Olenko laiska, kun en jaksa tehdä töitä, kun opiskelen?

Tenttejä on noin 2-3/kk, lukea pitää paljon, jotta pääsee edes läpi. Viikolla olis aika nihkeätä lähteä illalla töihin luentojen jälkeen, mieluummin käyn lenkillä ja nollaan päivän, sekä opiskelen itsenäisesti, ja viikonloput käytän lukemiseen tai lepäilyyn, riippuen tilanteesta.

Tuntuu vain, että mua pidetään ihan laiskana paskana, kun en käy raatamassa töissä lisäksi. Elämäni on liian helppoa. Vielä kun vanhemmat avustavat rahallisesti tarvittaesssa, että ikinä ei tarvitse olla puilla paljailla. Kesät teen kyllä töitä.

Tuntuu, että mä "en tiedä elämästä mitään", kun en illalla istu pitkän päivän jälkeen kaupan kassalla, pese lihatiskiä tai luuttua lattioita, tuskaile tulon valvonnan kanssa, ole väsynyt, asu opiskelijasolussa/itsemurhayksiössä. Mä asun yksityiseltä vuokratussa tilavassa yksiössä, en käy töissä, olen pirteä eikä ole tulohuolia.

 

Riippuu ihan siitä kuinka paljon opiskelet. Jos saat kasaan muutaman hassun opintopisteen vuodessa, niin se saattaa olla merkki siitä että olet laiska

 

Kai sä sitten edes saat hyviä arvosanoja, etkä vain läpäise tenttejä niukin naukin?

 

No juu jos töitä olisi tarjolla eikä lapsia, niin voisihan sitä töitäkin tehdä. mutta jos sulla hyvät vanhemmat niin muista sitten olla kiitollinen.

 

Meillä ei oo koskaan niin huonosti mennyt rahallisesti, että olis töihin pitänyt mennä opiskelujen ohella vaikka molemmat ollaan opiskelijoita. Ja nyt kun on vauvakin (josta oon vielä äippälomalla) niin jos sitä töihin joutuis mies lähteä opintojen ohessa, eihän se ikinä ehtis olla meidän kanssa.

 

Kai sä sitten edes saat hyviä arvosanoja, etkä vain läpäise tenttejä niukin naukin?

Riippuu vähän kurssin vaikeustasosta. Tulee hyviä ja huonoja arvosanoja.

 

Meillä ei oo koskaan niin huonosti mennyt rahallisesti, että olis töihin pitänyt mennä opiskelujen ohella vaikka molemmat ollaan opiskelijoita. Ja nyt kun on vauvakin (josta oon vielä äippälomalla) niin jos sitä töihin joutuis mies lähteä opintojen ohessa, eihän se ikinä ehtis olla meidän kanssa.

lisään vielä ettei meitä ees auta kummankaan vanhemmat ja silti on aina pärjätty hyvin.

 

Tenttejä on noin 2-3/kk, lukea pitää paljon, jotta pääsee edes läpi. Viikolla olis aika nihkeätä lähteä illalla töihin luentojen jälkeen, mieluummin käyn lenkillä ja nollaan päivän, sekä opiskelen itsenäisesti, ja viikonloput käytän lukemiseen tai lepäilyyn, riippuen tilanteesta.

Tuntuu vain, että mua pidetään ihan laiskana paskana, kun en käy raatamassa töissä lisäksi. Elämäni on liian helppoa. Vielä kun vanhemmat avustavat rahallisesti tarvittaesssa, että ikinä ei tarvitse olla puilla paljailla. Kesät teen kyllä töitä.

Tuntuu, että mä "en tiedä elämästä mitään", kun en illalla istu pitkän päivän jälkeen kaupan kassalla, pese lihatiskiä tai luuttua lattioita, tuskaile tulon valvonnan kanssa, ole väsynyt, asu opiskelijasolussa/itsemurhayksiössä. Mä asun yksityiseltä vuokratussa tilavassa yksiössä, en käy töissä, olen pirteä eikä ole tulohuolia.

Sun homma tällähetkellä on opiskelu, ei työnteko. Joten jos opintopisteitä tulee hyvin, niin näe tuossa mitään ongelmaa.

 

Noo, ehkä vähän jos rehellinen olen. Itsekin aion laiskotella seuraavassa tutkinnossa enkä käy töissä. Onhan se aika "helppoa" noin

 

No et ole. Todellakaan. Tää kun on oikeasti rankkaa.

Itse opiskelen monimuotona, käyn 3-vuorossa töissä ja odotan ku kuuta nousevaa että ois 3.6 jotta valmistun.

 

Meillä ei oo koskaan niin huonosti mennyt rahallisesti, että olis töihin pitänyt mennä opiskelujen ohella.

No en minäkään siellä tämän takia käy, vaan sen että saan työkokemusta ja mua kysyttiin sinne töihin heti kun valmistun, joten kannatti käydä. Lisäksi kyllä mulle se 1800-2100 käteen kelpaa joka kk sen 220e lisäksi

 

Noo, ehkä vähän jos rehellinen olen. Itsekin aion laiskotella seuraavassa tutkinnossa enkä käy töissä. Onhan se aika "helppoa" noin

No pitäsikö opiskelijan elämän olla vaikeaa ihan vain sen takia, että ei olisi liian helppoa? Jännä kärsimys-mentaliteetti..

Siis vaikka rahallisesti pärjäisi ihan hyvin opintotuella ja vanhempien avustuksella? Vai pitäiskö olla ottamatta apua vanhemmilta? Sekö on se ongelma?

Ja siis ihan mielenkiinnosta kyselen, en vittuile. Miksi opiskelijan elämä ei saisi olla helppoa ja jopa leppoisaa välillä?

 

Meillä ei oo koskaan niin huonosti mennyt rahallisesti, että olis töihin pitänyt mennä opiskelujen ohella.

No en minäkään siellä tämän takia käy, vaan sen että saan työkokemusta ja mua kysyttiin sinne töihin heti kun valmistun, joten kannatti käydä. Lisäksi kyllä mulle se 1800-2100 käteen kelpaa joka kk sen 220e lisäksi

Niin, no sehän onkin asia erikseen. Aika harvoilla akateemisilla aloilla pääsee alan töihin opintojen ohessa (amk:ssa asia varmaan toisin) ja hanttihommista taas ei kannata huvikseen kartuttaa työkokemusta, sillä ei ole väliä tulvan ammatin kannalta. Mieluummin keskittyy opiskeluun.

 

No mun mielestä olet, mutta se johtuu ihan vaan siitä että itse kävin töissä koko opiskeluiden ajan ja tein töitä PALJON pärjätäkseni. Sen lisäksi sain viel tutkinnonkin. Ei meilläkään ollut tenttejä kuin ehkä tuo 2-3/kk, mutta lukea sai lähes 8h/pvä. Sen lisäksi iltatyöt ja viikonloput pääosin töissä, joskus vielä luennotkin päälle. Mutta eipä tarvinnut nostaa penniäkään opintolainaa! Siitä olen ylpeä.

Mutta ei siinä mitään jos kokee pärjäävänsä opintotuella niin mikäs siinä! Mä en pärjännyt.

 

Et ole tietenkään. Ole onnellinen jos tulet toimeen. Itse laskin tänään viimeksi miten paljon saisin tukia yhteensä jos heittäytyisin opiskelijaksi ja vuokran jälkeen jäisi 100e. Siitä vakuutus/puhelinlaskut/ruoka/bussilippu... Tosi vähän saavat opiskelijat tukea kyllä. Nyt työttömänä saan satasen enemmän enkä tee mitään. Aika ihmeellistä. Murehdin jo etukäteen että jos aloitan koulun joutuisin menemään töihin enkä tajua miten pää ja fysiikka kestää... No murehditaan sitä sitten

 

No mun mielestä olet, mutta se johtuu ihan vaan siitä että itse kävin töissä koko opiskeluiden ajan ja tein töitä PALJON pärjätäkseni. Sen lisäksi sain viel tutkinnonkin. Ei meilläkään ollut tenttejä kuin ehkä tuo 2-3/kk, mutta lukea sai lähes 8h/pvä. Sen lisäksi iltatyöt ja viikonloput pääosin töissä, joskus vielä luennotkin päälle. Mutta eipä tarvinnut nostaa penniäkään opintolainaa! Siitä olen ylpeä.

Mutta ei siinä mitään jos kokee pärjäävänsä opintotuella niin mikäs siinä! Mä en pärjännyt.

No eikös se laina ole sitä varten, että pärjää? Senhän maksaa aika pian takaisin, sitten kun valmistuu. Mä en taas ymmärrä, että mikä siinä opintolainassa on niin pahaa. Eihän sitä ole pakko kaikkea nostaa, mutta on aika mukava apu, jos tulee äkillisiä menoja tai tarpeita.

 

Meillä ei oo koskaan niin huonosti mennyt rahallisesti, että olis töihin pitänyt mennä opiskelujen ohella.

No en minäkään siellä tämän takia käy, vaan sen että saan työkokemusta ja mua kysyttiin sinne töihin heti kun valmistun, joten kannatti käydä. Lisäksi kyllä mulle se 1800-2100 käteen kelpaa joka kk sen 220e lisäksi

Auts. Taitaa olla opintotukien takaisinmaksu edessä...

 

Meillä ei oo koskaan niin huonosti mennyt rahallisesti, että olis töihin pitänyt mennä opiskelujen ohella.

No en minäkään siellä tämän takia käy, vaan sen että saan työkokemusta ja mua kysyttiin sinne töihin heti kun valmistun, joten kannatti käydä. Lisäksi kyllä mulle se 1800-2100 käteen kelpaa joka kk sen 220e lisäksi

Auts. Taitaa olla opintotukien takaisinmaksu edessä...

Tuskinpa en ole saanut opintotukea kuin 6kk, joista 2kk työharjoittelua, jolloin en voi olla kuin vkl töissä.

 

Noo, ehkä vähän jos rehellinen olen. Itsekin aion laiskotella seuraavassa tutkinnossa enkä käy töissä. Onhan se aika "helppoa" noin

No pitäsikö opiskelijan elämän olla vaikeaa ihan vain sen takia, että ei olisi liian helppoa? Jännä kärsimys-mentaliteetti..

Siis vaikka rahallisesti pärjäisi ihan hyvin opintotuella ja vanhempien avustuksella? Vai pitäiskö olla ottamatta apua vanhemmilta? Sekö on se ongelma?

Ja siis ihan mielenkiinnosta kyselen, en vittuile. Miksi opiskelijan elämä ei saisi olla helppoa ja jopa leppoisaa välillä?

Voi voi teitä palstalaisia, kun vedätte aina herneet syvälle nekkuun. Sanoinko että tulee olla vaikeaa? Sanoinko, että pitäisi olla ottamatta avustuksia? Mulla nyt vaan sattuu olemaan kokemusta ja se on fakta, että kun käy "vain" koulua niin TOTTA KAI se on paljon helpompaa kuin se, että tekee lisäksi ilta- ja viikonlopputöitä. Ja kuten sanoin, aion itsekin seuraavassa tutkinnossa laiskotella.

 

Meillä ei oo koskaan niin huonosti mennyt rahallisesti, että olis töihin pitänyt mennä opiskelujen ohella.

No en minäkään siellä tämän takia käy, vaan sen että saan työkokemusta ja mua kysyttiin sinne töihin heti kun valmistun, joten kannatti käydä. Lisäksi kyllä mulle se 1800-2100 käteen kelpaa joka kk sen 220e lisäksi

Auts. Taitaa olla opintotukien takaisinmaksu edessä...

Tuskinpa en ole saanut opintotukea kuin 6kk, joista 2kk työharjoittelua, jolloin en voi olla kuin vkl töissä.

Aha. Ensin sanot, että joka kuukausi 1800-2100 euroa käteen ja sitten ei olekaan läheskään niin paljoa.

 

en mä ainakaan jaksanu käydä töissä opintojen lisäksi, oli sen verran paljon tenttejä ja opittavaa. Otin lainaa ja kituutin näkkileivällä.

 

Aha. Ensin sanot, että joka kuukausi 1800-2100 euroa käteen ja sitten ei olekaan läheskään niin paljoa.

Siis täh? Saan tuon kun opiskelen, mutta vaikiapa se on työharjoittelusta revetä töihin samaan aikaan. Miten läheskään niin paljoa? Meni ohi nyt.

 

Aha. Ensin sanot, että joka kuukausi 1800-2100 euroa käteen ja sitten ei olekaan läheskään niin paljoa.

Siis täh? Saan tuon kun opiskelen, mutta vaikiapa se on työharjoittelusta revetä töihin samaan aikaan. Miten läheskään niin paljoa? Meni ohi nyt.

Näinhän sinä laitoit

"Lisäksi kyllä mulle se 1800-2100 käteen kelpaa joka kk sen 220e lisäksi "

 

Niin, se on vähän miten asiaa katsoo. Minusta vaikutat hieman laiskalta. Itse opiskelen monimuoto- opiskeluna, käyn töissä pari päivää viikossa ja yksi lapsi. Ja mielestäni en ole liian tiukilla ja opintopisteitä on kertynyt vuodessa 90 (joo, osa tuli työharjotteluraportista, meillä oletetaan että käy töissä opintojen ohessa, eli ei ole varsinaista työharjoittelua).

Mutta kukin tietenkin tyylillään ja penniä venyttämällä.

 

Mä olen miettinyt välillä samaa. Opiskelen oikiksessa, meillä on kolme lasta ja alkuun tein vanhan alani töitä opiskelujen ohella. Työ oli vuorotyötä ja aika pian huomasin, että mä en pysty repeämään kaikkeen. Ja tuntui, etten näe koskaan omaa perhettäni. Lopulta tein sitten miehen yllytyksestä sen ratkaisun, etten enää tehnyt töitä lukuvuoden aikana. Opiskelut hoidan lasten ollessa koulussa/hoidossa ja illat + vkloput olen pyhittänyt suurimmaksi osaksi perheelle. Kesällä olen menossa töihin.