Olenko mä ainoa, jonka vanhemmilla ei olisi edes varaa auttaa meitä?

[umbrella-]

Tuosta toisesta ketjusta vaan tuli mieleeni. Meillä on aina ollut enemmän rahaa kuin mun vanhemmilla tai no vanhempani ovat eronneet ja isä kai samanlainen keskituloinen omakotiasuja kuin mekin, äitini taas on välillä aika tiukilla. Ja häntä olenkin sitten auttanut, kuljetan autolla menoihinsa (omilla bensoillani), maksoin mukaan etelänmatkalle ja aina kylään mennessä vien omat ruuat itselle ja lapsille, toki äidillekin mutta tarkoitan ettei mennä hänen ruookiaan syömään.
Joskus tuntuu vähän kurjalta se miten itsestään selvyytenä hän apuani pitää, kuitenkin meillä kaksi lastakin.
Vaikkakin olen sitten iloinen siitä, ettei meillä ole rahallisen avun tarvetta kun emme sellaista mistään saa tai saisikaan. Mutta silti joku pieni kateus minussakin joskus jyllää, kun kuulen isovanhempien ostaneen vaikka talvipuvun lapselle, me kun ollaan aina kaikki ostettu itse.

 

["onneton"]

Mikä sun ongelmas on siis? Miksei lapsen mummi saisi ostaa talvipukua, jos se tekee sen iloiseksi? Mulla taas niin etten saa apua vanhemmiltani vaikka niillä varaa oliskin, säästää mieluummin perintöveroon :/

 

["äiti kolmelle"]

Mun vanhemmilla varaa olisi mutta omillaan ollaan aina pärjätty. Ei tulisi mieleenkään pyytää yhtään mitään, enkä voisi kuvitella että äiti tai isä tarjoutuisi ostelemaan lapsille mitään esim. vaatteita tai vaikka urheiluvälineitä (tietty joulu- ja synttärilahjat ja tuliaiset asia erikseen).
Ja välillä ollaan jouduttu kituuttamaan tosi vähällä, kun mies ollut työttömänä ja minä osa-aikaisessa työssä, sai kaupassa miettiä
ostaako makkaraa vai juustoa leivän päälle.. vai raskiiko kumpaakaan..
Vanhemmat kyllä tiesi tilanteemme mutta ei apuja siltikään tarjottu. "Kun lapset on hankittu niin itse niistä täytyy huolehtia."

Isosisko taas puolestaan on lapseton ja aina töissä ollut, silti jotenkin avuton vanhempien silmissä ja hälle on seteleitä jaettu, ja ruokaa viety kassikaupalla ku on kylään menty..

Katkeruutta on vähän välillä juuri siitä kun ei ole kovin tasa-arvoista meidän perheen sisällä tuo homma, mutta ihan hyvä mieli silti kun on pystytty yksin pärjäämään

 

[Empuuu]

Et ole ainoa, sama juttu täällä. Eipä tuo nyt sinänsä haittaa, ei heidän kuulukaan meitä elättää.

 

[et ole ainut]

Meillä ei ole kuin molempien äidit elossa.
Toinen asuu omassa (velkaisessa) osakkeessaan, pyytää jatkuvasti meiltä rahaa ja apua milloin mihinkin kun on niin tiukkaa,
perheessä asiat on aina hoidettu niin että lapset auttaa joten ei auta narista
Toinen asuu kaupungin vuokrakämpässä ja elää toimeentulotuen varalla.
Joskus ostaa lapsille joululahjat jotka yleensä on erittäin epäkäytönnöllisetkin vielä ja mummo kehuu maasta taivaaseen kuinka kerrankin meidänkin lapsilla on jotain järkevää päällä.
Molemmat asuu pitkän matkan päässäkin joten eipä ole edes lastenhoitoavuiksi.
Toisen vielä kerta vuoteen voi meille ottaa yöksi tai kahdeksi (anoppi) mutta
ei hänestä ole lapsenvahdiksi kun on ikä ihminenkin.
Toinen mummo (oma äitini) saa tyytyä alkonsa takia siihen että käydään hänen luonaan.
(kyseinen mummo ottaa käsilaukkuun pullon mukaan ja vetää kännit lasten nähden ja nauraa päälle ettei lapsia pumpulissa saa pitää, joten siksi käymme mummolassa kun mummo kunnossa kun mummoa on sitten hankala meiltä saada pihalle)

Joten eipä auta kun osamme olemme itse valikoineet. Omat on lapsemme itse ostamme ja itse hoidamme.
Meidän mummoilta on turha odottaa joulahjoiksi luistimia suksia tai muutakaan hiukan isompaa hankintaa.
Hyvä jos karkkipussit jouluksi jokaiselle lapsellemme antaa niin siitä saa olla kiitollisia.

 

["poiu"]

Onneksi teillä ei ole todellisia rahaongelmia, joten pärjäätte ilman apuakin.

Meillä isäni vaimoineen tulee oiken mukavasti toimeen, mutta silti emme saa emmekä odota heiltä rahallista apua. Anoppi taas elää kitkuttamalla ja häntä avustamme tarpeen mukaan. Mm. kutsumme lomille tai ostamme jotakin kalliimpaa, kun tulee tarve, vaikkapa auton varaosan. Appiukko vaimoineen elelee kohttuulisesti, mutta emme saa tai odota heiltäkään mitään erityistä. Pieniä lahjoja joskus ostavat.

Tietysti minun on helppo tyytyä osaani, sillä omat raha-asiamme ovat kunnossa ja voin sekä saan ostaa lapselleni juuri sellaisen haalarin kuin haluan. Ei siis tarvitse miettiä mitä tekisi vääränvärisellä tai mallisella lahjavaatteella.

 

["vieras"]

Meillä sama juttu. Mun äiti on eläkkeellä ja isäpuoli työtön. Me avustetaan mun vanhempia ja jos meille tulee tiukkaa (onneks ollaan jo vuosia pärjätty), miehen vanhemmat avustaa meitä. En ole kuitenkaan kateellinen niille joiden vanhemmat avustaa.

 

["vieras"]

Ei tarvi mitään etelänmatkoja maksella vanhemmille tai muutenkaan elättää. Ei se ole sun tehtäväs eikä ole myöskään enää sun vanhempien tehtävä elättää sun perhettäs, kun olet kotoo omaan elämääs lähtenyt. Kato vaan, ettet katkeroidu. Me tehdään omat valinnat ja eletään sen mukaan. Et jos sun perheellä on rahaa niin ei se tarkota,et sun pitää jakaa se vanhempien kanssa tai potee huonoo omaa tuntoa siitä. Mulla on ollu sama tilanne ja olen vielä potenut huonoa omaa tuntoa.

Mut meidän äiti oli hoitamassa mun lapsia kesällä ja maksoin sitte sille siitä, kun sillä ei ollu yhtään rahaa ostaa kesäkenkiä. Ja olen kyllä antanut äitille muutaman kerran rahaa, mut se ei ottais millään ja eikä kesälläkään olis ottanu ja vanno maksavansa takas ja mua sekin ärsyttää, ku se ei osaa ottaa mitään vastaan. Pakotin sitte ottamaan. En mä kuitenkaan niitten tavaroita tai matkoja ala maksella.

Ja isälle olen joskus bensaa ostanu, kun se toi mut ja lapset kotiin 200km päähän, mut sekään ei olis millään ottanu. Se että vie omat ruoat mukana on ok, sitä mäkin olen tehnyt nykyään, kun äiti ei tosiaan saa MISTÄÄN YHTÄÄN rahaa, ja isä saa sieltä täältä pätkätöistä vähän. Mut sitäkään äiti ei hyväksyis, et me maksetaan ruokia.

 

[Khimaira]

Et ole ainoa, meilläkään ei apuja tule. Tosin ei ole elossakaan juuri ketään, että...

 

["Heh"]

Miten sää jaksat Ei sulla ole sitä rahaa vaan sun miehellä.

 

[....]

Et ole ainoa, sama juttu täällä. Eipä tuo nyt sinänsä haittaa, ei heidän kuulukaan meitä elättää.

Sama. Minusta on vain hyvä oppia ihan alusta alkaen elämään omillaan.

Mitäs sitten kun vanhemmat on kuollu ja perintö tuhlattu, kuka sitten auttaa niitä jotka ovat tottuneet että pappa betalar allt?