Olenko liian täydellinen mies?

En jaksanut lukea koko ketjua. Voisitko ap vastata, mikä ovat ne sinun heikkoutesi ja puutteesi, kun kerran tiedostat ne itse?

 

Minusta tuo teksti on täynnä jotain ihme liiba-laabaa eikä kerro mitään itse ihmisestä..Jos tuo ois treffinhaku ilmoitus, en vastaisi. Tulee mieleen jotain niin täydellistä, että todellisuudessa ois vastakkain narsistin kanssa tai pahempaa.. En sano, etteikö ihminen kirjoituksen sisällä vois olla oikeesti mukava ja hyväsydämminen jne.. Mutta tapa kirjoittaa ja ylistää itseään, sääliä itseään on jotenkin luotaan pois työntävä..

 

Osaatko puhua jotain eksoottista kieltä? Osaatko kokata tai leipoa? Osaatko soittaa pianoa? Pidätkö suklaasta?
Jos et, älä huoli, et ole täydellinen.

 

Huumori ja pettäminen ei tietääkseni kulje käsi kädessä. Eikä se, että sinun toivotaan olevan hauska tarkoita, että pitäisi hypätä pöydälle tanssimaan ripaskaa tai muuta idioottimaista. Mukavampi on kuitenkin olla ihmisen seurassa, jonka kanssa on edes jollain lailla hauskaa kuin ihmisen, jonka kanssa ollaan kuin rautakanki perseessä. Ei kaikkea tarvitse vetää yli. Ehkä sun tarvisisi hieman laskea rimaa, kaikkine odotuksinesi voi olla oikeasti hankala löytää ketään. Ja voithan tuota odotella, että heti kolahtaa, mutta suhteen kannalta se ei kuitenkaan vielä tarkoita yhtään mitään.

En ole "rautakanki perseessä" todellakaan, näytän tunteita ja kasvoni eivät ole mitään kiveä.

En ole homo, minussa on maskuliinisuutta keskimääräistä enemmän. En toisaalta ole homofoobikkokaan tai pelkää pehmeämpiä puoliani. Mutta en aja homojen asiaa. Minussa on konservatiivisia puolia mutta myös liberaaleja.

En ole narsisti, koska välitän suuresti toisista ihmisistä, etenkin ihmisistä, jotka koen mukaviksi ja tietysti vielä parempi jos toinen on kivan näköinen. Olen silti hyvin kiitollinen myös ystävyyssuhteista naisten kanssa, joita minulla on ollut paljonkin. Olen myös "terapoinut" naisia mutta siihen en ala enää koska itse saan siitä niin vähän. Kyökkipsykologisointi on vähän ärsyttävää.

Ainoastaan mietin että miksi miehen ei ole niin hyvä olla rauhallinen, kohtelias ja muuta sellaista "vanhanaikaista". Minun nähdäkseni sellaisten asioiden ei saisi mennä "muodista pois", jos etsii vakavampaa. Ajattelen että kai naistenkin joukossa löytyy sellaisia VAPAITA, jotka ovat nuoria ja silti halukkaita vakavampaan suhteeseen. Olisi masentavaa todeta, että kaikki naiset ovat samanlaisia näissä asioissa.

 

Aloit säälittää minua jotenkin kun luin koko ketjun läpi.. Sulla on varmasti tosi kovat paineet olla kaikkea sitä mitä mainostat. Et varmaan pysty joustamaan asioissa joita pidät tärkeänä. Oliko vanhempiesi liitto vakava ja jäykkä. Kohtelias avioliitto ilman tunteita? Se voi jättää jälkensä lapseen ja olet toisaalta todella herkkä, mutta jollain tapaa tunnekuollut. Et ehkä pysty rakastumaan, vaan löydät naisesta jonkin vian tai puutteen, jonka varjolla pakenet paikalta. Tai sitten ahdistut läheisyydestä jota et lapsena saanut ja nähnyt..

Sinuna unohtaisin nyt hetkeksi deittailun ja menisin johonkin terapiaan juttelemaan. Selvittämään ajatuksiasi ja tunteitasi.. Oppisit rentoutumaan hiukan.

 

Tosin vähän olen alkanut toppuutella tästä, nytkin kirjoittelen erään nettituttavanaisen kanssa aika syvällisiä, jonka kanssa olisin halunnut tavata uusiksi, mutta hän ei, vaikka huomattiin, ettei ollut niin luontevaa.

Se tunne on kuitenkin mahtava kun toinen VAIKUTTAA tosi sopivalta. Tietenkin koko ajan muututaan ja paljastuu uusia juttuja.

Kommentoin tätä sulle aikaisemmin ja kommentoin vielä uudestaan. Tekstin jäsentely ei ehkä ole paras mahdollinen ja paikoitellen olen väännellyt melkoiset määrät rautalankaa - kokeillaan:

Ketjun alussa en ollut ihan varma, että mistä kiikastaa. En osaa edelleenkään sitä tarkasti paikantaa, mutta jokin selvästi mättää, koska aika usein et tunnu ymmärtävän mitä muut hakevat teksteillään takaa. Tässä ketjussa on lukemattomia esimerkkejä siitä, että ymmärrät jonkin asian aivan eri tavalla kuin muut. Joku yrittää osoittaa jotakin seikkaa tai tekijää ja se menee sinulta humisten ohi, toinen puhuu jostakin ja sinä jostakin aivan muusta. En usko, että täällä kovinkaan moni ymmärtää esimerkiksi esilletuomaasi huumorin ja pettämisen yhteyttä. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon lisää. Jos kyse olisi vain omista teksteistäni, epäilisin kirjoittavani jotenkin epäselvästi, mutta kun täällä moni on taivastellut samaa. Onko kyse vuorovaikutuksen vaikeuksista, jäykistä ja sopeutumattomista käsityksistä, muiden ihmisten näkemisestä kielteisesti ja ehkä tähän liittyen epävarmuudesta... En tiedä. Uskon kun sanot, että tunnet itsesi melko hyvin, mutta uskon että siitä tuntemisesta puuttuu jokin taso, tai ainakin se on vaillinaista. Pelkkä mahdollinen as-piirteisyys ei tätä ehkä selitä. Omat tapasi selittää asioita menevät kuitenkin usein viheltäen metsään. Ihan oikeasti, miten voi olla, että jos täällä ehdotetaan, että liika pidättäytyvyys ei ehkä ole tutustuttaessa hyvä ja jäykkyys ja ylikohteliaisuus voi olla jopa ikävää ja kiusallista, sinä alat puhua pöydällä tanssimisesta? En tiedä mikä sinulla menee vikaan, ettet todella muka nää niitä harmaan sävyjä siinä välissä. Kuvitellaampa vaikkapa jäykkyyden ja riehakkuuden asteikko 0-100, jossa äärimmäinen vähäsanainen muodollisuus olisi 0 ja pöydällä tanssiminen 100. Oma käytöksesi sijoittuu ensitapaamisella varmaankin jonnekin 5-13 tietämille. Jos haluat käytöksestäsi hieman välittömämpää, mikä on seuraava vaihtoehto? Ei ainakaan se 100 eli pöydällä tanssiminen. Mitä voisi sisältää vaikkapa 17, 22 tai 29? En usko, että siinä on kyse varsinaisesti itsensä muuttamisesta, vaan ennemminkin ehkä itsensä avaamisesta. Tekisin samanlaisen asteikon huumorista ja pettämisestä, mutta kun ne eivät mielestäni kuulu ollenkaan saman janan eri päihin. Huumori ja vakavuus tavallaan kuuluvat, mutta vakavuutta ei pidä käsittää väärin. Tämän välttämiseksi voidaan tehdä kaksi eri asteikkoa, huumori ja vakavuus ja sitten välinpitämättömyys ja vakavissaan oleminen/ vakavasti ottaminen. Ihminen voi olla välinpitämättömyyden ja vakavissaan olemisen asteikolla 95 ja huumorin asteikolla 5 (eli paljon huumoria - ehkä tää ei ole nyt parhaalla mahdollisella havainnollista, kun tuo numerointi vähän hämää). Ne eivät - minun ja monien muiden mielestä ainakaan - sulje millään tavalla toisiaan pois. Tätä mieltä ovat todennäköisesti myös useimmat treffikumppanisi ja siinä asiassa eroatte aika tavalla. Eivät treffikumppanisi varmasti mitään sirkustemppuja tai pöydällä tanssimista kaipaa (kuka ihme kaipaa?), vaan vähemmän kontrolloitua ja laskelmoitua... ihmistä. Luultavasti se tulee sinulta ihan luonnostaan, joten toimintatavan muuttaminen onkin sitten vähän vaikeampi juttu.

Kerroin aikaisemmin, että mussa on myös vähän tuollaista puhkimiettijän vikaa, ja netissä ja tosielämässä tavanneeni miehiä, joiden kanssa "tutustuttiin" juuri vertailemalla ominaisuuksia ja huomattiin, että ollaan toisillemme tosi sopivia. Ja kerroin, ettei niistä jutuista ole koskaan tullut mitään vakavaa. Joo, ollaan saatettu ihastua puolin ja toisin ja aluksi juttu on tuntunut tosi huikealta ja erityiseltä. Oikeastaan poikkeuksetta olen ollut itse se, joka on halunnut homman lopulta katkaista, koska se ei ole kuitenkaan tuntunut oikealta. Voisin hyvin kuvitella olleeni ennen tuollainen nainen, joka olisi kirjoitellut sun kanssasi syvällisiä, innostunut, tavannut ja lopulta menettänyt kiinnostukseni, koska se ihminen siellä erilaisten mätsäävien ominaisuuksien alla ei olisi kuitenkaan tuntunut hyvältä. Tämä kaikki ei ollut silloin näin selvää, nyt myöhemmin on helpompaa tunnistaa omat toimimattomat toimintatavat.

Missä olen nyt? Olen ollut 6 vuotta erittäin onnellisesti yhdessä sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa olimme ennen suhdetta 3 vuotta ystäviä, enkä olisi ystävyyden alkaessa koskaan kuvitellutkaan voivani rakastua tähän mieheen. Meidän ominaisuuslistamme eivät olisi koskaan kohdanneet, en olisi koskaan vastannut hänen ilmoitukseensa eikä hän minun. Olemme näennäisesti todella erilaiset, olemme kiinnostuneet eri asioista ja ilmaisemme itseämme varsinkin kirjallisesti eri tavalla. Voin itse asiassa kuvitella, että hänen deitti-ilmoituksensa olisi mielestäni aika tylsä eikä herättäisi uteliaisuuttani. Hän taas olisi luultavasti pitänyt minua kuivana, liikaa miettivänä runotyttönä. Onneksi uteliaisuus heräsi muuta kautta, sillä lopulta niissä tärkeissä asioissa olemme kuitenkin todella samanlaiset, hän on erityinen ja ihmeellinen, meidän on helppo ja hyvä olla yhdessä eikä rakkautta puutu. Ja hän on myös suoraselkäinen, kunnioittava ja herrasmiesmäinen - nämä ominaisuudet tulevat todella esiin vasta pidemmän tuttavuuden jälkeen, eikä niillä voi mielestäni etukäteen hurmata.

 

Kirjoitit olleesi "terapeuttinakin". Voisiko kyse olla jostakin sellaisesta, että kaikessa hyväntahtoisuudessasikin olisit jollain tapaa liian holhoava, jotta nainen voisi ajatella että olisit hänen vietävissään? Kaikki naiset eivät kaipaa taluttajaa joka hetki.

 

Monesti on yllätys, mitä toiset ihmiset ajattelevat susta. Monesti omakuva ei ole oikeanlainen. Ihminen ei monesti näe itseään toisten silmin. Anna jonkun toisen työkaverisi laatia susta ilmoitus nettiin ja kuvailla sua. Voit yllättyä!

 

TYRSK!!

Ei kukaan ole täydellinen, laskeudupa jalustaltasi.

 

Aloit säälittää minua jotenkin kun luin koko ketjun läpi.. Sulla on varmasti tosi kovat paineet olla kaikkea sitä mitä mainostat. Et varmaan pysty joustamaan asioissa joita pidät tärkeänä. Oliko vanhempiesi liitto vakava ja jäykkä. Kohtelias avioliitto ilman tunteita? Se voi jättää jälkensä lapseen ja olet toisaalta todella herkkä, mutta jollain tapaa tunnekuollut. Et ehkä pysty rakastumaan, vaan löydät naisesta jonkin vian tai puutteen, jonka varjolla pakenet paikalta. Tai sitten ahdistut läheisyydestä jota et lapsena saanut ja nähnyt..

Sinuna unohtaisin nyt hetkeksi deittailun ja menisin johonkin terapiaan juttelemaan. Selvittämään ajatuksiasi ja tunteitasi.. Oppisit rentoutumaan hiukan.

Itse asiassa ei ole paineita, olen vain mikä olen, ota tai jätä. Pystyn myös joustaa joissain asioissa, en kyllä kaikessa. Vanhempieni liitto oli erinomainen ja tunteita näytettiin molemmin puolin, myös isän taholta. En todellakaan halua paeta jos tunnen niin, aivan päinvastoin.

Minusta nämä kyökkipsykologiat ovat vähän huvittavia.

 

Jo aloitusviestissä on runsaasti paranoidin skitsofrenian tunnusmerkkejä. Ap ei tiedä olevansa sairas mutta oikea lääkitys parantaisi elämänlaatua. Suosittelisin näyttämään aloitusviestin tai koko ketjun psykologille.

 

Kannattaa kenties käyttää netin muita tutustumismahdollisuuksia kuin deittisivustoja, liity vaikka aiheeltaan kkiinnostavaan foorumiin. Sekä antaa mahdollisuus myös ns. puolisopiville ehdokkaille.

Esimerkiksi minun mieheni ei luokittelisi itseään kultturellisti suuntautuneeksi vapaanajan vietossaan, vaikka hän käykin niin teatterissa, museoissa kuin gallerioissa. Hänen kasvatuksensa tulosta, kenties, tai sitten hänkin kokee sellaisen leiman liian vaativana (eli että pitäisi olla jollakin tavoin syvemmin perehtynyt).

 

Ketjun alussa en ollut ihan varma, että mistä kiikastaa. En osaa edelleenkään sitä tarkasti paikantaa, mutta jokin selvästi mättää, koska aika usein et tunnu ymmärtävän mitä muut hakevat teksteillään takaa. Tässä ketjussa on lukemattomia esimerkkejä siitä, että ymmärrät jonkin asian aivan eri tavalla kuin muut. Joku yrittää osoittaa jotakin seikkaa tai tekijää ja se menee sinulta humisten ohi, toinen puhuu jostakin ja sinä jostakin aivan muusta. En usko, että täällä kovinkaan moni ymmärtää esimerkiksi esilletuomaasi huumorin ja pettämisen yhteyttä. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka paljon lisää. Jos kyse olisi vain omista teksteistäni, epäilisin kirjoittavani jotenkin epäselvästi, mutta kun täällä moni on taivastellut samaa. Onko kyse vuorovaikutuksen vaikeuksista, jäykistä ja sopeutumattomista käsityksistä, muiden ihmisten näkemisestä kielteisesti ja ehkä tähän liittyen epävarmuudesta... En tiedä. Uskon kun sanot, että tunnet itsesi melko hyvin, mutta uskon että siitä tuntemisesta puuttuu jokin taso, tai ainakin se on vaillinaista. Pelkkä mahdollinen as-piirteisyys ei tätä ehkä selitä. Omat tapasi selittää asioita menevät kuitenkin usein viheltäen metsään. Ihan oikeasti, miten voi olla, että jos täällä ehdotetaan, että liika pidättäytyvyys ei ehkä ole tutustuttaessa hyvä ja jäykkyys ja ylikohteliaisuus voi olla jopa ikävää ja kiusallista, sinä alat puhua pöydällä tanssimisesta? En tiedä mikä sinulla menee vikaan, ettet todella muka nää niitä harmaan sävyjä siinä välissä. Kuvitellaampa vaikkapa jäykkyyden ja riehakkuuden asteikko 0-100, jossa äärimmäinen vähäsanainen muodollisuus olisi 0 ja pöydällä tanssiminen 100. Oma käytöksesi sijoittuu ensitapaamisella varmaankin jonnekin 5-13 tietämille. Jos haluat käytöksestäsi hieman välittömämpää, mikä on seuraava vaihtoehto? Ei ainakaan se 100 eli pöydällä tanssiminen. Mitä voisi sisältää vaikkapa 17, 22 tai 29? En usko, että siinä on kyse varsinaisesti itsensä muuttamisesta, vaan ennemminkin ehkä itsensä avaamisesta. Tekisin samanlaisen asteikon huumorista ja pettämisestä, mutta kun ne eivät mielestäni kuulu ollenkaan saman janan eri päihin. Huumori ja vakavuus tavallaan kuuluvat, mutta vakavuutta ei pidä käsittää väärin. Tämän välttämiseksi voidaan tehdä kaksi eri asteikkoa, huumori ja vakavuus ja sitten välinpitämättömyys ja vakavissaan oleminen/ vakavasti ottaminen. Ihminen voi olla välinpitämättömyyden ja vakavissaan olemisen asteikolla 95 ja huumorin asteikolla 5 (eli paljon huumoria - ehkä tää ei ole nyt parhaalla mahdollisella havainnollista, kun tuo numerointi vähän hämää). Ne eivät - minun ja monien muiden mielestä ainakaan - sulje millään tavalla toisiaan pois. Tätä mieltä ovat todennäköisesti myös useimmat treffikumppanisi ja siinä asiassa eroatte aika tavalla. Eivät treffikumppanisi varmasti mitään sirkustemppuja tai pöydällä tanssimista kaipaa (kuka ihme kaipaa?), vaan vähemmän kontrolloitua ja laskelmoitua... ihmistä. Luultavasti se tulee sinulta ihan luonnostaan, joten toimintatavan muuttaminen onkin sitten vähän vaikeampi juttu.

Teit vähän nyt tikusta asiaa. Kärjistän asioita ihan siksi että löytäisin yhteistä maaperää keskustelukaverin kanssa ja tietysti ihan retorisista syistä.

Minä en lähde luokittelemaan kenenkään käytöstä asteikolla, toin vain yleisellä tasolla esiin sen, ettei huumori ole itseisarvo ihmissuhteissa. Huumori menee mielestäni yli juuri silloin jos ihmisellä on vain huumoria eikä periaatteita koskien toista ihmistä tai suhdetta. Sellainen on nähdäkseni lähempänä pelkkää fiilistä, ei sitoutumista. Molempia tarvitaan.

En ole laskelmoiva, mutta en myöskään usko että kestä tahansa voi kiinnostua. Tämä on pointtini. Aika vankka kokemukseni nettitapaamisista ja pohdiskelevuuteni ovat auttaneet mua hahmottelemaan itselleni ihanteellista kumppania. MUTTA, en ole tällaisten kuvitelmien täysi orja.

 

[QUOTE="vieras";25175432]Jo aloitusviestissä on runsaasti paranoidin skitsofrenian tunnusmerkkejä. Ap ei tiedä olevansa sairas mutta oikea lääkitys parantaisi elämänlaatua. Suosittelisin näyttämään aloitusviestin tai koko ketjun psykologille.[/QUOTE]

Cool

 

Minun ja mieheni tekemät treffi-ilmoitukset eivät kyllä kohtaisi, eivätkä kolahtaisi. Onneksi kohtasimme toiselämässä- ja hyvin vanhanaikaisesti, mieheni haki minua valssiin.

 

Minusta nämä kyökkipsykologiat ovat vähän huvittavia.

Jos oikeasti haluat apua naisen metsästykseen, niin kannattaisi kuunnella näitä kyökkipsykologeja. Niiden joukostahan se valinta on tehtävä.

Mutta ilmeisesti olen niin erinomaisen persoonallinen tapaus, ettei toista vertaistasi löydy. Olen saanut sen vaikutelman, ettei sinulle tavallinen ihminen kelpaa.

Etkä edelleenkään vastannut kysymykseeni, mitkä ne sinun vikasi ja puutteesi ovat?

 

Sulla tosiaan taitaa olla noita asperger-oireita ja myös narsistisia piirteitä. Muistutat yhtä tyyppiä, jonka tunsin joskus. Oli ihan älyttömän analyyttinen, vaativa, kyyninen ja kuvitteli liikoja itsestään. Eli jotenkin omassa maailmassaan omissa kuvitelmissaan. Kuvitteli olevansa kiltti, kohtelias ja mukava. Ei tajunnut, että vaikutti lähinnä itsekkäältä ja ylimieliseltä. Ei osannut tarvittaessa osoittaa sympatiaa ja epäitsekkyyttä.

 

Kävin kerran treffeillä miehen luona hänen kotonaan minne pyysi kahville. Mies otti eteisessä takin pois päältäni ja kysyi mitä kuuluu, oliko kovin kylmä tulla kävellen..Viime aikoina on niin tuulista ollut..Pitkät jorinat säästä. Asunnossa oli hiiren hiljaista ja epäilyttävän siistiä.. Mies keitteli kahvia ja tarjoili sen pöytään pikku kahviastiastostaan servetteineen ja muisti lusikan palasokerikippoon.. Oikein kohteliaasti mies jutteli mukavia. En saanut keskustelusta mitään irti, kun hän jaaritteli niin ympäripyöreitä asioita että huh!!

Aloin vähän pelätä miestä ja villi mielikuvitus mietti että jos käännyn ympäri, mies kuristaa minut ja laittaa tuoliin istumaan, meikkailee ruumistani ja hyräilee hiljaista sävelmää (joo, seuraan rikos sarjoja) Aloin tehdä lähtöä jollain verukkeella ja mies vielä sanoi, että toivottavasti en nyt tapaile muita kun me seurustellan..Olin tavannut miehen siis nyt muutaman kerran kavereiden kanssa ja yhdesti nyt yksin.. Sana seurustella oli viimeinen niitti jo muutenkin epäilyttävään tyyppiin ja en enää koskaan vastannut hänen viesteihin..

Tämän ketjun ap:sta tulikin heti tämä vuosia sitten tapaamani pelottava, kohtelias,jäykkä herrasmies mieleen.. Tiesitkö muuten että entisajan riotarit oli varsin suorasukaisia? Siihen aikaan päätettiin morsian ja mentiin sen kanssa naimisiin ja papin sanottua aamen, alettiin hommiin sen kummemmin persoonaa tuntematta. Rakkaus, kunnioitus jne. tulivat ajan kanssa jos tulivat. Reissuillaan urheat ritarimme panivat jopa toisiaan jos ei naisia ja kievareita reitille osunut..

 

En ole varma oletko edes valmis pysyvään pitkäkestoiseen suhteeseen. Et ole henkisesti ehkä kypsä. Saatat olla sellainen iki-sinkku vaatimuksinesi. Tiedän parikin tyyppiä, joilla on aivan kummallisia vaatimuksia verrattuna siihen, mitä itse ovat. Vetoaako sinuun itseäsi huomattavasti nuoremmat tytöt? Ehkä juuri siitä syystä, että olet itsekin henkisesti enemmän samalla tasolla. Eli et valmis pysyvään suhteeseen.

 

mulla meni mielenkiinto ja maku tässä kohtaa.liikaa hienoja sanoja ja itses analysointia.tulee mieleen neitimäinen runoja rustaava epämiehekäs mieskäsilaukkua kantava nipo.ei pahalla.

 

Alkuperäiseen kysymykseen vastaan, että olet kaukana täydellistä. En huolisi ikimaailmassa kaltaistasi miestä. Vaikutat itserakkaalta, itsestään liikoja luulevalta, ylianalyyttiseltä, ihme juttua naiseltaan vaativalta ja kylmäkiskoiselta mieheltä.

Rentoudu hyvä mies!

 

Samoin saatan olla hallitseva persoonana ja ehkä keskimääräistä vaativampi.

Pieni ristiriitaisuus yhden kohdan kanssa, kun kirjoitit alussa "Naiselta en odota mitään, jota en itse voisi antaa, enkä odota mitään valtavaa mielestäni."

Kuitenkin sanot olevasi kenties hallitseva ja keskimääräistä vaativampi. Selvennätkö, millä tavoin tämä ilmenee?

Onko pieleen menneissä nettitreffeissä mielestäsi jokin yhdistävä tekijä?

 

Uskon, että voit olla oikein hyvä mies. Olet ehkä enemmän kiinnostunut korkeakulttuurista kuin jääkiekko-otteluissa käymisestä fanipaita liehuen. Ei kaikki naiset arvosta hirmuisia "lihaskimppukarjuja", jotka piereskelevät sohvalla oluttuoppi kädessä. (En ainakaan minä.) Kyllä ottaja pitäisi löytyä sinullekin - ihan varmasti! Ehkäpä todellinen ongelma on siinä, että etsit aivan vääränlaista naista itsellesi? Taidat itse liian helposti hairahtua ns. pinnallisiin bilehile -tyttöihin. Muista katsoa pintaa syvemmälle.

Nettideittailussa on se hyvä puoli, että voi tutustua toisessa heti aluksi sellaisiin puoliin, jotka muuten tulisivat ilmi vasta vuosien saatossa. Löysin oman mieheni aikanaan nettipalvelusta ja hyvän löysinkin. Parisuhteemme pohjalla on hyvin samanlaiset arvopohjat (uskonnolliset ja polittiiset arvot, suhtautuminen isänmaahan, suhteet vanhempiin jne. - kaikki asioita, joita ei normaalitreffeillä yleensä kysellä).
Kun aikanaan etsin miestä itselleni, kirjoitin pitkän listan ominaisuuksia, joita haluan tulevassa miehessäni olevan. Niistä sitten merkkasin muutaman, joista en suostunut joustamaan. Lopuista ominaisuuksista ajattelin, että hyvä jos löytyy, mutta olen valmis joustamaan, jos tyyppi on muuten ok.
Kun sitten kirjoittelin netissä, niin minulla oli muutama vakikysymys liittyen siihen listaani. Joku saattoi ajatella, että olenpa kahjo tyyppi, kun kyselen ensimmäisissö posteissani sellaisia asioita - mutta se oli tehokasta. Löysin aika pian itselleni miehen, sittemmin aviomiehen.

Ole oma itsesi, älä yritä liikaa, älä tyydy liian vähään, mutta ole valmis joustamaankin. Muista, että aina ensitapaamisella ei tule mitään pakahduttavaa rakastumisen tunnetta. Rakkaus saattaa syttyä vasta kuukausien kuluessa, vaikka silloin ensitapaamisella ei sytyttäisikään. Ota joskus riski jonkun mukavan naisen kohdalla. Voit saada elinikäisen kumppanin.

 

Palstailu vanhentaa...mies31vee aloittaessaan, jatkaessaan mies33vee

 

En tiedä mitä se kertoo musta, mutta ap kiehtoo mua kyllä kovasti :O Ja pelottavaa on se, että ensimmäisen viestin perusteella tuli mieleen Breivik jonka manifestia olen lukenut...
I'm confused.