Olenko jotenkin outo, kun antaisin helpommin miehelle anteeksi lyönnin kuin pettämisen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jos tuo ukko ottais tavaksi lapsen edessä lyödä mua, niin en antaisi anteeksi. Nyt jo ollaan kriisissä kun on alkanut paiskoo ja hajottaa tavaroita ja pelkään miten se vaikuttaa tuohon lapseen :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Jos tuo ukko ottais tavaksi lapsen edessä lyödä mua, niin en antaisi anteeksi. Nyt jo ollaan kriisissä kun on alkanut paiskoo ja hajottaa tavaroita ja pelkään miten se vaikuttaa tuohon lapseen :(

Ikävää tuo tavaroiden paiskominen ja hajottaminen :( minä en siis ainakaan tarkoittanut, että jatkaisin yhdessäoloa, jos lyöminen tulisi tavaksi...mutta ei se luultavasti kerrasta olisi poikki.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä-:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Pähkinä-:
Pettämisen kyllä "sallisin" mielummin kuin sen että mua lyötäis.
Onhan siinä nyt ero jos joku tietentahtoen haluu satuttaa ja lyö. Pettäjällä se päälimmäisin syy tuskin on se että haluu satuttaa mua.


Pettäminen on pahaa henkistä satuttamista, mun mielestä pahempaa kuin yksi lyönti tai läppäisy. Mutta mielipiteitähän on monia. Lähes jokainen on elämänsä aikana jotakin ihmistä lyönyt, läppäissyt, tukistanut tms. Eikös se ole aika normaalia, että todella vihaisena/ärsytettynä tekee jotakin joskus mieli läppäistä/lyödä, se ei tietenkään tarkoita että niin saisi tehdä.

Vaan onhan siinä ero, rippuen siitä ketä lyö ja miksi. En kyllä löis ketään kuka on mulle rakas. Joku ulkopuolinen ääliö on asia erikseen.

No olen minäkin sisaruksiani nuoruudessa, vielä teini-iässä ja varhaisaikuisena joskus lyönyt tai läpsinyt riidellessäni ja he minua, vaikka ovat minulle läheisiä ja rakkaita..ketään muuta en sitten olekaan fyysisesti satuttanut. Enkä koe, että tuo sisarustappelu olisi pahempaa kuin että pettäisin miestäni. Me ei tosin koskaan kovaa lyöty toisiamme, ei tullu jälkiä tms. Mutta ehkei näitä asioita kannata vertailla, riippuu usein niin paljon tilanteestakin ja muista seikoista.

Vaan eikös tässä ollut kyseessä aikuisten ihmisten lyömiset ja pettämiset. Mulla on myös kokemusta sisarusten välisestä tappeluista. (Mulla on kaks veljeä ).
 
Molemmat olen antanut anteeksi, molemmista on aikaa, eikä ole tapahtunut uudestaan, mutta lyömisen olen jo autuaasti unohtanut, pettäminen tulee mieleen vielä ajoittain. Kerran saa erehtyä, ei toista kertaa, se on minun mielipiteeni.
 
No nyt kuulostais siltä että ap ei ole ikinä kokenut väkivaltaa? (ja hyvä niin) Mutta ehkäpä pettämistä kuitenkin? Eli helpompi valinta näistä kahdesta. Ne jotka on saanut sen iskun naamaan siltä mieheltään jossain vaiheessa, voivat olla asiasta eri mieltä, ekä.

Mä voin sanoa että mua ei tarttis kuin kerran tirvasta. Eikä muuten myöskään pettää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vanilja:
Musta taas tuollaiset yleiset vertailut on ihan turhia.

Tilanne, kokonaisuus ratkaisee. Musta pettäminenkään ei ole mikään ehdoton syy eroon, ei ollenkaan, mutta se olisi ehdottomasti syy ruotia parisuhdetta perusteellisesti.

Tietty jatkuva väkivaltaisuus tai pettäminen kertovat tekijänsä luonteesta, silloin se olisi finito. Onneksi ei ole tarvinnut kokea kumpaakaan.

:wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Olen antanut anteeksi lyömisen ja antaisin anteeksi myös jos pettäisi.

Toivottavasti kultusi ei lue tätä, ettei ala muna vipattaa väärään suuntaan. :xmas:

:laugh: Olen mie sen sille sanonutkin. :xmas: Tällä hetkellä tilanne kuitenkin sellainen, ettei taida miettiä muita naisia. :whistle:
 
Musta on huolestuttavaa, että näin moni jo etukäteen päättää antaa lyömisen anteeksi.
Myös se on huolestuttavaa, että näin suurella osalla on suurempi tarve omistaa toinen kuin määrätä oman kehonsa koskemattomuudesta.

Mistä se kertoo?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Musta on huolestuttavaa, että näin moni jo etukäteen päättää antaa lyömisen anteeksi.
Myös se on huolestuttavaa, että näin suurella osalla on suurempi tarve omistaa toinen kuin määrätä oman kehonsa koskemattomuudesta.

Mistä se kertoo?

Ehkä lyömiseen on totuttu? Minä ainakin olen tottunut. Aina on ollut joku, joka lyö minua ja joka "saa" sen tehdä. Nyt ensimmäistä kertaa kukaan ei saa kajota minuun, jos en halua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Musta on huolestuttavaa, että näin moni jo etukäteen päättää antaa lyömisen anteeksi.
Myös se on huolestuttavaa, että näin suurella osalla on suurempi tarve omistaa toinen kuin määrätä oman kehonsa koskemattomuudesta.

Mistä se kertoo?

Ehkä lyömiseen on totuttu? Minä ainakin olen tottunut. Aina on ollut joku, joka lyö minua ja joka "saa" sen tehdä. Nyt ensimmäistä kertaa kukaan ei saa kajota minuun, jos en halua.

Mutta näköjään moni on jo etukäteen päättänyt antaa anteeksi.

Rakkaus on kaunis asia, mutta tällainen toiseen ripustautuminen ei ole enää kaunista. Mielestäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Musta on huolestuttavaa, että näin moni jo etukäteen päättää antaa lyömisen anteeksi.
Myös se on huolestuttavaa, että näin suurella osalla on suurempi tarve omistaa toinen kuin määrätä oman kehonsa koskemattomuudesta.

Mistä se kertoo?

Ehkä lyömiseen on totuttu? Minä ainakin olen tottunut. Aina on ollut joku, joka lyö minua ja joka "saa" sen tehdä. Nyt ensimmäistä kertaa kukaan ei saa kajota minuun, jos en halua.

Mutta näköjään moni on jo etukäteen päättänyt antaa anteeksi.

Rakkaus on kaunis asia, mutta tällainen toiseen ripustautuminen ei ole enää kaunista. Mielestäni.


Suomessa on kuitenkin pinnan alla vielä se ajatus, että perheen sisällä voidaan omistaa toinen. silloin voi vaikka lyödä toista ja se omistaminen sekoittuu rakkauteen jotenkin hassusti. Voi tuntea jopa olevansa tosi rakastettu, jos toinen on mustasukkainen tai väkivaltainen. Ja ehkä se lähtee juuri siitä lapsuudenkodin mallista.
 
Just. Rakkaushan antaa kaiken anteeksi? Ja P****at. Jos teillä olisi kokemusta siitä kun oma isä tai äiti hakkaa vain omaa pahaa mieltä purkaakseen, niin tuskinpa suhtautuisitte lyömiseen noin romanttisesti. Minä en ainakaan suhtaudu. Väkivallalle tai edes sen pelolle ehdoton ei!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninnu:
Just. Rakkaushan antaa kaiken anteeksi? Ja P****at. Jos teillä olisi kokemusta siitä kun oma isä tai äiti hakkaa vain omaa pahaa mieltä purkaakseen, niin tuskinpa suhtautuisitte lyömiseen noin romanttisesti. Minä en ainakaan suhtaudu. Väkivallalle tai edes sen pelolle ehdoton ei!

Ei siihen suhtauduta romanttisesti, vaan siihen ollaan totuttu ja siihen suhtaudutaan nimenomaan sairaasti. Toiseen äidin lyöminen vaikuttaa niin, ettei halua sellaista enää ikinä, toiseen niin, että ei osaakkaan puolustaa omia rajoja, kun pitäisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja ninnu:
Just. Rakkaushan antaa kaiken anteeksi? Ja P****at. Jos teillä olisi kokemusta siitä kun oma isä tai äiti hakkaa vain omaa pahaa mieltä purkaakseen, niin tuskinpa suhtautuisitte lyömiseen noin romanttisesti. Minä en ainakaan suhtaudu. Väkivallalle tai edes sen pelolle ehdoton ei!

Ei siihen suhtauduta romanttisesti, vaan siihen ollaan totuttu ja siihen suhtaudutaan nimenomaan sairaasti. Toiseen äidin lyöminen vaikuttaa niin, ettei halua sellaista enää ikinä, toiseen niin, että ei osaakkaan puolustaa omia rajoja, kun pitäisi.


tarkoitinkin, että jos sinua olisi lapsuudenkodissa hakattu ihan vain huviksi. Suomessahan muutoin on ihan tapana, että äitiä pieksetään, joten ei siinä mitään outoa ole...
 

Yhteistyössä