Tzombie
Lyhyesti: sanoin miehelleni että ei tarvitse ostaa minulle äitienpäivälahjaa, koska ollaan ostettu kivoja juttuja kotiimme viime aikoina. Miehenk kuitenkin vielä edellisenä päivänä tuskaili lahjan kanssa ja puhui teatterilipuista yms. Kun äitienpäivänä sain aamupalan ja suklaalevyn, tuli hirveä pettymys. Jotenkin ajattelin päässäni, että minua ei sen vertaa arvosteta että lahja olisi ostettu. Olin vihjaillut bola-korusta ja yhdestä astiasta... Mieheni huomasi harmitukseni ja pahoitti mielensä. Hän sanoi myöhemmin, että lahja tulee perässä. No, tänään sitten sain bolakorun jonka mieheni tökerösti lykkäsi käteeni kun olimme kylässä. Kiitin ja tulin kotiin. Kävin huvikseen googlettamassa paikan josta koru oli tilattu ja se on tietysti puodin halvin, peruskoru ja pienin mahdollinen. Nyt pahoitin mieleni siitä. Onko tässä mtn järkeä? Haluaisin yrittää ymmärtää mieheni näkökulmasta asian, mutta ei onnistu. Itse rakastan antaa lahjoja ja mietin aina pitkään sopivaa lahjaa.