä sattuu.

SSRI:t hamaan hautaan saakka oli tarjottu ratkaisu. Ei ollut kiva olla robotti. :/ Sattuuhan sitä, kokeilen nyt tämmöistä elämäntapamuutosta sitten.
 

Yhteistyössä