Olenko liian ankara 2-vuotiaalle?

["nanna"]

Hyvin olet hommasi hoitanut Samaan pyritään meillä (tyttö2v4kk) mutta hieman huonommalla menestyksellä...

Ei oli ollenkaan huono asia, jos lapsi osaa käyttäytyä.

 

["Kaiku"]

Kuulostaa hyvältä mutta muistathan että lapsia on todellakin erilaisia ja eri temperamentilla varustettuja. Toiset vaan tottelevat paremmin ja ovat niitä kilttejä, tottelevia prinsessoja. Toiset vähän kovapäisempiä ja vaikka kuinka samalla tyylillä "kouluttaisi", on meno villimpää ja rajoja koetellaan. Jouduin minäkin vähän ottamaan sanojani takaisin kun superkiltin esikoisen jälkeen tuli yliaktiivinen raivopää -kuopus, joka ei kuuntele tai tottele samasta kasvatuksesta huolimatta.

 

["Leena"]

Eikös se juuri mene niin, että vanhempien usko ympäristön vaikutukseen (eli omaan kykyyn kasvattaa) lapsen kasvatuksessa ja käytöksessä saa kolauksen vasta siinä vaiheessa kun perheeseen syntyy erilaisen temperamentin omaava lapsi.

Ap:n metodit ovat meilläkin käytössä mutta vastus on tämän nuorimmaisen kanssa aikasta kovaa. Joidenkin lasten kanssa vaan saa tehdä aika paljon enemmän hommia, että sitä käytöstä saa sorvattua enemmän yhteiskuntakelpoiseksi. Johdonmukainen pitää olla mutta välistä tekisi kyllä iskeä hanskat tiskiin. En tietenkään tätä tee...

 

["vieras"]

[QUOTE="Leena";23408464]Eikös se juuri mene niin, että vanhempien usko ympäristön vaikutukseen (eli omaan kykyyn kasvattaa) lapsen kasvatuksessa ja käytöksessä saa kolauksen vasta siinä vaiheessa kun perheeseen syntyy erilaisen temperamentin omaava lapsi.

Ap:n metodit ovat meilläkin käytössä mutta vastus on tämän nuorimmaisen kanssa aikasta kovaa. Joidenkin lasten kanssa vaan saa tehdä aika paljon enemmän hommia, että sitä käytöstä saa sorvattua enemmän yhteiskuntakelpoiseksi. Johdonmukainen pitää olla mutta välistä tekisi kyllä iskeä hanskat tiskiin. En tietenkään tätä tee...[/QUOTE]

Näin juuri se menee. Toiset lapset reagoivat hyvin varhain kasvattamiseen helposti nin että hommat sujuvat, toisten kanssa taotaan samoja asioita monta vuotta. Jos 4-5v riekkuu kaupassa, voi jo miettiä menikö jokin pieleen

En nyt ap:ta tarkoita, mutta joskus tulee tunnelma että kun on yksi normaali/ helppo lapsi, tiedetään vähän liian herkästi miten muiden pitää toimia. Kunnes syntyy se lapsi, joka romuttaa käsitykset itsestä kasvattajana Jokaisen vanhemman olisi hyödyllistä kokea useamman erilaisen lapsen kasvattamista, se tuo viisauta ja vähentää mustavalkoista ajattelua.

 

[mä olen saanut]

kahdelta kaveriltani kuulla,että ole tiukkis lastani kohtaan ja liian ankara kun kasvata tuollalailla kuin sinä. Mun kuuluisi hävetä kuulemma ku kaikki tajuaa mikä tiukkis olen ja ilkeä lapselleni, oikeasti itseäni hävettää ku käytös on kavereiden lapsilla mitä vaan ja äidit nauraa et voi ku tuo on hassu ja plää,plää,plää.
Ihan ku lapsi rikki meniksi jos pidetään tiukkoja rajoja ja niistä ei lipsuta. Keran ku antaa luvan niin aikaslailla on tilanne menetetty ja saa taistella,että asia korjaantuu.

 

[tämä on rikkautta]

[QUOTE="plop";23408072]Noin meilläkin on toimittu. Yhden lapsen (esikoinen) kohdalla homma on toiminut todella hyvin. Ihana ja hyvä käytöksinen lapsi. Välillä toki on ikään kuuluvaa uhmaa, jolloin rajoja koitellaan. Mutta ei mitään ylimääräistä häsläämistä ja vonkumista (puolin eikä toisin).
Keskimmäisen kanssa, ei ole koskaan tarvinnut asettaa rajoja. Hiukan 'hidas' lapsi, eli pohtii ja miettii pitkään. Helppo ohjailla sanallisesti ja rauhallisen luonteensa ansiosta ei raivostu tai kiukkua Matkii mielellään esikoista ja on näin saanut mallin oikeanlaiseen käytökseen.

Mutta tämä nuorin... Samat rajat, samat keinot ja silti tuntuu kuin olisi peikkolasta kasvattamassa. Oma tahto pitää tuoda esiin joka käänteessä. Muksii ja huitoo enemmän kuin isoveljensä yhteensä koskaan. Mitä tiukemmin yritetään ojentaa tai komentaa sitä tiukemmin pistää vastaan. Ensimmäisen kerran sai kunnon itkupotkuraivarin 6kk iässä (laitoin suihkuhuoneen ovan kiinni, jottei menisi ryömimään märälle lattialle).
Hänen kanssaan onkin ollut pakko opetella toisenlaisia taktikoita. Hänet on saatava uskomaan, että idea on alunperin hänen ja hän todellakin haluaa tehdä asian X omasta tahdosta. Tämä tyttö onkin meidän lapsista ehkä haastavin. Ja tosiaan joskus kauppareissu päättyy siihen, että tavarat lentelevät käytäville ja kirkuvaa tyttöä viedään kainalossa autoon jäähylle. (Vanhempien lasten kanssa en muista koskaan tulleen kunnon raivareita kaupassa)

Joten ei se aina ole kiinni lapsen kasvatustavasta, miten lapsi käyttäytyy
Jos koet, että tapasi sopii sinulle sekä lapsella ja lopputulos on toivotunlainen, silloin olet oikealla tiellä .[/QUOTE]

Odotin tällaistä vastausta ja sellaisen sain!!

On vanhemmille kasvattava ja silmiä avartava kokemus nähdä se, että LAPSET OVAT TEMPPERAMENTILTAAN ERILAISIA, VAIKKA ON SAMA KASVATUS. Näin löytyy ymmärrystä aivan eri tavalla muiden riehuville lapsille. Yhden helposti tottelevan lapsen äiti ei varmasti ymmärrä yhtä hyvin kuin tämä kolmen lapsen äiti, jonka kuopus on kuin peikkolapsi

 

["vieras"]

Meillä pidetään kuria ja lapsella on rajat. Esikoisemme omistaa kuitenkin hurjan kovan oman tahdon ja on todella tempperamenttinen. Jos hän kiukuttelee tai juoksee kaupassa tai muulla yleisellä paikalla, niin voin kertoa,että pelkkä napakka kieltäminen ei todellakaan auta. Jos moinen auttaa jollain,niin hyvä ja onneksi olkoon; teillä asustaa melko rauhallinen lapsi. Lapsia kuitenkin on monenlaisia,eikä kaikille toimi samat keinot. Kamalaa olettaa heti, tietämättä toisten todellisuutta, että automaattisesti ollaan huonoja vanhempia, jos lapsi kiukkuaa eikä kulje vanhemman vierellä kuin robotti. Olisin välillä kyllä todella onnellinen jos meilläkin olisi helppo ja rauhallinen lapsi, mutta meillä nyt sattuu olemaan vilkkaita, vahvan mielikuvituksen omaavia lapsosia, joiden kasvatus vaatii hiukan enemmän. Toisaalta kuitenkin olen hurjan onnellinen, että nuo ovat juuri tuollaisia touhukkaita vintiöitä, tylsää hetkeä ei tule Hetkeäkään en myöskään epäile, etteikö heistäkin kasva kunnollisia kansalaisia ja ihania ihmisiä.

 

["vieras"]

Itsellä aika sama linja, tosin mä kyllä kyselen lapselta söisikö ja puetaanko - tähän mennessä ei ole kieltäytynyt.. musta on ihan hyvä että lapsi kokee voivansa jotenkin vaikuttaa asioihinsa, vaikka vanhemmat ovatkin ne lopullisen päätöksen tekijät.

 

[nim. merk vilkkaan lapsen äiti]

Minusta et ole mutta kannattaa myös avartaa ajattelu maailmaansa kun uhmaikä koittaa ja lapsi opettelee tahtomaan. Silloin ainakin meillä ollaan menty samoilla kasvatuslinjoilla mutta ymärrystä pitänyt lisätä aika paljon.

Toisten lapset ovat tosiaan myös tempperamenttisempi kuin toisten. Kasvatuksellakin on osansa muttaei sillä kaikkea voi tai saakkaan kitkettyä.

 

[Mulla]

Miten te muut saatte uhmaikäiset 2-vuotiaat tottelemaan ja käyttäytymään esim. kaupassa jne.? Itse olen alusta asti pyrkinyt asettamaan tuolle meidän tytölle selkeät rajat ja tyttö käyttäytyykin pääosin erittäin hyvin kun ollaan jossain liikenteessä. En esimerkiksi anna tytön juoksennella ympäriinsä kaupassa tai vetää tavaroita alas hyllyistä. Oikeastaan en anna tytön edes koskea tavaroihin, joita ei olla ostamassa. Olen selittänyt alusta asti, miksi näin ei saa tehdä ja oikein hyvin on näyttänyt menneen perille. Joskus saattaa osoittaa, että voidaanko ostaa tuo tai tuo, mutta isompaa ongelmaa tästä ei ole tullut.

Samoin esim. toisten lasten tönimistä tai vaatteita pukiessa rääkymistä ei meillä ole yhtään. En huuda tai raivoa lapselle, mutta jos hän on jotain kiellettyä tehnyt, otan tiukan linjan siinä, että touhu ei jatku ja että tytölle tulee selväksi, ettei kyseinen juttu ole oikein.

Aloin vain miettiä, että kasvatanko lastani liiankin ankarasti, kun aloin seuraamaan ystäviäni, jotka antavat lastensa huutaa ja raivota sekä esim. kaupassa levitellä tavaroita ympäriinsä. Siinä sitten juoksevat lastensa perässä jälkiä siivoamassa. Itse olisin jo aikoja sitten ottanut lapsen syliin ja napakasti käskenyt tottelemaan. Aina on toiminut ja tyttö on oppinut selvästi tietämään, milloin ei ole syytä jatkaa kiukuttelua. Sitten hyvästä käytöksestä olen palkinnut kehuilla jne.

En myöskään ymmärrä sitä jatkuvaa kyselyä parivuotiaalta: "söisitsä", "otatko välipalaa", "tuutko pukemaan, niin lähdetään ulos". Meillä aikuiset ovat niitä, jotka päättävät milloin syödään tai lähdetään johonkin. Varoitan aina etukäteen, että kohta ollaan lähdössä tai kohta on ruoka, jotta tyttö osaa varautua. Kaikkea ruokaa ei ole pakko syödä, mutta maistettava on ainakin silloin kun on ruoka-aika, eikä ruokien kanssa lähdetä kulkemaan ympäriinsä.

Tuntuu, että olen ainut tällainen tiukkisäiti lähipiirissäni ja mietinkin, että kasvatanko lastani ihan vanhanaikaisesti...moni nimittäin tuntuu ajattelevan, ettei tuollainen parivuotias vielä ymmärrä käyttäytymisasioista mitään...mulla on sitten varmaan joku lapsinero kotona...

on kaks ja puol-vuotiaat kaksoset ja olen täysin samanlainen kuin sinä. Mä tulisin hulluksi jos nämä saisivat rääkyä ja riehua miten lystäävät. Ei mua kiinnosta olenko jonkun mielestä liian tiukka vai en, meillä käyttäytyy lapset tosi nätisti, meillä on aina kiva ja helppo lähteä mihin tahansa kun alusta saakka ollaan kasvatettu.

 

[Oisku]

Tavalliselta kasvatustavalta toi kuulostaa. Mun lähipiirissäni en nimittäin tiedä yhtään ketään joka antaisi lastensa vetää tavaroita kaupassa hyllystä alas tai vastaavaa. Toisilla sana vaan tehoaa paremmin ja nopeammin kuin toisilla.

Tuota ottaisitko, söisitkö jne mä harrastan aika paljon. Se on kuitenkin lähinnä retorinen kysymys, tapa pyytää kauniisti. Mä tykkään itsekin enemmän kun lapsi pyytää "antaisitko pastillin", kuin komennuksen "anna pastilli".