Olenko kelvoton mies/isä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kelvoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kelvoton

Vieras
Meillä vaimo naputtaa aina, kun aletaan suunnittelemaan vaikka viikkojenkin päähän kanssa kavereiden kanssa jotain aktiviteettia. Toki niihin aktiviteetteihin usein kuuluu kevyt juhliminen ja tissuttelu kavereiden kesken, mutta tällaisia tilanteita kun ei ole usein - jos nyt kolme-neljä kertaa vuodessa. Eikä ikinä mitään ihmeempää/pahaa ole päässyt reissuilla tapahtumaan.

Muutoin kyllä hoitelen kotihommia (kokkausta, tiskausta siivousta) ja vauvanhoitohommia (6kk) sen mitä töiltäni ehdin, mutta sen kerran kun onkin niin, että vaimon pitää jäädä yksin illaksi kotiin, kun mies kerran kolmessa kuukaudessa lähtee kavereiden kanssa tuulettumaan ja palaa aina reissultansa kiltisti kotiin nukkumaan, niin johan on taas helvetti irrallaan.

Vaimo vetoaa siihen, että haluaisi itsekin mennä, mutta kun ei imetyksen vuoksi voi... totta varmaan onkin, mutta eipä tuo niin hirveästi ole mennyt ennen vauvan saapumistakaan.

Olenko siis kelvoton isä ja huono aviomies, kun tällä lailla julmasti laiminlyön perhettäni, enkä osaa ollenkaan ymmärtää vaimoni kannanottoja näihin harvinaisiin pikkureissuihini??? Pitääkö minunkin olla vain aina kiltisti kotona myötätunnosta vain siksi, että vaimonikin joutuu niin tekemään?
 
Et ole ja aika harvoin noita reissuja kuitenkin kertomasi mukaan on...MUTTA annappa emännällesi yhtä monta "akkojen"iltaa kuin itsekkin kavereittesi kanssa vietät!
Tekee hyvää naistenkin välillä päästä liikenteeseen eikä mökittyä muksujen kanssa kotia! :kieh:
 
Samaa mieltä edellisen kanssa. Toki saat mennä ja pitääkin, pääset siten nollaamaan aivot ja olet sitten taas parempi ja kärsivällisempi isä lapselle ja mies vaimolle, mutta vaimon pitää päästä myös. Imetys ei ole este lähtemiselle. Kunhan ei luuhaa aamuun asti kaupungilla. Sano vaimolle, että jäät mielellään lapsen kanssa, että hän pääsee vaikka lauantaina muutamaksi tunniksi alennusmyynteihin, käymään elokuvissa, kaverin kanssa ulos syömään/kahville, uimarannalle, kampaajalle... Ihan mihin vaan vaimosi haluaa lähteä. Imetyksen aikanakin semmoinen 1-4 tuntia poissaoloa sujuu ihan hyvin ja tekee ihmeitä vaimollesi!! Mä kävin imetyksen aikaan pari kertaa töissäkin, 8 tunnin päivä + matkat päälle ja ihan loistavasti mies pärjäsi pojan kanssa, multa vaan meinasi tissit haleta jo loppupäivästä, kun edellinen imetys oli edellisenä iltana :D
 
Ihan kelpomieheltä kuulostat. =)

Kyllä se vaimosi ehtii tuulettumaan sitten, kun imetys alkaa olla loppusuoralla. Ja mikä estäisi pulloon totuttelua, että vois isukkikin yhden illan/yön hoidella pikkuista?

Tsemppiä!
 
Vaimoa varmaan vaan ottaa päähän, kun ei itse tule lähdettyä. Mä imetän kans 10kk:n ikäistä vauvaa ja vasta reilu kk sitten sain lähdettyä muutamaks tunniks illalla pois kotoa. Sitä ennen tunnin-parin reissuja.
Mulla syynä on/oli se, että tuli vauvaa sääli, jos en ole tisseineni paikalla, kun oli tottunut, että nukutan hänet. Pelkäsin, että huutaa hullun lailla, kun en ole paikalla. Ja huusihan se, mutta vain puoli tuntia. (Pullosta ei osaa juoda eikä kelpuuta korviketta.)
Mun miehen oli melkein pakotettava mut liikenteeseen, vetosi siihen, että olen aika rasittava, kun en osaa ollenkaan irtautua vauvasta. Ja olin todellakin eli ei turhasta rutissut. Sitä oli hiton katkera, kun toinen sai mennä ja tulla ja tuli varmaan osoitettua joskus mieltäkin. No, nyt oon uskaltautunut käymään jo kolme kertaa illalla jossain ja ollut jopa 5 tuntia pois kotoa :p Tosin kyllä vieläkään en oo uskaltanut olla yli puolenyön missään, kun vaavi herää öisin ja mitäköhän SITTEN ollenkaan tapahtuis, ellei MUA olis silloin paikalla...
(Toivottavasti huomasit sarkasmin.)
Mutta hei: et todellakaan ole kelvoton!
 
Nuin harvat käynnit pitäisi olla varmaan vaimosikin mielestä ihan hyväksyttäviä. Voisiko vaimosi olla epävarma siitä, että reissulla tapahtuu jotakin ikävää esim. muiden naisten kanssa. Jos teillä on suhde hyvällä mallilla pelkoahan ja aihetta pettämiselle ei pitäisi olla. Varsinkin jos tulet aina yöllä "turvallisesti" kotiin. Kerro vaimollesi milloin tulet kotiin ja minne menet. Kun tulet ns. sovittuna aikana esim. kapakoiden mentyä kiinni kotio, asian pitäisi olla varmaan ok. Sano vielä vaimollesi, ettei tarvitse olla huolissaan....

Ehkä vielä neuvoisin sinua jotenkin pehmittelemään vaimoasi. Miehet tuntuvat kovin harvoin antavan positiivista palautetta esim. vaimon ulkonäöstä. Raskausaika monellekin tuppaa kerryttämään lisäkiloja, joka saattaa murentaa itsetuntoa. Kerro, että rakastat häntä edelleenkin (toivottavasti näin on?).

Tälläisiä asioita minä ainakin toivoisin mieheltäni silloin tällöin kuulevani.

Kuten muut jo mainitsivatkin, anna myös vaimollesi ns. omaa aikaa.

Mukavaa ja rentouttavaa iltaa poikien kanssa :-)
 
mustasukkainen,siihen ei lääkettä ole.me mennään omat menot just jotain 3-4kertaa vuodessa otettu se tyyli heti suhteen alusta ja molemmat joustaa.kannattaa varmaan järjestää sitä aikaa kaksinkin oloon ja ottaa lapselle hoitaja jos se piristäis molempia.Tsemppiä.
 
Jos vauvalle on hoitopaikka, pakka mukaan rintapumppu ja vaimosi ja viilettäkää tuulettumaan oikein sydämenne kyllyydestä. Pitäisi auttaa ainakin jonkin aikaa. Luulen että taustalla saattaa olla se, että yleensä kun yhteinen aika vauvan myötä vähenee, niin tuntuu vaimostasi mälsältä, että tätä laatuaikaa "tuhlataan", lähtemällä ulos, jos voisi hanitella yhdessäkin. Ainakin allekirjoittanut tuntee jokseenkin tähän suuntaan.
 
Juu kiitoksia kommenteistanne. Meillä edelleen kiukuttelu pian koittavasta poikain reissusta jatkuu... hianoo homma.

Pari vastakommentia vielä:

* Vaimolla ei todellakaan pitäisi olla syytä epäilyyn, että reissuillani jotakin pettämisjuttuja tapahtuisi. Kyllä se on äijien kesken turinointia vaan - ei mitään hirveen raflaavaa.

* Tokihan vaimoani edelleen rakastan kovasti, eikä ole vaimokullan ulkonäöllekään käynyt kuinkaan sitten synnytyksen, mutta ehkäpä tuota ei tule tässä arjen tiimellyksessä tarpeeksi usein sanottua.

* Kyllä on tuota vaimoa aika vaikea saada tästä mihinkään oman ajan viettoon lähtemään. Olen pariin otteeseen yrittänyt, mutta ei ole kelvannut, niin en sitten ole väkisinkään alkanut kampeamaan.

* Yhteinen illanviettokin ilman vauvaakin olisi toki kiva, mutta vaimo ei uskalla vielä (eikä kuulemma pitkään aikaan) luottaa vauvaamme hoitoon kenenkään muun, kuin ehkä mun hoiviin, joten se siitä riemusta. Ei varmaan kannata ihan tähän heti perään toista lasta ruveta pukkamaan, kun sitten venyy taas parilla vuodella vaimon tuulettumaan pääseminen...?

Oma SYVÄanalyysini on että kiukuttelu johtuu kahdesta asiasta, jotka ei tosin kummatkaan oo mun syytäni, mutta joiden takia joudun kärsimään kaikki kiukuttelut:

1) Vaimoa jo kovasti huvittaisi kanssa lähteä ulos tuulettumaan, mutta kynnys siihen on liian korkea, eikä siksi yritä järjestää itselleen moiseen tilaisuutta saati tarttumaan minun ehdotuksiini asian järkkäämiseksi.

2) Vaimo taitaa todellakin olla hieman kateellista sorttia ja koska mulla on aina ollu ehkä enemmän tällasia kavereiden kanssa tehtyjä reissuja kun sillä, niin on tosiaan ilmennyt tätä ongelmaa jo ennen vauvaa. Kuulostaa vaan lohduttomalta, jos ei tähän mustasukkaisuuteen ole mitään lääkettä - ei näytä tulevaisuus valoislta...

Missä menee se raja, kuinka paljon ulkoilua vaimon pitää sietää ja kuinka paljon turhaa kiukuttelua miehen???

- Kelvoton
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.07.2005 klo 20:55 Kelvoton kirjoitti:
Missä menee se raja, kuinka paljon ulkoilua vaimon pitää sietää ja kuinka paljon turhaa kiukuttelua miehen???

täällä eräs kuvailemasi nainen kirjoittaa. :D tosin erona se, että meillä lapsia on kolme. ja minä oon edelleen tosi hidas lähteen mihinkään ja kertomiesi syiden lisäksi, mulla on vielä lisävaivana se, että kuvittelen, ettei mieheni muka kuitenkaan pärjäisi täysin täällä kahta tuntia pidempään lasten kans. :whistle: vaikka tiedän varsin hyvin, ettei näin oo. ;) vastauksena esittämääsi kysymykseen, tiedät kyllä itse sen, kuinka paljon sää voit mennä, ja tuo nykyinen menemisesi ei todellakaan kuulosta paljolta. ja ainakin mä voin rehellisesti tunnustaa, että vaikka kiukkuaisinki miehelleni, niin turhasta kiukkuan. sillekkään tosin ei voi mitään, että itellä tympii...!!! onneksi mulla on niin ihana mies, että sietää mun tällaiset kiukkuilut, kun muusta ei tapana ookkaan kiukkuilla. B) :heart:
 
Onko lapsi esikoinen?? Mä en ainakaan esikoisen kanssa halunnu olla yksin(pelkäsin et en sa nukuttuu ja etten jaksa yksin) ja siksi kiukuttelin jos miehellä oli menoja. mut nyt kun lapsia on kaksi ni luota jo itseeni sen verran et oikeen tyrkytän miestä matkaan!!!
 
Et ole kelvoton, olet aivan hyvä mies!
Jos vaimosi ei halua lähteä käymään missään, se on hänen asiansa, ei hän voi sinua kotiin lukita. 3-4 kertaa vuodessa ulkona käyminen ei paljon, aivan sopiva itse asiassa. Voitte opettaa lapsen pullolle tai ottamaan maidon hörpytysmukista jolloin eukkokin pääsee baanalle!
 
Mielestäni et ole kelvoton mies.On tervettä suunnitella menoja oman ja toisten jaksamisen vuoksi.Pienten lasten kanssa arjen pyörittäminen on kuin ikuinen maratoni,vaikka lapset ihania onkin.Oma mieheni käy ulkona juhlimassa kerran viikossa ja se on mielestäni liikaa.Meillä on lapset 8 ja 4 vuotta,molemmat poikia.Pidä vain oikeuksistasi kiinni!!
 
Milloin viimeksi olet suunnitellut ääneen yhteistä matkaa puolisosi kanssa viikkoja aikaisemmin? hoitanut lastenvahdin, matka järjestelyt ym? Vaan toisaalta mitä siitä jos pikkuisen mököttää onhan se merkki vielä välittämisestä. Ja varmasti puolisollasi on sitä yksin lapsen kanssa olemisin pelkoakin. Ja niinkuin täältä jo näet vieraat naiset ymmärtää sinua ja muita miehiä aina paremmin. Tosin ne eläkään kanssasi ja tiedä koko totuutta parisuhteestasi.
 
Just niin. Kun energiaa riittää omien menojen suunnittelemiseen ja niistä menoista kiinni pitämiseen, pitäisi sitä energiaa löytyä myös vaimon viemiseen. Muistapas se, että vaimosi on äiti, eikä ole äitinä yhtä helppoa ja kevyttä lähteä vauvan luota pois, kuin miehen on. Eli tähän lähtemiseen vaimosi tarvitsee tukea, rohkaisua, kannustusta, hyväksyntää: koska hänellä on ne äidin syyllisyyden tunteet ym. tunteet, joita helposti myös ympäristö ruokkii. Mutta toisaalta ensimmäisen lapsen sitovuus on raskasta ja vaatii tottumista ja mieli tekisi mennäkin välillä, kun muistelee sitä entistä vapautta ja yleisen perhesovun ja onnellisuuden nimissä on hyvä mennä. Ja miehenkin on syytä niitä kiukutteluja kuunnella: sinullehan se vaimo on sen lapsen tehnyt ja suurempi vaiva sillä vaimolla on ollut kuin sinulla.
Saakohan se vaimo riittävästi huomiota ja hellyyttä?
Pahalta tuntuu se, että olet heti lyömässä peltejä kiinni: toista lasta en tee, koska vaimo kiukuttelee. Toisen lapsen kanssa on eri juttu, kuten joku täällä sanoikin. Toisaalta, jos ette saa menemisiä tasapainoon ja jos et opi vaimoasi ymmärtämään, kannattaa se toinen jättää tekemättä.
Joten otapa vaimo syliin ja keskustele vakavasti: kuuntele kerrankin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.07.2005 klo 13:28 perheellinen kirjoitti:
Milloin viimeksi olet suunnitellut ääneen yhteistä matkaa puolisosi kanssa viikkoja aikaisemmin? hoitanut lastenvahdin, matka järjestelyt ym?

Siitä taitaa nyt olla n.2 kuukautta kun järkkäsin meille kolmelle reilu viikon matkan Keski-Eurooppaan. Hoidin hotellit, autot, lennot ja muut. Vaimon ja tyttären ei tarvinnut muuta kuin tulla mukaan vaan. Hieno olikin reissu ja tyttökin pärjäsi hyvin lennot ja pitkät automatkat ja mukavata oli kaikilla. (Täytyy nyt totuudenmukaisesti todeta, että reissu ei ollut pelkkää lomaa, kun itseni piti noin puolet ajasta tehdä töitä - mutta silti.) Vaimokin oli kuin enkeli pari viikkoa reissun jälkeen kunnes alkoi naputus tästä tulevasta poikien reissusta.

Lastenvahtia ei nyt tullut kyllä järkättyä, kun otettiin lapsi mukaan ja kuten aiemmin mainittu, vaimo ei oikein mielellään halua tuota vauvaa jättää kenenkään mun kun mun hoiviin.

-Kelvoton
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.07.2005 klo 16:45 minä kirjoitti:
Just niin. Kun energiaa riittää omien menojen suunnittelemiseen ja niistä menoista kiinni pitämiseen, pitäisi sitä energiaa löytyä myös vaimon viemiseen.

Ks. edellinen viesti.

Muita spekulointeja en lähde tässä kommentoimaan.

-Kelvoton
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.07.2005 klo 16:45 minä kirjoitti:
sinullehan se vaimo on sen lapsen tehnyt ja suurempi vaiva sillä vaimolla on ollut kuin sinulla.

No sen verran pitää vielä kommentoida, että mulla oli jotenkin sellainen käsitys, että lapsi on niinkun meidän yhteinen juttu, eikä mikään vaimon suuri lahja minulle. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.

Sitä en missään nimessä lähde kieltämään, etteikö vaimolla olisi kovempi homma lapsen kanssa:
- Ensin raskausaika vaivoineen
- Sitten synnytyksen tuskat
- Ja lopuksi vielä 24h sitoutuminen vauvaan ja vauvan tarpeiden laittaminen aina omien tarpeiden edelle.

Tuollaista omistautumista katsellessa ei voi mies kuin ihmetellä ja nostaa hattua ja osoittaa kunnioitusta asenossa ja yrittää itse kyetä edes murto-osaan siitä mihin vaimo/äiti kykenee. Olen useasti sitä vaimolle kyllä sanonutkin.

...mutta, että minulle vaimo sen lapsen tehnyt...noinkohan???

-Kelvoton
 
en kyllä yhtyis tuohon että vaimos olis sulle sen tehnyt ja siitä enemmän nähnyt vaivaa..se on vähän sama asia kun että naisen kotona tehtävää työtä ja miehen työtä ei voida verrata toisiinsa..
ei miehet sille mitään voi että naisilla on kyky saada lapsi maailmaan..en osaa auttaa kyllämuuten tässä sun tilanteessa koska itse en ole paljonkaan naputellut miehen menoista.itse ottaa vastuun tekemisistään ja päätöksistään.mielipiteitä aina vaihdetaan mutta ei olla toistemme vanhempia.ja yhdessä mennään paljon..ollaan vaan päätetty että hoidetaan parisuhdetta ja tehdään sen eteen paljon.toki lapsen laittaminen hoitoon yösi on kova paikka joka kerta meillekkin mutta ollaan päätetty että jaksetaan aina paremmin kun hoidetaan meidän keskinäistä suhdetta mihin vauva ei periaatteessa kuulu. kannattaisi puhua vaimon kanssa vielä tästä asiasta ja mikä siinä mättää.sinuna kuitenkin lähtisin reissuun ja tekisin selväksi vaimolle että kaikkeni olen yrittänyt mutta jostain syystä ei onnistu mutta et aijo hänen mielikseen jäädä reissusta pois.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 25.07.2005 klo 22:13 Kelvoton kirjoitti:
Sitä en missään nimessä lähde kieltämään, etteikö vaimolla olisi kovempi homma lapsen kanssa:
- Ensin raskausaika vaivoineen
- Sitten synnytyksen tuskat
- Ja lopuksi vielä 24h sitoutuminen vauvaan ja vauvan tarpeiden laittaminen aina omien tarpeiden edelle.

Tuo eka ei muuten pidä paikkaansa (kahta muuta en ole vielä kokeillut). Meillä mies hoiti alkuraskauden aikaan melkein kaikki kotityöt ja oli siitä ihan yhtä väsynyt kuin minä raskaudesta.

Kirjoitustesi perusteella olet ihan kelpo perheenisä ja vaimoasi vaivaa jokin, mikä ei johdu sinusta mutta jota hän purkaa sinuun. Sekin on yksi aviomiehen tehtävistä ja tasapainoittaa tuota listasi kolmatta kohtaa :)
 
Ihan hyvältä kuulostat,voi olla pian et vaimolla ei ole kaikki kunnossa.Onkohan raskaus ja se uusi ihana elämä laittanut mielen sekaisin.Muistelkaa alkuaikojen tunteita,ja herättäkää ne henkiin jos on päässy unohtumaan;) Silloin muistaa taas mitä on rakkaus ja toisen ihmisen huomioon ottaminen.Kummallakin pitää olla kyllä omaa aikaa ihan yksikseen tai kavereiden kanssa.Kehu vaimoasi ja kerro miksi todella tarvitset omaa aikaa..minkä takia?Ja kerro miten on ihanaa tulla vaimokullan ja oman lapsen luokse illan jälkeen nukkumaan:)Raskaus voi olla naiselle kova paikka"että tässä sitä nyt kotona ollaan ja mies saa mennä,vaikka seon paljon itsestäkiinni miten sen ottaa"Eri asia jos vaimosi ei halua lähteä minnekkään. Vaikea tilanne,mut omasta kokemuksesta voin sanoa että kun mies kertoo miten paljon välittää ja kaikki on hyvin,saa mies mennä ihan huoletta.Ja se että olet niin tärkeä mun elämässä.Toivon et teillä asiat selviää !:)Älkää antako periksi
 
Et ole tehnyt mitään väärin. Kyllä vapaata pitää olla. Ei se ole sinun vikasi että vaimosi joutuu imettämään eikä voi juhlia ja touhuta tyttöjen kanssa. Odottakoot sitten että imetys loppuu ja menee sitten. Miksi se pitäisi olla sulta pois??? :o ...että hän ei nyt pääse. Sehän kuulostaa siltä:"jos en määkää, et sääkää"-touhulta. Luulis ettei aikuinen nainen niin ajattele.
Pidä pääsi ja sano että vaimo menkööt kun myöhemmin pääsee :)
 

Yhteistyössä