Olenko kohtuuton?

Olemme nyt rakentaneet taloa parisen vuotta ja vielä menee ehkä puolisen vuotta. Tähän asti olen jaksanut, mutta nyt alkaa loppua jaksaminen. Minulla on miestäni ikävä! Me emme tänä aikana ole tehneet kahdestaan yhtään mitään ilman lapsia ja kodin ulkopuolella. En tarkoita nyt mitään lomia yms. vaan vaikka ihan kahden keskinen ulkona ruokailu, kävelylenkki tai jotain pientä. Emme ole perheenkään kesken tehneet mitään ns. erilaisempaa kuin käyneet yhden viikonlopun mummolavierailun.

Kotona ollessaan mies nukkuu, syö, katsoo telkkaria tai on tietokoneella. Lasten kanssa viettää vähän aikaa, saati sitten minun. Harrastukselleen ja kavereilleen löytää kyllä aikaa. Ja tästä alan pikkuhiljaa katkeroitua. En minä vaadi perheaikaa/yhteistä aikaa kerran viikossa, en edes kerran kuussa. Kunhan joskus edes...

Mies lähti taas ystäviensä kanssa (pari viikkoa sitten edellinen reissu) illanviettoon ja minua harmittaa. Olen mustasukkainen ystävien saamasta huomiosta, jota minä en saa. Olenko ihan kohtuuton? Miten teillä muilla raksa-aikana järjestettiin nämä asiat? Minä tiedän, että mies tekee meille kotia, mutta kaksi vuotta on pitkä aika....

 

Oletko sä asiallisest ja rauhallisesti sanonut saman miehelle? Mitä vastasi ja oli mieltä?

 

Ja kun olet ottanut tämän miehen kanssa puheeksi, niin mitä hän on sanonut?

 

[QUOTE="vieras";24499962]Ja kun olet ottanut tämän miehen kanssa puheeksi, niin mitä hän on sanonut?[/QUOTE]

Vastaukseksi on tullut tyyliin: en arvosta hänen tekemäänsä työtä talon eteen, katsotaan sitten kun ei ole kiire...

En tiedä pystynkö enää ottamaan tätä puheeksi ilman itkukohtauksia... Rauhallisuus silloin kaukana.

 

Vanhanaikainen mies? Kun tuo leivän taloon ja nikkaroi niin se on siinä? En sulattaisi tuota. Täytyy miehen olla osallinen perhe-elämässä. Ei se niin mene, että laitetaan työ, rakennus, oma aika ja kaverit kaikki perheen edelle. Ymmärrän kyllä, että nuokin on tärkeitä asioita, mutta kohtuus kaikessa.

Mielestäni lapset + rakennusprojekti on hemmetin huono idea. Mutta jälkiviisaus ei tietenkään auta. Onko sinulla ollenkaan omaa aikaa vai oletko perheesi palvelija?

 

hah, me ei olla oltu kahdestaan missään, 6vuoteen! Minä haluaisin..mies tykkää perhe-elämästä..

 

et ole kohtuuton. Miehesi on.

 

Tutulta kuulostaa. Se ero vain, että mun mies ei kyllä nähnyt ystäviäänkään. Aika meni raksalla ja töissä. Välillä itketti ja turhautti ja 3 vuotta sitä kesti. Kaikesta huolimatta me jollain ihmeellä selvittiin ja tekin selviätte :hug:

 

Vanhanaikainen mies? Kun tuo leivän taloon ja nikkaroi niin se on siinä? En sulattaisi tuota. Täytyy miehen olla osallinen perhe-elämässä. Ei se niin mene, että laitetaan työ, rakennus, oma aika ja kaverit kaikki perheen edelle. Ymmärrän kyllä, että nuokin on tärkeitä asioita, mutta kohtuus kaikessa.

Mielestäni lapset + rakennusprojekti on hemmetin huono idea. Mutta jälkiviisaus ei tietenkään auta. Onko sinulla ollenkaan omaa aikaa vai oletko perheesi palvelija?

Työssäkäynti on minun omaa aikaani Saisin kyllä omaakin aikaa, sillä äitini katsoo omien sanojensa mukaan mielellään lasten perään, mutta en kovinkaan paljon tuota mahdollisuutta käytä. En ole niinkään kaivannut omaa aikaa vaan sitä yhteistä aikaa.

 

No osallistu siihen remonttiin, eikö siinä saa ihan tarpeeksi toisen pärstää katella? Itse ainakin ymmärrän että mies käy töissä ja kotona vielä rakentaa kaiket illat, että sen on saatava tehdä myös jotain omaa (harrastuksia ym). Kotiäitinä tietysti korostuu se että toinen menee vaan eikä sillä ole aikaa perheelle, mutta kannattaa keksiä itselleen tekemistä niin ettei kaikki päivät mene toisen odotteluun ja sitten pettymiseen kun toinen ei jaksa perhe- ja parisuhdehössötyksiä. Kyllä te nyt varmaan perheen kanssa syötte, rakentelette, katsotte telkkua, laitatte pihaa ym. ? se on sitä lapsiperheen arkea keskeneräisessä talossa. Keksi joku oma harrastus että pääset myös välillä talosta pois. Kyllä se siitä rauhottuu kun talostressi helpottaa.

 

[QUOTE="Ellie";24500068]Työssäkäynti on minun omaa aikaani Saisin kyllä omaakin aikaa, sillä äitini katsoo omien sanojensa mukaan mielellään lasten perään, mutta en kovinkaan paljon tuota mahdollisuutta käytä. En ole niinkään kaivannut omaa aikaa vaan sitä yhteistä aikaa.[/QUOTE]

Joo eihän se ole sama asia että lapset olisivat hoidossa ja aikuiset omilla teillään. Kuitenkin mukava, että sinulla on edes mahdollisuus siihen omaan aikaan. Se on muuten jännä, että naisilla se on monesti niin, että töissä vietetään se oma aika ja illalla hoidetaan kotityöt ja vietetään aikaa perheen kanssa. Ja sitten taas niin monet miehet "tekee raskasta työtä ja tarvii raskaat huvit" mikä tarkoittaa että hyvä kun kotona käy pyörähtämässä. Onneksi oma mies ei ole sellainen, eikä tietenkään kaikki muutkaan miehet. Kuitenkin tuntuu olevan ikävän yleinen kuvio jos tätä palstaa uskoo.

 

Olet kohtuuton. Se rakentaminen työpäivän päälle on järkyttävä panostus mieheltäsi. PERHEESEEN JA SINUUN. Menkää raksalle pitämään miehelle seuraa, jos ikävöitte häntä.

 

2,5 vuotta on kyllä pitkä aika rakentaa taloa. Linnaako te teette?

 

[QUOTE="vieras";24500075]No osallistu siihen remonttiin, eikö siinä saa ihan tarpeeksi toisen pärstää katella? Itse ainakin ymmärrän että mies käy töissä ja kotona vielä rakentaa kaiket illat, että sen on saatava tehdä myös jotain omaa (harrastuksia ym). Kotiäitinä tietysti korostuu se että toinen menee vaan eikä sillä ole aikaa perheelle, mutta kannattaa keksiä itselleen tekemistä niin ettei kaikki päivät mene toisen odotteluun ja sitten pettymiseen kun toinen ei jaksa perhe- ja parisuhdehössötyksiä. Kyllä te nyt varmaan perheen kanssa syötte, rakentelette, katsotte telkkua, laitatte pihaa ym. ? se on sitä lapsiperheen arkea keskeneräisessä talossa. Keksi joku oma harrastus että pääset myös välillä talosta pois. Kyllä se siitä rauhottuu kun talostressi helpottaa.[/QUOTE]

En ole kotiäiti vaan käyn töissä. Perheen kesken... No minä syön lasten kanssa, rakentelen lasten kanssa, katson telkkua lasten kanssa, laitan pihaa lasten kanssa. Yleensä meillä kuviot menee niin, että tulen töistä ehkä noin 20 minuuttia aiemmin, haen lapset ja teen ruuan. Mies tulee, menee nukkumaan hetkeksi, yleensä olemme tai ainakin lapset ovat ehtineet syödä kun mies tulee syömään. Ruuan jälkeen raksalle, käväsee kotona noin vartin verran siinä vaiheessa kun lapset laitetaan nukkumaan. Menee vielä raksalle. Tulee sieltä ja katsoo joko telkkua tai on tietokoneella. Tässä vaiheessa minä yleensä hipsin miehen perässä ja kyselen kuulumisia yms.

Raksalla emme oikein lasten kanssa käy. Välillä pyydän äidin katsomaan lapsia ja menen kaveriksi, mutta yleensä silloin olemme miehen kanssa ihan eri paikoissa eikä sitä toisen pärstää näy.

 

2,5 vuotta on kyllä pitkä aika rakentaa taloa. Linnaako te teette?

Jep!

 

Uuh... kuinka tutun kuuloista. Minä rakensin raksalla mukana aina, kun mahdollista. Lapset hoituivat siinä samalla. Mies hyppäsi rientoihin heti, kun kaverit pyysivät. Itse en käynyt missään. En miehen kanssa enkä yksin - ei ollut tarvetta...

Muutimme sisään vaikkei kaikki ollut valmista. Ehtisimmehän tehdä asioita myöhemminkin, ja mies halusi tehdä muutakin. Vuodet vierivät. Rakennuslupa uusittiin aina kolmen vuoden välein, kun talo ei vain valmistunut.

Miehen "vapaa-aika" vain lisääntyi. Aloin odottamaan kolmattamme. Odotuksen puolivälissä mies päätti ettei tästä tule mitään, vaan on aika siirtyä vapaammille metsästysmaille. Talo on edelleen kesken, olen raskaana, ja pari lasta pyörii jaloissa...

Meillä homma ei toiminut, vaan kaikki meni vaan huonompaan suuntaan. Toivottavasti te löydätte yhteisen sävelen. Meillä kaverit ja "vapaus" olivat merkityksellisempiä.

 

Jätä se narsisti sika ja ota tilalle joku työtön äijä jolla on vielä kaiken lisäksi peukalo keskellä kämmentä niin ei tarvitse pelätä että alkaisi yhtäkkiä noin itsekkäästi taloa rakentamaan!

 

[QUOTE="Ellie";24500156]En ole kotiäiti vaan käyn töissä. Perheen kesken... No minä syön lasten kanssa, rakentelen lasten kanssa, katson telkkua lasten kanssa, laitan pihaa lasten kanssa. Yleensä meillä kuviot menee niin, että tulen töistä ehkä noin 20 minuuttia aiemmin, haen lapset ja teen ruuan. Mies tulee, menee nukkumaan hetkeksi, yleensä olemme tai ainakin lapset ovat ehtineet syödä kun mies tulee syömään. Ruuan jälkeen raksalle, käväsee kotona noin vartin verran siinä vaiheessa kun lapset laitetaan nukkumaan. Menee vielä raksalle. Tulee sieltä ja katsoo joko telkkua tai on tietokoneella. Tässä vaiheessa minä yleensä hipsin miehen perässä ja kyselen kuulumisia yms.

Raksalla emme oikein lasten kanssa käy. Välillä pyydän äidin katsomaan lapsia ja menen kaveriksi, mutta yleensä silloin olemme miehen kanssa ihan eri paikoissa eikä sitä toisen pärstää näy.[/QUOTE]

No sä elät sitä kotiäitiroolia töiden jälkeen. Mies menee raksalle ja sä odottelet kotona. Kun mies tulee kotiin niin se on ihan uupunut, ymmärrettävästi. Vaihtakaa rooleja, mene sinä sinne raksalle kuukaudeksi ja mies on kotona lasten kanssa, ehkä sitten ymmärrät.

Täytyy nyt vaan sanoa että talon rakentaminen on uhraus, ja se täytyy vaan kestää että parisuhde jää "katkolle". Mutta kyllä se helpottaa, yritä olla miehen tukena.

Miksipä et voisi auttaa miestä siellä raksalla? pakkoko se on aina toiseen päähän tonttia mennä?

 

[QUOTE="jep";24500097]Olet kohtuuton. Se rakentaminen työpäivän päälle on järkyttävä panostus mieheltäsi. PERHEESEEN JA SINUUN. Menkää raksalle pitämään miehelle seuraa, jos ikävöitte häntä.[/QUOTE]

Kyllähän me käydäänki. Mutta sitten työt seisoo, kun lapset pyörii isänsä kimpussa.

Ja minä tiedän, että se on järkyttävä panostus. Enkä minä hirmuisia pyydä. Kavereille suunnatusta kahdeksasta tunnista vaikkapa kaksi perheelle esim. yhteisen ulkoilun merkeissä.

 

Voi Ellie, mikä kysymys. Täällä palstalla mies on pyhä ja mitään miehen tekoja ei voi kritisoida. Joten, olet tosiaan kohtuuton. Muista nyt, että naisen tehtävä on hoitaa ne lapset ja koti ja työt. Miehen tehtävä on taas.. No, olla mies.

 

Jätä se narsisti sika ja ota tilalle joku työtön äijä jolla on vielä kaiken lisäksi peukalo keskellä kämmentä niin ei tarvitse pelätä että alkaisi yhtäkkiä noin itsekkäästi taloa rakentamaan!

Tekisitkö itse niin, että rakentaisit taloa kaksi vuotta etkä kävisi kertaakaan esim. paria tuntia syömässä ulkona vaimosi kanssa kahdestaan? Tai veisi perhettä uimaan kolmen tunnin ajaksi kerran puolessa vuodessa?

 

[QUOTE="Ellie";24500220]Kyllähän me käydäänki. Mutta sitten työt seisoo, kun lapset pyörii isänsä kimpussa.

Ja minä tiedän, että se on järkyttävä panostus. Enkä minä hirmuisia pyydä. Kavereille suunnatusta kahdeksasta tunnista vaikkapa kaksi perheelle esim. yhteisen ulkoilun merkeissä.[/QUOTE]

Anteeksi nyt, mutta on pakko kysyä tätä:eikä se riitä, että mies panostaa viikon 24 x 6
+ 16 x 1 tyntia perheeseen? Miksi hänellä ei ole oikeutta 8 vapaatuntiin?

Kokeilepa itse rakentaa työpäivän päälle edes 2 viikkoa, sinun olemisesi lapsien kanssa kotona ei todellakaan ole yhtä raskasta kuin se rakentaminen! Naiset ovat tyhmiä kun eivät arvosta miestensä panosta tarpeeksi, vaan valittavat ja kitisevät jotain laatuaikaa kaiken kukkuraksi niska limassa ja hiki hatussa raatavilta miehiltä.

Se mies vieraantuu sinusta ja lähtee kokonaan kävelemään, jos valitat hänelle noista vapaatunneista ystävien kanssa.

Mulla on kovaa työtä tekevä mies, ja itsekin teen vaativaa täyspäivätyötä + opiskelen samalla. Hoidan yksin lapset ja kodin. Enkä valita. Enkä ymmärrä naisia, jotka vinkuvat jostain parin vuoden "rankasta" ajanjaksosta. Kun pitää olla koko perheen kanssa aina. MIksi sitä taloa piti alkaa tapauksessanne ylipäätään rakentamaan ja lapsia hankkimaan? Ihanko oikeasti meinasit, että se mies vielä viihdyttää sinua sirkustempuilla siinä samalla?

 

[QUOTE="jep";24500302]Anteeksi nyt, mutta on pakko kysyä tätä:eikä se riitä, että mies panostaa viikon 24 x 6
+ 16 x 1 tyntia perheeseen? Miksi hänellä ei ole oikeutta 8 vapaatuntiin?

Kokeilepa itse rakentaa työpäivän päälle edes 2 viikkoa, sinun olemisesi lapsien kanssa kotona ei todellakaan ole yhtä raskasta kuin se rakentaminen! Naiset ovat tyhmiä kun eivät arvosta miestensä panosta tarpeeksi, vaan valittavat ja kitisevät jotain laatuaikaa kaiken kukkuraksi niska limassa ja hiki hatussa raatavilta miehiltä.

Se mies vieraantuu sinusta ja lähtee kokonaan kävelemään, jos valitat hänelle noista vapaatunneista ystävien kanssa.

Mulla on kovaa työtä tekevä mies, ja itsekin teen vaativaa täyspäivätyötä + opiskelen samalla. Hoidan yksin lapset ja kodin. Enkä valita. Enkä ymmärrä naisia, jotka vinkuvat jostain parin vuoden "rankasta" ajanjaksosta. Kun pitää olla koko perheen kanssa aina. MIksi sitä taloa piti alkaa tapauksessanne ylipäätään rakentamaan ja lapsia hankkimaan? Ihanko oikeasti meinasit, että se mies vielä viihdyttää sinua sirkustempuilla siinä samalla?[/QUOTE]

Anteeksi nyt meni ohi tuo sinun mainisemasi laskutoimitus, selvennätkö sen tyhmälle naiselle?

Ja kylläpä sinä nyt kauniisti puhut, ihan sirkustempuista.

On oikeus vapaaseen, on saanut mennä ilman valituksen sanaa. Kahdesti olen miehelle sanonut kauniisti tuosta yhteisestä ajasta. Ensimmäisen kerran lähinnä lasten takia, kun lapsilla alkoi olla isää ikävä. Ja toisen kerran kysyin häneltä, että veisinkö hänet syömään seuraavana iltana, saatais olla hetki kahden ja mieskin raksavapaata. Muutoin en valita, miehelläl on joka päivä vastassa hyväntuulinen vaimo, joka ei omista huolistaan yms. puhele.

Oletko kahden vuoden aikana tehnyt jotain miehesi kanssa kahden, ilman lapsia? Onko miehesi viettänyt aikaa lasten (ja ehkäpä myös samalla sinun) kanssa kahden vuoden aikana? Onko lapsesi reagoineet mitenkään kun isä on paljon poissa eikä voi viettää aikaa lasten kanssa? Meillä esikoinen etenkin on hiukan reagoinut, mutta ilmeisesti alkaa jo tottua

 

[QUOTE="Ellie";24500484]Anteeksi nyt meni ohi tuo sinun mainisemasi laskutoimitus, selvennätkö sen tyhmälle naiselle?

Ja kylläpä sinä nyt kauniisti puhut, ihan sirkustempuista.

On oikeus vapaaseen, on saanut mennä ilman valituksen sanaa. Kahdesti olen miehelle sanonut kauniisti tuosta yhteisestä ajasta. Ensimmäisen kerran lähinnä lasten takia, kun lapsilla alkoi olla isää ikävä. Ja toisen kerran kysyin häneltä, että veisinkö hänet syömään seuraavana iltana, saatais olla hetki kahden ja mieskin raksavapaata. Muutoin en valita, miehelläl on joka päivä vastassa hyväntuulinen vaimo, joka ei omista huolistaan yms. puhele.

Oletko kahden vuoden aikana tehnyt jotain miehesi kanssa kahden, ilman lapsia? Onko miehesi viettänyt aikaa lasten (ja ehkäpä myös samalla sinun) kanssa kahden vuoden aikana? Onko lapsesi reagoineet mitenkään kun isä on paljon poissa eikä voi viettää aikaa lasten kanssa? Meillä esikoinen etenkin on hiukan reagoinut, mutta ilmeisesti alkaa jo tottua [/QUOTE]

Enpä ole tainnut tehdä viimeisen 2 vuoden aikaan mitään ilman lapsia míehen kanssa kahden. Ehkä olen kerran tai kaksi ollut ulkona syömässä todella pikaiseen. Olen kyllä kahden miehen kanssa ollessani gradua kirjoittanut miehen katsoessa leffaa samalla kuin minä kirjoitan. Lapsi on ollut hoidossa silloin. Viimeksi oltiin kahden vapaalla kun lapsi ei ollut vielä tarhassa. Siitä on aikaa. Ei haittaa,me ollaan nyt perhe, enkä raaskisi viettää vähäistä vapaa- aikaa ilman koko perhettä. Saataisiin kyllä hoitaja + yhteistä aikaa, jos vain haluttaisiin.

Yhdessäolo perheen kesken on sitä, että enemmän tai vähemmän mies miettii/ hoitaa työasioita tai on koneella. Tai sitten ollaan jomman kumman vanhempien seurassa. Ollaan oltu perheenä ulkomailla viimeisen 2 vuoden aikana yhteensä 3 viikkoa. Mutta toisaalta tilanteemme on ollut tämä yli 2,5 vuotta.

Laskutoimituksesta; viikossa on 7 päivää, joissa kussakin 24 tuntia.

 

Anteeksi, piti lähettämäni äskeinen kirjoitusnimimerkillä "jep"